Hei kaikille. Tahdon kertoa lyhyesti oman tarinani toivoen, että tästä voisi olla hyötyä jollekin, joka painiskelee yhden elämänsä isoimman kysymyksen äärellä miettien tekojaan ja ratkaisujaan.
Olen 26-vuotias nainen. Tapasin puoli vuotta sitten (viime kesänä) mukavan miehen, ihastuimme ja aloimme seurustella.
Meillä oli seksiä jo ensimmäisenä iltana. Tulin raskaaksi, kun olimme tunteneet tasan 10 viikkoa. Nyt olen jäänyt yksin, mies ei halunnut sitoutua minuun ja/tai lapseen. Meneillään on 15:s viikko...
Asun Helsingissä keskustan tuntumassa. Opiskelen vielä, valmistun keväällä. Olen ollut töissä jo useamman vuoden. Ostelen vauvalle vaatteita ja muita tarvikkeita vähitellen...
Joskus heikoimpina hetkinä abortti on tullut mieleeni, mutta sitä en halua. Onnekseni minulla on niitä kuuluisia tukiverkostoja.
Vaikka olen valmis sanomaan mielipiteeni suoraan, en pyri tuomitsemaan ketään - miten voisinkaan? Aion kulkea pää pystyssä ja pitää huolta lapsestani (jo nyt raskausaikana).
Ehkä joku tätä lukeva ja aborttia harkitseva miettii, miten voisi koskaan mennä ihmisten ilmoille ja näyttäytyä esim. uskovaisten vanhempiensa/ sukulaisten ym. ihmisten edessä. Eikö kuitenkin ole niin, että ihmisten "näkökyky" on rajallinen? Me näemme vain näkyvät synnit. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven.
Viikon kuluttua on joulu. Jeesus syntyi ja kuoli koko maailman syntien vuoksi: jokaisen synnit on sovitettu. Ja jokainen lapsi on rakas ja toivottu - jos ei muille, niin ainakin Jumalalle.
Rauhallista joulua kaikille!
Olen 26-vuotias nainen. Tapasin puoli vuotta sitten (viime kesänä) mukavan miehen, ihastuimme ja aloimme seurustella.
Meillä oli seksiä jo ensimmäisenä iltana. Tulin raskaaksi, kun olimme tunteneet tasan 10 viikkoa. Nyt olen jäänyt yksin, mies ei halunnut sitoutua minuun ja/tai lapseen. Meneillään on 15:s viikko...
Asun Helsingissä keskustan tuntumassa. Opiskelen vielä, valmistun keväällä. Olen ollut töissä jo useamman vuoden. Ostelen vauvalle vaatteita ja muita tarvikkeita vähitellen...
Joskus heikoimpina hetkinä abortti on tullut mieleeni, mutta sitä en halua. Onnekseni minulla on niitä kuuluisia tukiverkostoja.
Vaikka olen valmis sanomaan mielipiteeni suoraan, en pyri tuomitsemaan ketään - miten voisinkaan? Aion kulkea pää pystyssä ja pitää huolta lapsestani (jo nyt raskausaikana).
Ehkä joku tätä lukeva ja aborttia harkitseva miettii, miten voisi koskaan mennä ihmisten ilmoille ja näyttäytyä esim. uskovaisten vanhempiensa/ sukulaisten ym. ihmisten edessä. Eikö kuitenkin ole niin, että ihmisten "näkökyky" on rajallinen? Me näemme vain näkyvät synnit. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven.
Viikon kuluttua on joulu. Jeesus syntyi ja kuoli koko maailman syntien vuoksi: jokaisen synnit on sovitettu. Ja jokainen lapsi on rakas ja toivottu - jos ei muille, niin ainakin Jumalalle.
Rauhallista joulua kaikille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niinhän se on että toisen puolesta ei voi sanoa tehdäkö keskeytys vai ei. Vaikka olisi itse toista mieltä. Onnea sinulle tulevasta vauvasta!
Hyvä äiti!
Vaikka raskaaksi jääminen ehkä kirkon mukaan olikin synnin seurausta, siitetyllä lapsella ei ole tuohon syntiin osaa eikä arpaa. Hän on aivan yhtä viaton kuin kuka tahansa lapsi ja hänellä on oikeus nauttia kohdun turvasta syntymäänsä saakka. Kunnioitan rohkeuttasi: kunpa kaikki nuoret naiset olisivatkin sinun kaltaisessa tilanteessa yhtä epäitsekkäitä ja vastuullisia, eivätkä ajattelisi vain omaa mukavuuttaan!
"Uskovaisuudella" on ruma kaiku - ja aivan perustellusti, jos sillä ymmärretään muiden moraalia arvostelevaa tapakristillisyyttä. Voimme kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että kristityn ensimmäinen ja suurin käsky lähimmäisen suhteen on karitatiivinen rakkaus. Kristilliseen suhtautumiseen kuuluu kyllä synnistä varoittaminen, mutta ei kenenkään tuomitseminen tai jo tehtyjen tekojen perusteella syrjiminen.
Toivotan sinulle levollista joulunaikaa ja rohkeutta: pysy vavahtamatta päätöksesi takana!
Jos nainen, joka on tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolellakin, pitää lapsen, on lapsi laskettava lahjaksi ja onnelliseksi perhetapahtumaksi, eikä tässä yhteydessä saa puhua synnistä. Synti on välinpitämättömyyttä lähimmäisiään kohtaan ja itsekkyyttä. Sitä määritelmää ei rohkeus kohdata vanhemmuus, lapsensa rakastaminen ja siihen liittyvä avun hakeminen täytä!
Hyvänen aika. Et ole tehnyt mitään väärää. Olet elänyt nuoren ihmisen elämää ja olet kantanut vastuusi kantaessasi lapsesi. Sinusta tulee olla ylpeä.
Väärin on tehnyt raukkamainen kaverisi, jota ei kannata mieheksi kutsua. Oikea mies kantaa vastuunsa ja pitää huolta naisestaan ja lapsestaan. Eihän kai ole pois suljettua, että hän tulisi järkiinsä ja näkisi onnensa.
Kannat nyt joulun ja syntymän ihmettä kohdussasi. Ole siitä onnellinen ja ylpeä.
Lapsesi taitaa olla jo sen ikäinen, että saattaa kuulla joulun laulua sydänääntesi takaa.
Kiitokset jouluviestistäsi!
Hyvää joulua - teille molemmille.
olisin toiminut minäkin jos olisin tarinan mies, enkä lasta kanssasi haluaisi.
jos kerran halusit lapsen pitää. Ratkaisu taas olisi ollut väärin, jos et olisi halunnut sitä pitää. Näin yksinkertaista se on. Jokainen tapaus on erilainen.
kirjoitustasi. Varmasti sinusta tulee hyvä äiti!
Tuore äiti täältä jostakin kannustaa sinua jaksamaan läpi syyllisyydentuntoisen raskausajan. Vaali terveyttäsi ja hanki tietoa kuinka jaksaa pienen vauvan kanssa.
Lupaan, että kun saat vauvan viereesi sairaalassa, tajuat tehneesi ainoan oikean ratkaisun. =)
Millään muulla ei ole silloin väliä, vain te kaksi maailman läheisintä ihmistä olette silloin olemassa.
Jos mies joskus tulee katumapäälle, anna hälle kuitenkin mahdollisuus kuulua pienen ihmisen elämään. Se on ennenkaikkea lapselle hirvittävän tärkeää!
Mieti jo etukäteen, kuinka tuet pientä isättömässä elämässä. Se ei tule olemaan hänelle helppoa, joten sinun tehtäväsi on auttaa häntä asioiden jäsentelemisessä.
Jaksamista ja voimia sinulle, sekä oikein hyvää joulua!
Että kaikkea hyvää ja jaksamista taipaleellesi :)
Lapset ovat ihania, ja elämän suola. Osaltaan arki välillä on raskasta, mutta enemmän lapset auttaa jaksamaan kuin olisivat taakkana.
sanoo ihminen joka elää lastensa kautta,
elämä on muutakin kuin lapset.. Oma elämä ja hyvinvointi täytyy olla kunnossa jos meinaa lapsia tehdä tähän maailmaan..
eli ei mielenterveysongelmaisille!!!
Niin, olen ihan mieltä vailla ja tosiaan elän lapsien kautta. . . .
Pöh, Muokataan asia niin kuin sen itse koen.
Olen parantunut, Mutta muistini on vielä huono :D
Elän lapsilleni, sitä varten minä olen tässä maailmassa, Sitä varten heidät synnytin .... Ongelmat on tarkoitettu Ratkottaviksi, ja lopussa Kuollaan. ~The End.
ongelmat kuules häviä itsestään ... ne seuraa kuules sinuu läpi elämäsi...
kerran hullu, aina hullu... -the end-
Taitaa olla omakohtainen kokemus asiasta, niin varmalta pohjalta kirjoitat.
Tiedoksi, mun Diagnoosini ei ole Hullu tms.. Muukaan siihen suuntaava termi, vaan raskauden aikainen masennus, Keskitasoa.
Ja mä suosittelen sun Ämmän oleva hiljaa, Varsinkin Hulluudesta ;) Siitä lähdetään.
Onneksi olkoon vauvelin johdosta! Äitiys on vaativa laji ja uskon että sinusta tulee oikein hyvä äiti, vastuuntuntoinen ja huolehtiva. Hyvä että sinulla on tukiverkostoa sillä ylimääräinen apu on tosi arvokas asia, ettei yksin tarvitse olla. Hyvää joulua myös sinulle/teille!
Anteeksi hieman aiheesta poikkeava kysymys, mietin vaan onko lapsen isän maksettava elatusta tälläsissä tapauksissa kun mies ei sitä lasta haluaisikaan?
Tässä meillä on tavallaan tasa-arvossa klikki mutta toisaalta tuota säädöstä väännettäessä on ajateltu lapsen etua ja elatuksen turvaamista eikä vanhempien tasapuolisia etuja :D
Tai siis, elatusmaksut on maksettava jos isyys vahvistetaan, eli jos jompikumpi sitä tahtoo. Jos mies ei lasta tahdo, voi nainen jättää tunnustamisen vaatimatta jolloin elatusmaksu tulee kunnalta. Tai voi vaatia tunnustamisen jolloin miehen on lapsensa elatuksesta maksettava osansa.
***
Eiks se mee niin että jos lasta ei oo kiinnostunu näkeen niin ei tarvi maksaa ruokkojakaan (ja haetaan perusosa sossusta). Ja ne ruokot taas tuo isukille myös tapaamisoikeuden..
Näkee lasta tai ei, tunnustettu isä maksaa elarit, tai jos ei isää ole (eli isyydentunnustus puuttuu ja avioliittoa ei ollut lapsen syntyessä), minimielatustuen saa kunnalta. Tapaamistiheys tai-oikeus ei vaikuta maksuun muuten kuin että jos lasta ei ole tunnustettu, ei laillista tapaamisoikeuttakaan silloin voi olla.
***
Olen jo vanha mittapuunne mukaan. Äitini päätti aikoinaan pitää minut ja taisteli varmasti kovemmin kuin kukaan äiti tänä päivänä joutuu sitä tekemään yksinäisen lapsen kanssa. Olen siis olemassa. Äitini on odottanut minulta aina paljon, vihannut suurimman osan aikaa, hävennyt minua ja valehdellut päin naamaa, ei kannustanut, ei tukenut eikä kertonut juuristani. Hän ei antanut minun harrastaa, ei aiheuttaa mitään ylimääräisiä kuluja, ei hellinyt. Ei milloinkaan osoittanut rakastavansa minua. Tähän maailmaan kuitenkin synnyin, pyytämättä ja kerjäämättä. Minulla on samat oikeudet kuin muillakin muttei minusta ehjää koskaan tullut. Toivotan sinulle ja vauvallesi jotain ihan muuta. Anna tulevan lapsesi olla Sinulle kaikki kaikessa!
Ps. Äitini meni siis naimisiin ollessani 2,5 v. Sisarpuoleni ovat hyvin kohdeltuja ja saavat rakkautta vieäkin useilta tahoilta.