itkettää

älä tee keskeytystä mikäki et ole varma,ja siltä ei vaikuta:(
en halua ilkeillä tai sellaista...sun kannattaa vaan miettiä tarkkaan.minä odotan nyt vauvaa todella hankalassa tilanteessa...mutta se on koko ajan menossa parempaan suuntaan:)
mieti tarkkaan mitä haluat,jos sairaalassa vielä itket,niin et sitä halua

Itse olin vastaavassa tilanteessa alkuvuodesta. Olin miehen kanssa seurustellut vajaan vuoden ja tulin raskaaksi. Ensin olin jotenkin onnellinen asiasta ja mies myös, mutta kärsin vakavasta masennuksesta ajoittain ja suhteemme ei ollut oikein tasapainoinen. Elätin mieheni ja mies ei käynyt töissä tai opiskellut niin aloin miettimään että haluanko tuoda maailmaan lasta ketä vain satuttaisin sillä että olen itse sairas ja hänellä ei tulisi olemaan tasapainoista perhettä.

Ei kannata liikaa itkeä jos et koe olevasi valmis. Toimenpide kuitenkin aika helppo, mutta henkisesti voi olla raskas. Itse lohduttauduin sillä, että en ainakaan synnytä maailmaan lasta ketä en voisi tehdä onnelliseksi sairauteni takia. Kannattaa kaivaa niitä asioita miksi päätit ylipäätään tehdä abortin jne. Älä hätäile. Ei maailma siihen kaadu ja jos todella rakastatte toisianne niin katsokaa vaikka muutaman vuoden päästä uudelleen. Nyt ehkäisy kuntoon ettei tule enää pettymystä tai surua itselle.

VOIMIA!

siltä että oisit varma valinnasta.

Siitä on siis 3 viikkoo kun lääkäri totes ettet oo raskaana ja nyt oma testi oli plus? Onko siis tää uusin tulos varmistettu lääkärissä? Joskushan ne kotitestit voi näyttää ihan turhia/vääriä haamuja..

Ja en nyt halua pahoittaa enempää oloasi mutta ihmettelen myös että oletko käyttänyt mitään ehkäisyä jollet kuitenkaan tälläiseenkään ollut valmis? Ja mitenkä se lääkäri ei silloin tarjonnut sulle mitään, esim. pillerireseptiä..tai miksi et pyytänyt.

Tunnistin kirjotuksesta samanlaisia tuntemuksia mitä itselläni oli lähes teininä kun olin raskaana ja luulin joutuvani aborttiin.

Tänä päivänä en voi edes kuvitella miten alas elämäni olisikaan vajonnut jos siihen olisin erehtynyt. Sen tiedän että oisin katunut rankasti hautaan asti. Ja se masennus mitä sillon oli tuskin ois ainakaan helpottanu abortin jälkeen. Päinvastoin, lapsen myötä sain ainaki yhden tosisyyn elää!

Ja sittenhän on tietysti vielä se vaihtoehto, että annat lapsen myöhemmin adoptioon.. niin ei ainakaan tarvi ajatella lopunikää että teinkö anteeksantamatonta yms. syyllisyyttä. Että et ole ollut ainakaan lopettamassa kenenkä toisen elämää! Ei tääkään vaihtoehto mikään helppo toki ole mutta esim. itse koin sen kuitenkin kahdesta vaikeesta vähemmän pahaks. Vaikka lopulta siis pidin lapsen itselläni ja - lienee selvää sanomattakin - etten kyllä hetkeekään ole katunut!! :))

samoilla fiiliksillä menin tossa reilut pari viikkoa, mielialat vaihteli koko ajan pitämisestä keskeyttämiseeen, ahdisti, masensi... kaikkea. nyt tein päätöksen keskeyttää ja lähetteen kätilöopistolle haen keskiviikkona. tsemppiä sulle ja mulle !!
muista, se päätös minkä olemme nyt tehneet, on se oikea. turha mietiskellä myöhemmin MITÄ JOS. . . tilanne on nyt tämä ja se päätös mitä sydän nyt sanoo tällä hetkellä, on se oikea !

Haavat. Niinhän se on.
Nyt tuntuu pahalta ja ahdistavalta mutta ellette millään kykne ottamaan vastuuta vauvasta, abortti on ainoa vaihtoehto.
Olen itse nuoruudessanisaman kokenut ja asiasta pääsee yli, kun aikaa kuluu riittävästi.
Opetelkaa molemmat ns.armahtamaan itseänne.
Kirjoitit upeasti asiasta ja hyvä niin.
Olet hyvä ja arvokas ihminen, vaikka tekisitkin raskaudenkeskeytyksen.
PALJON VOIMIA JA KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ JOULUA!

Mitä itket?

Itketkö omien suunnitelmiesi ja elämäsi muuttumista, jonka lapsi tuo tullessaan?
vai
Itketkö lapsesi menetettyä elämää, jonka aiot päättää?

Edellisestä selviät, sillä asiat järjestyvät ja elämä kantaa. Jälkimmäisestä sinä selviät tai et, mutta lapsesi ei selviä.

"Seurustelen ihanan pojan kanssa.Rakastamme toisiamme paljon paljon.
Olemme seurustelleet 8kk.Olemme aikaisemmin puhuneet lapsista.Sitten joskus."

Lapsesi on rakkautenne lapsi. Jo nyt.

Kaikki varmasti täälläkin toivovat, ette tekisi kekeytystä, sillä olet hyvin potenttiaalinen jälkeenpäin katuja...

Mutta kirjoituksestasi sai kuvan, että päätös on tehty, ongelma on enää kuinka elää päätöksen kanssa. Sinulla on masennusta, varmaan diagnosoitu? Jos on niin käynet terapiassa? Ota asia puheeksi, puhu ja puhu, niin paljon, että pääset yli. Älä missään nimessä patoa tunteitasi. Älä rasita liikaa poikaystävääsi puhumalla hänelle, äläkä tee kavereistasi terapeutteja itsellesi, vaan puhu ammatillaiselle. Jos et ole terapiassa, mene sellaiseen, puhu terveydenhoitajalle, puhu äidillesi, puhu nuorisotyöntekijälle, puhu sosiaalitoimistossa, etsi kuitenkin joku ihminen jonka ammattina/tehtävänä on kuunnella sinun ongelmiasi.

Kolme syytä miksi naiset katuvat aborttiaan ja menettävät mielenrauhansa teon takia on; aiemmat mielenterveydelliset ongelmat, liian hätäinen päätös tai painostaminen. Sinä ikävä kyllä täytät kaikki nämä; olet masentunut, tunnet että yhteiskunta (koulu, poikaystävä jne) painostaa sinua päätökseen, ja epäröit itse päätöksen oikeutta. Kaksi tuhatta naista vuosittain katuu aborttiaan jälkeenpäin, sinä olet hyvin todennäköisesti yksi niistä. Tee kaikkesi, että saat kaiken tarjolla olevan avun, ehkäistäksesi masennustasi muuttumasta pahemmaksi. Jos pidät lapsista, kartoita vielä mahdollisuuksiasi pitää lapsi. Jos päätöksesi pitää, ala jo hyvissä asjoin huolehtimaan anteeksi antamisesta itsellesi (eli hanki apua).

hyväksi. abortti on aina paras ratkaisu jos sitä edes kerran miettii. jos saa kuulla olevansa raskaana ja on siitä iloinen niin sitten antaa palaa vaan.

meitä kärsiviä lapsia on täällä jo ihan liikaa. ois kiva ees joskus saaha jotai kivaa mut ei meikää äitil oo varaa.. aina vaa vanhaa. töitä ei löyvy, eikä minun ikäselle niitä kyllä ole muutekaa..

Jos se masennus siis on paranemaan päin, niin miten tämä abortti ja siitä selviäminen vaikuttavat? Paheneeko masennus? Syytättekö itseänne loppuikänne?

Lapsi tuo mukanaan NIIN paljon onnea, että vaikea olisi kuvitella luopua lapsesta. Joillekin lapsi tulee suhteen alussa, toisille myöhemmin.

Minäkin ihmettelen tuota ehkäisypuolta, etenkin kun vielä pelkäsit niin kauan raskautta (jota ei ollut), niin kuinka sitten tulit raskaaksi yhtäkkiä...?

Muistan kun esikoinen ilmoitti tulostaan, kyllähän siinä kauhistui ensin ja tuli suru, kun se yhteinen kahden ihmisen elämä oli ohi. Mutta ei, aika aikaa kutakin, kun lapset saa nuorena, niin on nelikymppisenä taas vapaa sen oman kullan kanssa tekemään mitä haluaa. :)

laitoin uuden kirjoituksen..En tehnyt/tee aborttia..Muutin mieleni..ja nyt olen onnellinen.