Olen koko ikäni ollut todella ujo ja todella varautunut ihmisten seurassa, varsinkin naisten. Jos ihastun johonkin en oikein tiedä mitenpäin olisin ja koska muutun tikkujäykäksi ihastukseni seurassa tunnen asiasta suurta avuttomuutta ja häpeää. Lisäksi kun perusluonne on kiltti ja hyväsydämminen, niin tuntuu että sitä on onnistunut saamaan kaikki nuo vähemmän arvostetut luonteenpiirteet. Ei oikein enää osaa sanoa miten tässä pitäisi asioihin suhtautua. Ihmisten kanssa oleminen on uuvuttavaa roolin vetämistä enkä tunne oloani kotoisaksi kenenkään kanssa. V******a!
Ujous on Kirous
Ujomies
41245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itekin aika ujo ihminen, mutta onnistunut pääsemään kuorestani. Lukioiässä mun pahimmat solmut aukes kavereiden ja musiikin ansiosta. Musiikin loistavan sanoman avulla sain ahdettua aivoihini, että ei, kaikki ei nauraessaan aina naura minulle tai puhu musta. Olin kauhean epäluuloinen kaikkia kohtaan.
Lisäksi auttoi, kun tolkutin itselleni etten välittäisi mitä mieltä muut on, että mä oon mä ja arvostettava sellaisena kuin olen. Eli pyrin vähän punk/rock vaikutteisesta musiikista ottamaan sen hyvän asenteen. Ja tyttönä muhun tietysti kolahti yksi tietty bändi lujaa, mutta uskon että musiikki auttaa poikiakin.
En vieläkään ole niin rohkea aina kuin haluaisin ja jännitän ilmeisesti aika paljon monissa tilanteissa. Kyllä, ujous on vaikea homma. Oon itekin monesti kironnu, et miksi pitää tällainen luonteenpiirre olla, mutta sitä pitää vaan jotenkin unohtaa se. Myöntää se ujous varmaan on pakko itselleen. Mutta minusta ei silti kannattas antaa toisten ja itsensä jäsentää itseään pelkästään ujoksi. Kun ihminen on paljon muutakin.
Ajattele niitä positiivisia piirteitä itessäs. Olet kiltti ja hyväsydäminen. Ne on tosi hienoja piirteitä. Usko vaan, kyllä niitä naiset arvostaa. Esim. eläinrakkaus on minusta tosi hyvä ominaisuus ihmisessä. Ainainen roolin esittäminen kuluttaa, sen tiiän itekin. Ja se, että ihmiset luokittelee sut joksikin. Sekin ärsyttää suunnattomasti.
Oon monesti miettiny, et ihmiset ei tosiaan näe meistä ujoista kovin paljoa. Kun me piilotetaan se kaikki ärtymys ja muut suuret tunteet pinnan alle. Mut oon ajatellu, että ainakin ymmärrän miltä toisista ujoista tuntuu ja toivon etten ite sorru sitten sellaseen typärään kohteluun, mitä jotkut "rohkeemmat" ihmiset harrastaa. Jotenkin välillä tuntuu, et sua suorastaan aliarvioidaan jos oot vähän ujompi.
Kumma yhteiskunta kun kaikkien pitäs olla samanlaisia ja suuna päänä kaikessa...
..musiikki auttoi minuakin. Joskus muutama vuosi sitten löysin punk:in. Kai sen tietynlainen asenne vaikutti, etenkin vanhemmassa musiikissa on sellainen positiivinen oman itsensä arvostaminen ja oman jutun tekeminen huolimatta muiden mielipiteistä.
Ujo olen kyllä edelleen, mutta nykyisin jopa pidän itsestäni enimmän osan aikaa. En oikeastaan edes haluaisi olla puhelias lörppö tai kova itsekäs sydämetön ihminen. Tosin haluaisin kyllä pystyä olemaan vähemmän hermostunut tuntemattomampien seurassa.
Ujot kai mielellään pysyttelevät "taustalla". Eivät tuo itseään niin esiin.
kärsin myös tuosta ujoudesta. Nuorena valitsin väärän tavan, rohkasuryypyn. Jos voi käyttää kaveria ns. puhemiehenä, niin suhde saattaa alkaa. Itselläni oli tapa antaa naisen tehdä aloite. Kyllä ne ujoista tykkää, AIDOISTA. Nykyään olen naimisaissa ja meillä on kolme tytartä ja poika. Luota vain , kyllä tulee lyyli joka sut vie alttarille.
juu, tiedän mitä tunnet. Mulla on ihan sama ongelma.
Välillä tuntuu,et en oikeen kuulu joukkoon, edes omassa ystäväpiirissä. Mun ystävät tykkää käydä baareissa ja sun muissa tapahtumissa. Ja sit saa aina kuulla niitten kertomuksia illanvietoista baareissa. On vähän "kolmas pyörä" olo. En vaan oo tavannut samanlaista ihmistä kuin itse olen...elämässä on muutakin kuin baarit.
Mäkin oon vähän varautunut miesten kanssa. Ennen olin enemmän, nyt olen oppinut olemaan rennommin. En halua enää juosta karkuun maailmaa, koska todella haluun tutustua ihmisiin. Mut ei se aina helppoa oo. Haluisin vaan tavata ihmisen, jonka kanssa vois olla oma itsensä, täysin. Ei mittän rooleja, vaan vois olla aito ja luonnollinen.
Toivon sulle kaikkea hyvää, kumpa tän asian vois vaan muuttaa helposti...