Olen yrittänyt löytää / avata keskustelua laihdutuskirurgiasta. Löytyykö palstoilta ketään, joka on joko leikattu tai menossa leikkaukseen tai edes harkitsee sellaista? Ruotsissa on keskusteluryhmiä netissä, mutta Suomessa ei liene sellaista. Onko kellään kokemuksia? MIelipide lienee jokaisella, mutta omakohtaista tietoa?
Gastrig By Pass
IsoEmäntä
121223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että kyseinen leikkaus ei ole mikään kevyt juttu. Henki saattaa lähteä, ooikeesti. miten ihminen voi syödä itsensä siihen kuntoo, että terveys menee???? En ymmärrä, itse olen lihavuuteni laihduttanut terveellä ruoalla pois. Leikkaus on aina iso asia, ei mikään ihme parantuminen. Anteeksi asenne, mutta niin se vain on.
voi tehdä paljonkin sen eteen, että tuhoaa terveytensä:
Tupakoida, käyttää liikaa alkoholia, laiminlyödä liikkuminen, harrastaa vaarallisia urheilulajeja, ajaa liian kovaa autolla, kävellä päin punaisia, matkustaa tsunamialueille, jättää rokotukset otttamatta, passivoitua tv:n ääreen ja näin menettää mielenterveytensä... jne.
Ja sinä et siis ammattilaisena ymmärrä? Minkä alan ammattilainen olet? Ilmeisesti et ainakaan terveydenhuollon.
Minkälainen on puhdas ei-itseaiheutettu potilastapaus...? Jopa viruspohjaisen flunssankin kanssa voidaan spekuloida, olisiko henkilö kenties välttänyt tämän pysymällä kotona.
Terveysalan ammattilaisena sanon nyt heti, että mahalaukun ohitusleikkaus on valtava operaatio. Jos siihen turvautuu, sen tulisi olla viimeinen vaihtoehto. Eli siis kaikki lääkkeet, ruokailun rajoittamiset, liikunnan lisäämiset on kokeiltu ensin. Mieluummin vaikka mehupaastolle! Tuo toimenpide rajoittaa ruokailua hankalalla tavalla koko loppuelämän ajan. Emmekä vielä tiedä, mitä mahdollisia sivuvaikutuksia leikkauksella on esim. 40 vuoden päästä.
En ole terveysalan ammattilainen, mutta väitän että tästä leikkauksesta haaveilevat ihmiset eivät todellakaan käsitä mistä on kyse. Todellakin vihoviimeinen keino johon olisi myös suhtauduttava siten, että elämä ei välttämättä ole mitään herkkua kun vatsa toimii operaation jälkeen täysin toisella tavoin kuin ennen.
Myös tätä Reductil ja muuta lääkkeisiin turvautauvaa porukkaa löytyy. Varmasti ja epäilemättä toimii tukena painonpudotuksessa mutta ei missään nimessä ole onnenavain elämänhallintaan.
Liikunnan lisäämistä pidetään täytenä mahdottomuutena kuten myös herkkuruokien poisjättämistä. Toimii kuitenkin jos aineenvaihdunnassa ei ole poikkeavaisuuksia(sairaus).
Juuri näiden syiden takia keskustelua haluankin. USA:ssa näitä leikkauksia tehdään paljon - tosin ylipaino-ongelmakin on siellä isompi kuin meillä. Sieltä on jo yli kolmenkymmenen vuoden kokemus leikkauksista. Niihin kuolee, totta, mutta riskit pienenevät koko ajan - niin, entä neljänkymmenen vuoden kuluttua? Väitän, että jos ihmisen BMI on esimerkiksi lähellä 50, hän ei enää ole elossa neljänkymmenen vuoden kuluttua - oli sitten leikkausta eli ei. Että saako leikkauksilla lisää laatua elämään - vai eikö saa? Tunnen henkilökohtaisesti kolme leikattua, mutta toivoisin vielä lisää asiallista tietojenvaihtoa. Vinkkinä ruotsissa toimiva www.viktop.se ja siellä kuvalliset kertomukset - keskustelu on asiallista, rohkaisevaa ja kannustavaa. Ja muuten - vaikka olenkin ylipainoinen, olen myös ammattilainen - ravitsemusalalta.
Näen ko. leikkauksen suurinpana ongelmana sen, että sen jälkeen et enää koskaan voi syödä normaalisti. Vatsasi vetää vain pari desiä ruokaa. Ruoka pitää syödä hyvin hitaasti ja sen koostumus ei saa olla esim. liian rasvaista. Tämä tulee vaikuttamaan koko elämän ajan ruokailuun.
Kuolemanriski nyt on olemassa umpisuolenpoistossakin, tarkoitan ennemminkin pitkän tähtäimen terveysvaikutuksia - joista ammattilaiset eivät ole vielä yksimielisiä. Leikkauksen tehoakin on joskus kyseenalaistettu, sillä osa potilaista lihoo leikkauksen jälkeen siitä yksinkertaisesta syystä, että he syövät aivan jatkuvasti.
En tiedä, saako leikkauksella lisää laatua elämään. Paino useimmilla tippuu, mutta se ei ole vielä sama asia kuin elämänlaatu. Leikkaus tuo mukanaan ikuiset ruokailuongelmat, jotka vaivaavat töissä, lomamatkoilla, palavereissa...
Kysyn vielä: oletko todella yrittänyt kaikkea? Reductilia, terveellistä syömistä, liikuntaa, terveysleiriä...
Kiitos vastauksestasi. Tunnetko jonkun tai tiedätkö muuten leikkauksesta - onko sinut itse leikattu? Ruokailuongelmat ovat tosiasia, samoin muu elämänmuutoksen tarve myös. Olen itse miettinyt paljonkin sitä, että jos tästä hetkestä lähtien söisi esim. vuoden kaksi näin kuin leikkauksen jälkeen pitäisi syödä, niin sitähän laihtuisi joka tapauksessa? Tiedän ravitsemusriskit ja ravinnelisien (vitamiinien ja kalkin) lisätarpeen.
Olen lukenut paljon ruotsinkielistä palstaa, ja siellä on aika paljon avointa ja rehellistä keskustelua, myös riskeistä. Silti palstan monien kirjoittajien teksteistä heijastuu iloa ja onnea uudesta elämäntavasta. Siksi kaipaisin suomalaisia kommentteja, mutta ehkä me emme vielä ole kypsiä tähän keskusteluun.
Jos miettii vaikkapa yhteiskunnan varoja, niin verenpainetaudit, diabetes jne. vievät paljon rahoja, miksi sitten ei leikattaisi. Ihmisen psyykeltä tuo leikkaus varmasti vaatii paljon.
Kukapa tietäisi, mitä pitäisi tehdä?
Helppoa ei ole, ei lainkaan. Mutta onko tosiaan niin, että kaikki keinot on kokeiltu? Siis lääkärin valvonnassa ja esim.yhden vuoden ajan seuraten kehitystä?
Liikunnan täydellistä puuttumista en voi ymmärtää lainkaan. Jokaiselle ja jokaisenkokoiselle löytyy laji jota voi harrastaa, ainoana poikkeuksena täydellinen invaliditeetti jolloin liikkuminen on mahdottomuus. Esim.uintiharrastus on erittäin suosittua runsaasti ylipainoisten keskuudessa(ei rasita niveliä). Sauvakävely onnistuu vauhtia ja matkaa lisäten vaikka painoa olisi 200kg.
Enemmän tuntuu, että halu helppoon ratkaisuun kiehtoo ja medikalisointi haetaan helpottamaan ahdinkoa kun toisella puolella siintää kuva ankeasta arjesta hikijumppineen ja annosrajoituksineen. Pelkällä painonpudotuksella tuloksena saattaa olla korvasientä muistuttava "lötkö" surkean lihaskunnon johdosta.
Mielestäni olisi suotavaa, että leikkausta ei edes harkittaisi ennenkuin potilas olisi todistettavasti suorittanut ohjattua liikuntaa määrätyn ajan. Tänä aikana myös mahdollinen lääkitys tukena. Omiin ilmoituksiin liikunnasta tulisi suhtautua varauksella koska ilman valvontaa, ei sitä suoriteta tai sen teho on täysin merkityksetöntä.
Saattaa olla rajut mielipiteet, mutta lihavuudessa ja sen hoidossa ei ole aidan matalaa kohtaa olemassakaan. Kaikki vaatii työtä ja kukaan ei sitä lihavan puolesta tee.
On useaan otteeseen todettu, että pelkällä liikunnalla ei pysty kymmenien kilojen ylipainoa pudottamaan. Liikunnan hyödyt ovat tosin huomattavan isoja - kaikille ja lajeja on monia. Runsaasti liikuntaa harrastava voi syödä hivenen huolettomammin kuin liikkumaton jne. Mutta ylipainoinenkin voi olla liikkuva ja suhteellisen hyväkuntoinen. Laiha taas voi olla tosi huonossa kunnossa. Nämä eivät kulje käsi kädessä. LIhavat eivät myöskään elä kermaleivosten keskellä eivätkä korvaa lounaita suklailla - ainakin omassa työyhteisössäni nämä suklaa- ja pullapupertajat ovat normaalipainoisia. Lihavuus ei ole tasa-arvoista, ei todellakaan. Kerran hankitut kilot pysyvät hyvin kyljissä ja mitä enemmän ikää tulee, sen enemmän aikaa laihtuminen vie. Ja tulkoon nyt selväksi sekin, että enimmilläni olen itse laihduttanut 26 kiloa itsestäni pois. Kyse ei tässä ole niinkään itsestäni, vaan kaipaisin edelleenkin avointa keskustelua itse leikkauksen kokeneilta. Tahtoisin mielipiteitä heiltä, jotka ovat todellisia asiantuntijoita leikkauksen itse kokeneina, en niiltä, jotka luulevat tietävänsä kaiken lihavana olosta. Tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi kenellekään, vaan tosi asia.
Olen töissä alalla, jossa olen tekemisissä paljon syömisongelmaisten (myös ylipainoisten) kanssa, ja olen tavannut joitakin, joille kyseinen leikkaus on tehty. Osa on ollut tyytyväisiä, osa todella tyytymättömiä, sillä syömistavanmuutos on ollut liian radikaali. Epäilen myös vahvasti, saavatko leikkauksessa olleet muka tarpeeksi ravintoa.
"Olen itse miettinyt paljonkin sitä, että jos tästä hetkestä lähtien söisi esim. vuoden kaksi näin kuin leikkauksen jälkeen pitäisi syödä, niin sitähän laihtuisi joka tapauksessa? Tiedän ravitsemusriskit ja ravinnelisien (vitamiinien ja kalkin) lisätarpeen."
Suosittelisin sinulle enemmän ravitsemusterapeuttia ja personal traineria, jotka tekisivät sinulle sopivan ruokavalion ja kunto-ohjelman. Saisit aivan varmasti vuodessa mielettömät tulokset, ilman leikkausta. Mikäli elämäntapamuutos ei avusta huolimatta onnistuisi, siinä tapauksessa voisit harkita leikkausta. Eli siis jos uudesta elämäntavasta kiinnipitäminen on mahdotonta, sitten menisit leikkaukseen. Ensin kuitenkin kannattaa kokeilla, pystyisitkö muuttamaan kahden ammattilaisen avulla ruokalutottumuksesi ja kuntoilutottumuksesi. Ja jos joku ilmapää tuijottaa uimahallissa tai salilla, niin kysy, eikö äitisi opettanut käytöstapoja. ;=)
Suomessa näitä leikkauksia ei ole vielä tehty niin paljon, kun Ruotsissa, joten on vaikeampi löytää keskusteluseuraa. Monet myös - syyttä - häpeävät leikkausta. Minulla ei ole moraalisesti tai muutenkaan mitään leikkausta vastaan, mutta toivon, että ennen leikkausta jokainen kokeilisi vielä jotain muuta eli siis ruokavalion muutosta ja liikunnan muutosta AMMATTILAISEN avulla. Ruokavalion noudattaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse itse miettiä turhia vaan ammattilainen lyö viikon ruoat paperilla eteen. Ei siis mitään poppakonsteja, vaan reilua ruokaa. Esim näin:
Aamupala:
1dl kaurahiutaleita ja 2dl maitoa mikroon -> aamupuuro. Mausteeksi 1tl öljyä ja kanelia, halutessa makeutusainetta. 1,5dl vapaavalintaisia pakastemarjoa puuron sekaan. Syö vielä 100gr rahkaa tai raejuustoa.
Aamun välipala: vapaavalintainen hedelmä.
Lounas: 100gr kanaa, kalaa tai lihaa (ilman marinadia), 1 kauhallinen tummaa riisiä, salaattia, 1tl öljyä kastikkeeksi.
Välipala: proteiinijuoma (jauhetta saa kaupasta, sekoita maitoon). Myyjältä kannattaa kysyä hyvänmakuinen ja vähärasvainen tuote. Jauheessa voi olla puolet hiilihydraattia, sillä sen tulee tuoda energiaa.
Työpäivän jälkeen: Kevyttä liikuntaa ensi alkuun, eli vaikkapa kävelyä. Voit myös uida tai painoharjoitella. Muutama kerta viikossa, myöhemmin enemmän.
Päivällinen: sama kuin lounas, halutessa voit syödä 150gr kanaa, kalaa tai lihaa.
Iltapala: 2 kananmunaa, paitsi jos kolesteroliongelmia niin 100gr rahkaa tai raejuustoa. Vapaavalintainen hedelmä tai 1dl marjoja.
Myös viikonloput tulisi syödä saman kaavan mukaan. Liikunnasta pitäisi tulla pikkuhiljaa päivittäinen tapa, mutta alussa oman kunnon ja tunnon mukaan. Ei siis mitään hirveää rääkkiä ensimmäisillä liikuntakerroilla, vaan hiljaa hyvä tulee. Peruskunto kohoaa parhaiten esim. sauvakävelyllä. Mies tai ystävä mukaan, niin on takuulla kivaa.
Kerran kahdessa viikossa laihduttaja saa syödä vapaavalintaisen herkun. Tämä tarkoittaa käytännössä joko alkoholia (enemmän kuin yksi annos), sipsipussia, karkkipussia tai esim. pitsaa yhden aterian korvikkeena. Seuraavana päivänä kannattaa sitten syödä kevyemmin esim. kasvissosekeittoja.
Ja jouluna ei sitten laihduteta! :D
Liikunta tukee painonhallintaa, mutta tarvitsee yleensä tuekseen järkevän ruokavalion.
Kuten sparraajakin sanoi, kokeile ensin ammattilaisten valvonnassa elämäntavan muutosta. Minä en tahdo, että menet leikkaukseen, koska sitten et voi enää ikinä nauttia ruoasta. Ruoka on kuitenkin iso nautinto ja tosiasia on, että jos onnistut pudottamaan painoasi ja omaksut terveet elintavat ja liikuntatottumukset, saat herkutella kerran viikossa. ;D
Kiitos vastauksistasi. Valitettavasti tämä keskustelu tyrehtyy alkuunsa. Laihdutusneuvoja tai liikuntaneuvoja en kaipaa - minulla on tämän ravitsemusalan korkeakoulututkinto, joten tiedän sekä teoriassa että käytännössä, miten tulee elää, syödä, liikkua ja voida hyvin. Olisin vain kaivannut lisää tietoa leikatuilta, miten menee ennen, jälkeen ja muutoin vain. Sitä en valitettavasti onnistunut saamaan. Ihan hyviä neuvoja harppuunakalastaja antoi, tosin itse sanoisin, että moiset proteiinijuomat kannattaa jättää sikseen ja luottaa ihan tavalliseen perinteiseen perusruokavalioon, jonka pohjana on täysjyvävilja, kasvikset, marjat ja hedelmät jne....
Siis juu, jouluna ei laihduteta. Ja jos joku leikattu joskus tahtoo kertoa kokemuksistaan, niin seurailen kyllä tätä palstaa edelleenkin. Onnnea tulevalle vuodelle.