tere.mie laiten oman mielipiteeni nyt.olen tuntenut useita joilla on sekä narttuja että uroksia.ja niissäkin molemmissa joka luonteisia koiria.en menisi väittämään ehdoitta kumpi olisi muka parempi.tiedän sekä vihaisia ja koulutettuja narttuja ja leppoisia kouluttamattomia ei palvelusoloissa narttuja.sekä uroksissa hyväluonteisia ja leppoisia että äkkiäkäisiä.se riippuu loppujen lopuksi eri tekijöistä luonteen määrittelyt ja olosuhteista ja kuinka sitä eläintä on alun alkaen kohdeltu ja käsitelty.jotkut oppivat hitaammin mutta varmasti joatin ja toiset ikäänkuin olisi jo sisäässynyisesti oppinut asioita etukäteen.ei voi yleistää sukupuolen perusteela,kyllä narttujakin on kovaluonteisia ja uroksia rauhallisina.en jatka väittelyä täällä kuhan sanoin mielipiteeni jonka olen havainnut.amityvillelle terkkuja,olen tykännyt kommenteistasi-puhut asiaa.
uros tai narttu
joka lähtöön
3252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
terveisistä! Terveisiä myös sinullekin!! Ja mukavaa Joulun aikaa! =)
Kommenttini ovat olleet jokseekin nasevia ja hetkittäin jopa yliampuvia,mutta kommentteja kumminkin. Itseäni tosi elämässä kuvailisin koiran omistajana aktiivisen ja passiivisen välimuotona. En kumpaakaan ääripäätä.
Täälä on loukattu ja isoteltu puolin ja toisin millon kenenkin kanssa. Onko sitten loppujen lopuksi kukaan mitään toisiltaan oppinut on arvoitus itsessään.
Ja koirien luonteista mullakin hyvin pitävästi käsitys, että on yhtä montaa luonnetta kun on koiraakin. Toiset pehmeämpiä ja toiset kovempia ja vieläpä niiden välimuotojakin.
Jotkut koirat tosiaan näyttävät olevan jo äidinmaidossa saaneen kapasiteettia ja tuntuvat oppivan kuin itsestään asioita...esimerkkinä nyt vaikka meidän kotiväen koira, joka avaa mm. ulko-ovet niin sisältä kuin ulkoakin päin nojaten seinää vasten toisella etu tassullaan ja kääntää toisella kahvaa alas ja vetää/työntää samalla ovea auki.
Vielä kun oppisi itsekseen sulkemaankin oven.
Tämä koira on hyvin rauhallinen ja tasapainoinen yksilö, jolle päivässä voitiin opettaa mm. istu,maate,seuraa,kierrä,nouda,irti,paikka,odota(ruokakuppia annettaessa),sekä
molemmat tassut yht aikaa ja erikseen...
Kahtena seuraavana päivänä sama toistui ja sitten pidettiin pitkä tauko ja kokeiltiin myöhemmin uudestaan jolloin koira osasi jo käsin tehdyistä liikkeistä mitä häneltä odotetaan....ilman että puhuin mitään.Olin yhdistänyt käsimerkit jokaiseen kehoitukseen/käskyyn.Myöhemmin opetettu lisää asioita edellisten lisäksi.Ja kehoitukset toimivat monessa asia yhteydessä, sen sijaan että ne olisi vain yhteen asiaan painottuvia.Luokse tulo ja istuminen olivat ekat jutut joita koira suoritti jo lähes itsenäisesti ennen kuin oltiin ehditty varsinaista kouluttamista aloittamaan...
Totesin,että ainakaan oppiminen ei tuota vaikeuksia, mutta sitten aloin pohtimaan olinko opettanut asiat teknisesti oikein ja onko sen väliä miten ne opetan vaiko tärkeintä että olen opettanut ylinpäänsä jotenkin....koirahan ei käy missään kodin ulkopuolisissa harrasteissa, joten sikäli teknisyys opettamisessa tuskin pointtina??
Uros sakua meillä ei ole ollut,kuin lainassa niin sanotusti, silloin kun otimme tieltä kyytiin Kessun joka oli kadottanut jälkensä kotiin ja nuokkui tiellä kylmissään...Mutta eipä tuokaan mitenkään häijyltä vaikuttanut. Oikeen mukava ja totteleva koiruus oli tämä kylä vieras =)
No niin nyt on taas pitkät turinat rusnattu ja eriäviin kommentteihin jopa varauduttu jostain kumman syystä...Palaillaan!
kiitolset joulun toivotuksista ja toivomme samaten teillekin hyvää joulua ja raikkaita ulkoilu hetkiä!juu ei se koiraa karvoihin katsomista onko kodin seurana vaiko lisänä harrasrusjutuissa.vieköön he lemmikkinsä harrastuksiin joilla intoa piisaa ja viettäkööt he koiriensa kanssa muuten touhuten harrastusten ulkopuolilla,kukin tyylillään.minun mielipide asiasta on että jolla innostusta piisaa käyttää koiraansa kentillä ja eri koulutussysyteemeissä,niin ok ja ketkä muuten tykkää eläimistä niin kyllä niiden kanssa pärjää kun perus tavat arkisessa elämässä opetellaan.tietynlainen herkkyys tulkita eläimien tunnetiloja on hyväksi.sinä oletkin hyvin osannut taitavasti opettaa koirasi,varmaan teillä on hyvä fiilis yhteisporukalla.eäinkin aistii jos emäntä tai isäntä on hyvällä mielin mukana ja eläimestä näkee kun iloitsee hyvästä yhteielosta ja ilmapiiristä.
kukin pitää koiraa tyylillään ja perheen elämän tilanteen mukaan asiatkin voivat muuttua yllättävän äkkiäkin suuntaan tai toiseen.
Ehkä kaikkein tärkeimpänä pidän olkoon nyt sitten minkä rotuinen koira hyvänsä, niin sitä että perustarpeet kuten ravitseva ravinto, terveydestä huolehtiminen ja turvallisesti rakastetuksi tuleminen ovat perheen arvoista löytyvät piirteet.
Silloin on jo koira kaveriemme perustarpeet aika kivasti katettu. =D Juuri ne hyvät elin ehdot toteutuvat kun perus jutut on otettu huomioon.
Ja koiran kanssa tullaan toimeen niin ihmis- kuin eläinkaverienkin kanssa perus tottelevaisuuden opettamisen myötä.
Kaikki muu onkin sitten extraa, johon kukin omien kykyjensä mukaan panostaa ,toiset enemmän ja toiset vähemmän.Ihanteelliset aktiviteetit eivät kaikkien kohdalla toteudu jo pelkästään koiran olemuksen vuoksi, koska kriteerit menestyä harrastuksissa ovat kohtalaisen korkeat.Ja monesti työ, perhe, arki sanelevat päivän toiminnot, eikä aikaa jää harrasteisiin siinä määrin kun ko. rotu ehkä kykenisi/kaipaisi ja silloin se yhteinen aika korvataan mukavin koti askarein koti tantereella yhdessä koiran kanssa näperrellen ja kirmaten.
Mutta kuten varmasti moni muukin, niin kuin minäkin pyrin harrastelemaan koirani ja omaksi ilokseni mahdollisimman paljon ulkoilun merkeissä.
Ja niitäkin päiviä mukaan mahtuu, jolloin olen itse niin huonossa kunnossa nuoresta iästäni huolimatta, että päivittäinen liikunta yms. aivojumppa jää joko kokonaan pois tai siirtyy kotiväkeni harkintaan,koska niinä päivinä koirani saattaa olla hoidossa heidän luonaan. Silloinkin koira pääsee koira kamujensa kanssa kirmaamaan luonnon helmaan ja haistelemaan meidän landen ilmaa.=D