LUTHER KERTOO ITSE NÄIN:
”Elin moitteettomasti munkkina, mutta omatuntoni oli pohjiaan myöten rauhaton, enkä tiennyt itsestäni muuta kuin että olin syntinen. En voinut uskoa, että mitkään ajatukseni, tekoni tai rukoukseni voisivat lepyttää Jumalan. En rakastanut Jumalaa, vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Hyvin tyytymättömänä, ehkä jopa rienaten minä vihasin Jumalaa ja sanoin: ’Ikään kuin ei olisi kylliksi, että kymmenen käskyn laki on jo syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella musertanut, Jumala evankeliuminsa kautta vielä lisää vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellaan ja vihallaan!’
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen: ’Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.’ Silloin aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta, ja että tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Uskosta vanhurskas saa elää. Silloin tunsin itseni kuin uudelleen syntyneeksi. Oli kuin olisin saanut käydä avoimista ovista suoraan paratiisiin. Raamatusta avautui minulle aivan uusi puoli… Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen sanaa ’Jumalan vanhurskaus’ vihannut, yhtä suurella rakkaudella minä nyt tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin. Tämä Paavalin jae oli minulle todella paratiisin portti.”
lähde: James M. Kittelson, Uskon puolesta, Martti Lutherin elämäntyö, Gummerus 1996
Uskon puolesta teoksen esipuheen kirjoittajaa Simo Kivirantaa lainaten tahdon sanoa:
On selvää että kauttaaltaan totuudenmukainen Luther-kuva on sula mahdottomuus. Jokainen kirjoittaja lähestyy menneisyyttä ja Lutherin jättämää valtaisaa lähdemassaa omista ja aikakautensa edellytyksistä käsin.
Jokainen teologinen tulkinta Lutherin ajattelusta on ainakin joltain osin tutkijan oman ajattelun ehtojen ja horisontin rajaama tai pahimmassa tapauksessa vääristämä.
”Elin moitteettomasti munkkina, mutta omatuntoni oli pohjiaan myöten rauhaton, enkä tiennyt itsestäni muuta kuin että olin syntinen. En voinut uskoa, että mitkään ajatukseni, tekoni tai rukoukseni voisivat lepyttää Jumalan. En rakastanut Jumalaa, vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Hyvin tyytymättömänä, ehkä jopa rienaten minä vihasin Jumalaa ja sanoin: ’Ikään kuin ei olisi kylliksi, että kymmenen käskyn laki on jo syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella musertanut, Jumala evankeliuminsa kautta vielä lisää vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissaankin uhkaa meitä vanhurskaudellaan ja vihallaan!’
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen: ’Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.’ Silloin aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta, ja että tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Uskosta vanhurskas saa elää. Silloin tunsin itseni kuin uudelleen syntyneeksi. Oli kuin olisin saanut käydä avoimista ovista suoraan paratiisiin. Raamatusta avautui minulle aivan uusi puoli… Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen sanaa ’Jumalan vanhurskaus’ vihannut, yhtä suurella rakkaudella minä nyt tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin. Tämä Paavalin jae oli minulle todella paratiisin portti.”
lähde: James M. Kittelson, Uskon puolesta, Martti Lutherin elämäntyö, Gummerus 1996
Uskon puolesta teoksen esipuheen kirjoittajaa Simo Kivirantaa lainaten tahdon sanoa:
On selvää että kauttaaltaan totuudenmukainen Luther-kuva on sula mahdottomuus. Jokainen kirjoittaja lähestyy menneisyyttä ja Lutherin jättämää valtaisaa lähdemassaa omista ja aikakautensa edellytyksistä käsin.
Jokainen teologinen tulkinta Lutherin ajattelusta on ainakin joltain osin tutkijan oman ajattelun ehtojen ja horisontin rajaama tai pahimmassa tapauksessa vääristämä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luther oli munkkina 1510-luvulla enne kuin kirjoitti mm. Ison katekismuksen ja Vähä katekismuksen 1520-luvun lopulla, yms. Isossa katekismuksessaan Luther selittää, että ehtoollisella saa uskoa synnit anteeksi. Isossa katekismuksessaan hän myös kertoo miten kasteessa saa Pyhän Hengen ja syntien anteeksiantamuksen. Lutherin parannus siis tapahtui ennen kuin hän kirjoitti mm.Ison Katekismuksen. Lutherin opetukset sakramenteista on sellaiset, mitä luterilainen kirkko niistä opettaa.
Mihinkähän lähteeseen James Kittelsson viittaa, kun hän laittaa Lutherin suuhun nuo sanat?
Itsekin olen miettinyt samaa.
Valitettavasti välittömästi lainaamani tekstin jäljessä ei ole viitettä.
Pari tekstin kappaletta myöhemmin käsitellessään Lutherin oivallusta Kittelson mainitsee lähteiksi seuraavat:
Martin Luthers Werke. Kritische Gesamtausgabe. 61 vols. Weimar, 1883-
Luther's Works. 55 vols. Jaroslav Pelikan and Helmut T. Lehmann, general editors. St Louis: Concordia; Philadelphia: Fortress Press, 1955-1986
Kun kyseisessä Luther-sitaatissa ei kuitenkaan ole asiallisia viitetietoja, kannattaa siihen suhtautua varauksella.
Voihan olla, etä se kohta löytyisi Lutherin kootuista saksaksi, mutta koska tarkkaa viitetietoa ei ole, niin silloin aina kannattaa suhtautua myös varauksella, sillä välttämättä Lutherin kootuista kyseinen sitaatin pätkä ei aivan sellaisenaan sitten löytyisikään...
Mikä/kukahan tämä Kittelsson oikein on?
Ilman muuta myös minä suhtaudun varauksella Kittelsonin kirjasta lukemaani.
Mutta huomattavasti suuremmalla varauksella suhtaudun nyt herätysliikkeeme opetukseen Lutherista "veljenämme", joka uudestisyntyi vanhemman munkkiveljen saarnattua hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Em. opetuksen kuulin ensimmäisen kerran noin kaksi kuukautta sitten kun kuuntelin netin kautta seuroja Torniosta.
Simo Kiviranta kirjoittaa Kittelsonista esipuheessaan mm. näin:
"Kittelson on pohjois- amerikkalainen, 1941 syntynyt tieteenharjoittaja, joka toimii Ohion valtionyliopiston historian professorina.
Kittelsonin laaja toiminta erityisesti amerikkalaisen tutkimuksen johtopaikoilla sekä hänen monet luottamustoimensa kertovat keskittymisestä myöhäiskeskiajan, renessanssin ja 1500-luvun historiaan, varsinkin uskonpuhdistukseen. Hän on ollut 1500-luvun tutkimuskonferenssin johtajistossa ja sen presidenttinä. Samoin hän toimii Reformaation tutkimuksen ystävien presidenttinä ja Reformaation tutkimusseuran johtoryhmässä sekä julkaisusarjan Studies in the Reformation ja aikakauskirjan Lutheran Quarterly toimituskunnissa."
Minkälainen näkemys sinulla on Lestadiuksen, J. Raattamaan ja Erkki Antti Juhonpietin "uudestisyntymisestä?"
Alla pari mielenkiintoista linkkiä joihin kannattaa tutustua.
http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/historia/ennen_uskottiin_toisin.html
Kuka saarnasi Lutherille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä? Luulisi Lutherin muistavan ja mainitsevan noin tärkeän asian.
Milloin ja miten Lutherista tuli lestadiolainen?
Onko Lutherin Iso Katekismus väärennös? Siinähän opetetaan sakramenteista eri tavalla kuin vl-liikkeessä?