Kun huomattiin, että meille on tulossa pieni perheenlisäys, voi sitä ilon ja onnen määrää!
Ennenkun edes tiesin laskettua aikaani sen tarkemmin, ilmoitin miehelleni, että tahdon lapsellemme sellaiset kummit, jotka PITÄVÄT yhteyttä, toisin kun esim. minun oma kummi, josta en ole kuullut mitään, ööh, 15 vuoteen...
Tarkan harkinnan jälkeen valittiin minun veli, miehen veli ja kaksi parasta yhteistä ystäväämme.
Täytyy sanoa, että nappiin meni valinnat :)
Kunnes sitten pojan ristiäisten jälkeen yksi kummeista vaihtoi paikkakuntaa, ja hänelle tuli alkoholi tärkeimmäksi osaksi elämäänsä. Yhteydenotot väheni, sitten loppuivat kokonaan. Jos minä pistin ensin viestiä/soitin, oli keskustelumme lähinnä sitä, että MINÄ kyselin, mitä sulle kuuluu ja saatoinpa kertoa myös pojan kuulumiset vaikka huomasin, ettei kummia kiinnostanut pa**an vertaa. Niinpä lopetin minäkin sitten yhteydenpidon.
Meni kuukausi, kaksi ei mitään. Yleensä kuitenkin soiteltiin vähintään kerran viikossa, ei meillä välttämättä ollut edes asiaa toisillemme.
Niinpä soitin kirkkoherranvirastoon, että voinko ottaa pojalle viidennen kummin, haluttiin että tällä lapsella on 4 kummia, jos joskus lisää tehdään, silläkin lapsella on 4 kummia.
Ei sillä, että saadaan paljon lahjoja, vaan että paremmin 4 kummia jakaa lapselle elämän viisautta ja oppeja kun se yksi. Eikös kummin todellinen tehtävä ole "vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta" tai jotenkin noin... Älkää viilatko pilkkua, oli aika karkeasti sanottu, mutta sinne päin.
Niinpä otin pojalle viidennen kummin.
Kaikki muut kummit soittavat väh. kerran viikossa puhuakseen poikani kanssa (poika on reilun kaksi). Poika tietää kummit nimeltä ja osaa itsekin jo pyytää saako soittaa sille ja sille kummille :) Tätä nykyä tämä yksikin kummi soittaa silloin tällöin, mutta ei hän vieläkään oikein ymmärrä kysyä pojan kuulumisia... Keskustelu menee aina siihen montako paukkua hän on edellis iltana baarissa juonut ja kuinka paha olo hänellä on. Joskus heitti, että sitten kun poika on täysi-ikäinen ni on hänelläkin sitten baari seuraa. Teki mieli lävästä keskelle naamaa! Siis jumaleissön, vitsilllä se ehkäpä oli heitetty, mut mun mielestä todella huono vitsi!!!
Nyt olen itsekin kummi, soitan kummipojalleni väh. kerran viikossa. Äitinsä kanssa joskus ehkä useamminkin. Muistan nimi-, syntymäpäivät, joulut, ja muut "virstan pylväät", jos en lahjaa kaikkina juhlapäivinä laitakkaan, olen saanut kummipoikani äidiltä kuulla, että sitä se poika odottaakin, että kummi vain soittaa ja kertoo taas hauskoja tarinoita hänelle. Poika tuntee itsensä tärkeäksi, kun hänelle soitetaan :)
Sellaista. Minulle todella riittä tuo yksi kummipoika, sitten kun veljeni tekevät lapsia, jos saan kunnian päästä heidän kummeiksi, ryhdyn ilomielin, muuten kiitän kauniisti ja sanon, että omassa pojassa ja yhdessä kummipojassa on riittävästi "muistamista".
Ennenkun edes tiesin laskettua aikaani sen tarkemmin, ilmoitin miehelleni, että tahdon lapsellemme sellaiset kummit, jotka PITÄVÄT yhteyttä, toisin kun esim. minun oma kummi, josta en ole kuullut mitään, ööh, 15 vuoteen...
Tarkan harkinnan jälkeen valittiin minun veli, miehen veli ja kaksi parasta yhteistä ystäväämme.
Täytyy sanoa, että nappiin meni valinnat :)
Kunnes sitten pojan ristiäisten jälkeen yksi kummeista vaihtoi paikkakuntaa, ja hänelle tuli alkoholi tärkeimmäksi osaksi elämäänsä. Yhteydenotot väheni, sitten loppuivat kokonaan. Jos minä pistin ensin viestiä/soitin, oli keskustelumme lähinnä sitä, että MINÄ kyselin, mitä sulle kuuluu ja saatoinpa kertoa myös pojan kuulumiset vaikka huomasin, ettei kummia kiinnostanut pa**an vertaa. Niinpä lopetin minäkin sitten yhteydenpidon.
Meni kuukausi, kaksi ei mitään. Yleensä kuitenkin soiteltiin vähintään kerran viikossa, ei meillä välttämättä ollut edes asiaa toisillemme.
Niinpä soitin kirkkoherranvirastoon, että voinko ottaa pojalle viidennen kummin, haluttiin että tällä lapsella on 4 kummia, jos joskus lisää tehdään, silläkin lapsella on 4 kummia.
Ei sillä, että saadaan paljon lahjoja, vaan että paremmin 4 kummia jakaa lapselle elämän viisautta ja oppeja kun se yksi. Eikös kummin todellinen tehtävä ole "vastata lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta" tai jotenkin noin... Älkää viilatko pilkkua, oli aika karkeasti sanottu, mutta sinne päin.
Niinpä otin pojalle viidennen kummin.
Kaikki muut kummit soittavat väh. kerran viikossa puhuakseen poikani kanssa (poika on reilun kaksi). Poika tietää kummit nimeltä ja osaa itsekin jo pyytää saako soittaa sille ja sille kummille :) Tätä nykyä tämä yksikin kummi soittaa silloin tällöin, mutta ei hän vieläkään oikein ymmärrä kysyä pojan kuulumisia... Keskustelu menee aina siihen montako paukkua hän on edellis iltana baarissa juonut ja kuinka paha olo hänellä on. Joskus heitti, että sitten kun poika on täysi-ikäinen ni on hänelläkin sitten baari seuraa. Teki mieli lävästä keskelle naamaa! Siis jumaleissön, vitsilllä se ehkäpä oli heitetty, mut mun mielestä todella huono vitsi!!!
Nyt olen itsekin kummi, soitan kummipojalleni väh. kerran viikossa. Äitinsä kanssa joskus ehkä useamminkin. Muistan nimi-, syntymäpäivät, joulut, ja muut "virstan pylväät", jos en lahjaa kaikkina juhlapäivinä laitakkaan, olen saanut kummipoikani äidiltä kuulla, että sitä se poika odottaakin, että kummi vain soittaa ja kertoo taas hauskoja tarinoita hänelle. Poika tuntee itsensä tärkeäksi, kun hänelle soitetaan :)
Sellaista. Minulle todella riittä tuo yksi kummipoika, sitten kun veljeni tekevät lapsia, jos saan kunnian päästä heidän kummeiksi, ryhdyn ilomielin, muuten kiitän kauniisti ja sanon, että omassa pojassa ja yhdessä kummipojassa on riittävästi "muistamista".
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen itsekin täällä moitiskellut näitä kummeja, jotka eivät muista ym, mutta sinulle tuo kummius tuntuu menneen nyt vähäsen hilseen yli. voi noita poikasi kummeja alkaa tympimään kohta tuommoinen tuputus.
ja tää kummi, jolla huonommin menee - ehkä voisit auttaa häntä ihan oikeasti eikä tuputtaa hänelle poikasi kuulumisia. jos itsellä on asiat huonosti, ei voisi vähempää kiinnostaa jonkun lapsen tekemiset ja tekemättä jättämiset. ehkä hän saa asiansa kuntoon ja sitten voi taas keskittyä kummintehtäviin paremmin.
muuten, relaa vähän. minunkin mielestä kummin kuuluu muistaa ne tavalliset joulut ja synttärit ja pitää yhteyttä, kuten myös lapssen kummiin, mutta kohtuus kaikessa! ei kaikille sinun poikasi voi olla elämän keskipiste.
mutta minulla on myös oma elämä...En todellakaan soittele kummilapilleni kerran viikossa...jotain rajaa
Minullakin on kummilapsia, omia myös. Ei tulisi mieleenkään alkaa viikoittain soittelemaan. Toki soittelen silloin tällöin (käyn harvemmin, kun välimatkaa on) ja lahjat muistan.
Tosiaan jotain rajaa. Voisi alkaa kummius ahdistaa, jos joku noin kävisi päälle.
vastaan. Ja tätä hänen huonoa elämäänsä on kohta kestänyt toista vuotta. Alkaa itseäänkin nyppiä, kun kuitenkin ollut ties kuinka ja kauan hyvä ystävä.
Ja tämä minun oma kummi poika, hänen äitinsä kanssa ollaan oltu ystävät pentuvuosilta asti, että kyllä meillä noin niinkun on ihan yhteistäkin puhuttavaa.
Ja se, jos soittaa kerran viikossa, ei ole minun omasta ajasta pois... Hyvinkin pystyn samaan aikaan vaikka pyykit pistää narulle.
Eipä siinä, kyllä mun kummipojan äiti osaa sit sanoo jos menee yli.
Tuo kummi joka juopottelee on selkeäsi masentunut ja muutenkin poissa raiteiltaan (ehkä juuri siksi hakee lohtua alkoholista), eikö sinun tehtävänäsi ystävänä ole auttaa tätä kummia eikä vain painostaa tätä kummia huomioimaan kummipoikaansa.
Masentuneena ihminen ei kykene pitämään yhteyttä, vaikka kuinka rakastaisi ja välittäisi ihmisistä jotka odottavat hänen pitävän yhteyttä.
Pahinta mitä masentuneen läheiset voivat tehdä on, että hekin luovuttavat eikä pidä yhteyttä, se on lähinnä masentuneelle kuolemantuomio.
Et sinäkään välttämättä jaksaisi huomioida omaa kummilastasi, jos omassa elämässäsi sattuisi jotain mikä veisi pohjan pois elämästä.
Ajattele joskus muidenkin näkökulmasta asioita, miksi he toimivat niin kuin toimivat.
että olen eronnut kirkosta, meinaan vaan sitä että saan muuttaa koska haluan ja minne haluan kun ei ole noita kummilapsia. "Kunnes sitten pojan ristiäisten jälkeen yksi kummeista vaihtoi paikkakuntaa"
Hei ihan oikeasti osta elämä.
Kamalaa, kun 1 pojan kummeista kehtasi vaihtaa paikkakuntaa. Vähintäänkin kirjallinen sitoumus tulisi antaa, että asuu väh 15 vuotta kummilapsen paikkakunnalla. Ja soittelee kyselemättä poikasi kuulumisia. Huh huh. Irtisano äkkiä tommoinen kummi. Eihän se jestas sentään välitä kuin itestään! Sun poikasihan sille pitäisi olla keskipiste. Ei oma surkea itsensä.
Onkohan sulla muuta elämää ollenkaan kuin poikasi kautta eletty.
tiukkapipoinen ja suoraan sanottuna omaan napaasi (perheesi)tuijottava.
Eikös ole jotain velvoitteita kummiinkin päin, olen nimittäin samaa mieltä siitä, että tällä muuttaneella kummilla on masennus !
Vuoroin vieraissa eli nyt voisi olla sitten sinun perheesi ja hänen kummilapsensa aika antaa tukea hänelle. Kummilapsihan voisi soittaa hänelle vaikka kerran kuussa. Tarkoitushan ei ole tehdä lapsesta terapeuttia tai ahdistaa lasta, mutta soitto voisi luoda sidettä heidän välilleen ja kunhan kummi pääsee jaloilleen, hän oletettavasti soittaa oma-aloitteisestikin kummilapselleen.
Miksi lapsella pitäisi olla 4 kummia? Isomman lahjasäkin toivossako? Kummin tehtävähän ei ole lahjoa lasta vaan tehtävähän on alunperin uskonnollinen.
Minä odotan pian syntyvän lapseni kummeilta yhteydenpitoa toki merkkipäivinäkin, mutta heidän elämänsä ehdoilla humpatiarallaa kerran kuussa tai kahdessa. Uskonnollista puolta en niinkään korosta.
Toki jos minulle ja miehelleni jotain sattuisi ja omat vanhempani olisivat estyneitä lapsestani huolehtimaan, valitsen kummit sitä silmällä pitäen, että voisivat halutessaan huolehtia lapsesta.