heippa.tuli mieleeni että alle kouluikäisenä jo olin eläinrakas lapsi.vein naapurien koiria kävelylle ja paijasin,sellaisia peinehköjä,oli jopa ajokoirakin ja pystykoiraa,ja kivaa oli.n 11vuotiaana ihastuin pariin narttusaksanpaimenkoiraan,perheen lemmikkikoiria,ei palveluksessa olevia trimmattuja huippuohjattuja.ne olivat aikuisia ja todella iloisia ,vietiin kaverien kanssa lenkille ja leikittiin ,kepit heilui ja lumipallot lensivät.aikuisena ihmettelen että olipa jännä asia että näinkin äksynä pidettyä rotua ulkoilttivat naapurin tytöt,tottelivat,eivätkaranneet irtipidossa,eivätkä aiheuttaneet mitään kohtauksia missään tilanteissa.terveessä ilmapiirissä kasvaneita kotikoiria.omistajat luottivat hoikkaan tyttölapseen saksanpaimenkoiransa...olivat yksilöitä-eivät kä vaan saksanpaimenrotuisia koiria!eli koiratkin-ja jopa saksanpaimenkoiratkin ovat aina yksilöitä,luonteeltaan ja kyllä siihen vaikuttaa ilmanmuuta hyvä ilmapiiri ja huolenpito ja että lemmikki saa henkisesti olla ja kehittyä omassa-eikä kasvattajansa aikataulun mukaisessa tavoitesysteemissä,tietynlaiseksi muokattavana.en kerro nyt palveluskäyttötarkoitetuista koirista,ne ovat jo pantuvaiheessa jalostettu tiettyihin tehtäviin.eräällä alkoholiin taipuvaisella miehellä on vanha,erittäin rauhallinen ja nätisti koulittu saksanpaimenkoira,joka ei paljoa saa liikuntaa,miehen elämäntapojen vuoksi,koira on uskollinen ja palvoo isäntäänsä ja on tosi fiksu-eli yksilöt ovat erilaisia-kooira on saanut rakastavan kodin kuitenkin.mukavia hetkiä uljaiden saksanpaimenkoiria kanssa lukijoille!ttuulikki
kyl ns.kotikoiratkin on hyviä
naapurin tyttö
1238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
näistä edellä mainituista,eri perheiden koirista sen verran lisätäkseni,että ne olivat ison lähiökorttelin kerrostalojen asukkaita,ei ollut omakotitalon isoista tonteista juoksevia oman rauhan tyys-sijoilta ja silti aivan loistavia veijareita.aikanaan sitten meidänkin lapsuuteniperheeseen hankittiin oikein suuri iso urossaku,joka sai paljon liikuntaa ja oli lähiössö useita eri koiratuttavuuksia.ns.mustamaija ajoi kerran ohi kun isäni vei pojua lenkille,niin poliisit tuumasivat että onpa komea koira teillä että mistä olette hankkineet.se komistus ja nallemme oli hankittu aikoinaan kuoreveden hallilta.olipa se lemmikki siis millaiselta asuinalueelta tahansa,niin hyvä kasvuympäristö ja ilmapiiri muokkaavat osittain lemmikin persoonaa.ei se sen parempaa tee asuuko maalla isolla tontilla vaan se elämänlaatu yleensäkin.on kirjoiteltu nimittäin ettei isoja koiria kannattaisi kerrostaloon hankkia-minä sanon että miksei!