Kun aina sanotaan että teini-ikä on elämän parasta aikaa niin pitääkö se paikkaansa? Ei mun mielestä ainakaan. Tuli vaan eräästä vanhasta keskustelusta mieleen missä sanottiin kylläkin että elämän parasta aikaa oli 20v, mutta ite en sitten tiedä.
Joten sanokaa. Mikä on elämän parasta aikaa?
Joten sanokaa. Mikä on elämän parasta aikaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Elämän parasta aikaa? Oh-hoh, tarkoitatko nyt, minkä ikäisenä on parasta? Sitä ei voi mielestäni määritellä onko teini vai aikuinen. Ehkä vasta vanhana risupartana voi kiikkutuolissa miettiä, milloin on ollut parhaat hetket (jolloinka se on ollut elämän parasta aikaa). Ja sen tuntee, jos elämä menee hyvin. Elämä voi olla aina jollekin sitä parasta aikaa, eli elämä itse. :)
voin sanoa, että teini-ikä ei todellakaan ollut elämäni parasta aikaa. Nykyään (jo kahdenkymmenen vuoden ikäisenä) olen paljon tyytyväisempi elämääni, vaikka voisi se paremminkin mennä. Teini-iästä tuli harvemmin nautittua, kun taas nykyään elämästä nauttii paljon useammin..
ELÄMÄ on ihmisen parasta aikaa.
elämän parasta aikaa elää koko ajan, koko elämänsä läpitte. :)
Toistaiseksi parasta aikaa on ollut ehdottomasti lapsuus, eli 0-7 vuoteen.
Sovitaanko että lapsuutta ei oteta lukuun. Ajattelin nyt tästä 10:stä vuodesta ylöspäin.
En tiedä, millainen tilanteeni on aikuisena, mutta välillä minua pelottaa aikuistuminen, koska minulla on asiat niin hyvin.
Ihania ystäviä, ihana perhe, keskihyvät arvosanat koulussa, katto pään päällä, ruokaa, hienoja vaatteita (:D). Eli tykkään tämän hetkisestä tilanteestani ihan kivasti.
Aikuisena joutuu maksamaan laskuja ja veroja, muuttamaan omaan kämppään, ostamaan kalliin auton (jos ostaa), vastuu on suurempi kaikesta tekemisistä... Ja kun aikuistun, vanhempani ja isovanhempani ovat kuolleet, koska he ovat niin vanhoja. Mutta aikuisena on hyvä se juttu, että voi saada lapsia ja aviopuolison. =)
Ei toki kaikilla mene asiat mene hyvin teininä, jos esimerkiksi vanhemmat hakkaa tai hyväksikäyttää, koulussa kiusataan eikä ole kavereita...
Ja sitten ne, jotka polttavat joka päivä juovat joka viikko, eivät käy koulua kunnolla, kiusaavat muita, piiloutuvat kahden kilon meikkikerroksen ja 120 euron vaatteiden alle, luulevat olevansa cooleja kaiken tämän takia... Heillä ei ole kaikki okei.
En tiedä... Teini-ikä on varmaan ihan yhtä ihanaa aikaa kuin aikuisenakin. Molemmissa on miinukset ja plussat.
Esitit todella hyvän kysymyksen. Mäkin oon ihmetellyt tota asiaa joskus. Kaikenikäisten joukossa on helvetin onnellisia, helvetin onnettomia ja jotain siltä väliltä. Mutta väite että nimenomaan nuoruus on elämän parasta aikaa, siis että se on näin keskimäärin ihmisillä, siis että ihmiset useimmiten kokisivat sen onnellisimmaksi ajaksi, on...kyseenalainen. Ajattelin sanoa "paskapuhetta", mutta koska en ole tutkija enkä halua yleistää niin käytän sanaa "kyseenalainen".
Mitä mä olen kuullut keski-ikäisiltä ja vanhoilta niin nuoruus on heidän mukaan ollut vaikeinta aikaa; nuorena sitä on niin epävarma itsestään. Ikimaailmassa he eivät haluaisi taas olla teinejä, ja tämä on mun mielestä yllättävää, mutta koska omakin nuoruuteni oli täyttä helvettiä niin ymmärrän että nuoruudessa on todellakin paljon huonoja puolia, en mäkään haluais mennä ajassa taaksepäin.
Sitä kuulee paljon miten nuoruus on sitä onnellisinta aikaa. Toki myös paljon kuulee sanottavan että lapsuus on onnellisinta aikaa, ja sen mä ymmärrän paljon paremmin.
Mutta kuten tossa aiemmin sanoin, en halua yleistää. Se että mä jännitin paljon ja olin masentunut teininä ja että olen kuullut monilta samoja tarinoita ei tarkoita että nuoruus keskimäärin olisi sen hankalampi kuin muutkaan elämänvaiheet. Mul on vaan sellanen käsitys että paskaa voi tapahtua elämässä milloin vaan: lapsena, nuorena, aikuisena, vanhana. Mutta että useimmat käy sisäisen helvetin läpi nuoruudessa.
Tilastotkin sanoo että itsemurhia tekee eniten nuoret.
Ei voi luokitella onko jokin tietty ikä tilastollisesti semmonen "ah, niin kultainen." Voi olla että elämä alkaakin vasta keski-ikäsenä. Tapaat elämäsi rakkauden ja saat lapsia ja teet duunia - se voi olla palkitsevaa. Nuoruus on mun mielestä pikemminkin aika palava helvetti. Nuori kun olen, tiedän kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Ei jatkuva tappelu mutsin kanssa, sortuneet välit juoppofaijan kanssa, paskaksi mennyt koulu ja sairaat kaverit tee nuoruudesta helppoa. Mutta itsehän sitä joka asiaan vaikuttaa. Itse voit tehdä Matti Nykäsen sanoin koko elämästäsi ihmisen parasta aikaa. Ilo irti joka hetkestä, mutta älä silti kokeile kaikkea. Huumeet, viinat ja seksikokeilut voi jättää Jammu-sedän kaltaisille tapauksille. Piste.
Varmaan ne piti teini-ikää ihanana joilla oli sosiaalinen elämä ja muuta hulinaa. Mutta ite voin sanoa (vaikkakin olen vasta 15v) että pahimmat tän astien elämän vuodet oli 2 viimesintä. eli 7-8lk
Parasta aikaa on ollut lukiovuoteni. Koulussa ei nyt tietenkään mitään kovin mukavaa ole, mutta olen saanut uusia kavereita ja tuttavia, ja olen kasvanut henkisesti melko paljon, näen asioita uudessa valossa jne. Rakastuin myös ensimmäistä kertaa viime joulun aikoihin. Suhde päättyi nopeammin kuin vuosi ehti vaihtua, mutta tuo oli näin jälkeenpäin ajateltuna elämäni kultaisinta aikaa.
Itse jouduin lukioon, johon pääsi kaikki ne, jotka eivät minnekkään muualle päässeet.
Eli täyttä helvettiä.
En pidä.
Jos tämä on elämän parasta aikaa, en todellakaan aio elää niitä huonompia aikoja.
No se riippuu ihmisistä ittestään. Minun parasta aikaa oli, kun menin ammattikouluun ja vaihdoin paikkakuntaa. Kiusattu ja syrjitty olin ollut ainakin siinä 5-9lk:sta asti. Kun vaihdoin koulua niin joha kavereita ilmestyi ja nyt toivon, ettei se olisi koskaan loppunut se 3 vuotta.... Mutta ei se kaikilla ole niin. Riippuu ihmisen menneisyydestä tai elämästä onko se parasta aikaa. Odotan innolla sitä, että saan töitä ja pääsen aloittamaan oman itsenäisen elämän omassa talossa.