Eilen eduskunta, budjettikeskustelu

Herra puhemies! Kolmeen asiaan tässä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa:
Ensimmäisenä peruspäivärahan tasoon, työttömyysturvan osalta peruspäivärahan tasoon. Työttömyysturvassa on ollut pitkään niin, ettei siihen ole tehty tasokorotuksia, ja 23 euroa 50 senttiä on kyllä täysin riittämätön edes välttävän toimeentulon takaamiseen, ja tämä on aiheuttanut sitä, että lukuisa määrä työttömiä on joutunut turvautumaan jopa jatkuvasti toimeentulotukeen. Näinhän ei ole tarkoitettu, vaan ennen kaikkea ensisijaisen sosiaaliturvan tulisi kattaa toimeentulo ja kunnallinen toimeentulotuki olisi vasta viimesijaisena toimeentuloturvana. Nyt tästä on muodostunut monessa tapauksessa ensisijainen toimeentuloturva, ja näin ollen sosiaaliturvan perustasoja tulisi nostaa. Työttömyysturvan osalta vasemmistoliitto on esittänyt 4 euron korotusta peruspäivärahaan, ja se olisi välttämätöntä.

Samoin olemme esittäneet myöskin kansaneläkkeen tason nostamista. Tämä 5 euron korotus, joka nyt syyskuun alussa tuli, on täysin riittämätön. Ensimmäisessä kuntaryhmässä yksinäisellä eläkkeensaajalla eläke, 515 euroa kuukaudessa, on todella matala, ja tähän tarvittaisiin kyllä tuntuva tasokorotus. On selvää, että tuohon EU:n köyhyysrajaan, 750 euron tuloon, ei voida kerralla mennä, mutta sen ilman muuta pitäisi tavoitteena olla, että Suomessa eläketaso kohoaa, nimenomaan minimieläketaso kohoaa tuntuvasti. Nyt pelkkää kansaneläkettä saavia henkilöitähän on noin 86 000-87 000 ihmistä. Lisäksi on muistettava, että on valtava joukko eläkeläisiä, jotka saavat pientä työeläkettä, ja itse asiassa kansaneläke on heillekin se suurempi eläketulon muoto.

Lisäksi on muistettava eläkeläisten kohdalla myöskin eläkkeen verotus. Sitähän on luvattu, että tulevissa hallitusneuvotteluissa siihen puututaan. Niihin tuleviin hallitusneuvotteluihin on kasattu valtavan suuria paineita verotuksen osalta muutoinkin, ja onkin pelättävissä, että siitä ei tule mitään kunnollista tuluskukkaroa, vaan se kutistuu miniohjelmaksi sitten näitten epäkohtien poistamiseksi.

Lisäksi on syytä nähdä, että eläkeläisiä rasittaa myös erittäin kovasti taitettu eläkeindeksi työeläkkeiden osalta. Eläkkeet jäävät noin prosentin, lähes prosentin vuodessa jälkeen palkkakehityksestä, ja yhä useampi eläkeläinen, joka saa pientä tai keskisuurta työeläkettä, huomaa, että hänen elintasonsa säilyttäminen vaikeutuu ja elämisen laatunsa heikkenee taloudellisista syistä.

Lisäksi lapsiperheiden köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Lapsilisien tehtävänä on helpottaa lapsiperheiden taloudellista tilannetta, kompensoida perheille lasten kasvattamisesta aiheutuvia kuluja, mutta lapsilisien reaaliarvohan on laskenut. Lisäksi lapsilisien kohdalla on suuri ongelma niitten kaikkein köyhimpien lapsiperheitten kohdalla, jotka saavat toimeentulotukea. Heiltähän leikataan vastaavasti lapsilisät pois, ja näin ollen heidän asemaansa ei paranna se, että lapsilisiä korotetaan, vaan toimeentulotukilakia tulisi muuttaa niin, että lapsilisät olisivat etuoikeutettua tuloa, jolloin lapsiperheet tästä hyötyisivät.

Me olemme esittäneet, että ensimmäisen lapsen osalta lapsilisä tehtäisiin etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin lapsiperheitten asema osittain helpottuisi. Tämän lisäksi tarvitaan tietenkin lapsilisiin tasokorotus, koska niitä ei ole sidottu indeksiin ja ne ovat jääneet pahasti jälkeen. Näin ollen lapsiperheitten asemaa jos halutaan helpottaa, niin lapsilisien sitominen indeksiin ja sitten kunnollinen tasokorotus olisivat ne mielestämme parhaat keinot, joilla nopeasti voitaisiin lapsiperheitten asemaa parantaa.

Nyt on muistettava myöskin, että valtion taloudellinen tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Nämä korjaukset tulisi tehdä noususuhdanteen aikana. Laskusuhdanteen aikana aina vedotaan säästöihin ja ensimmäisenä kumminkin säästetään kaikista pienituloisimpien ihmisten toimeentulosta.

Arvoisa herra puhemies! Budjettikirjassa todetaan, että kuntien talous paranee ensi vuonna valtion toimenpiteiden ansiosta. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu monenkaan kunnan kohdalla. Jos otetaan huomioon sosiaalialan kehittämishankkeet, joita olemme hyväksyneet useita tämän syksyn aikana, kuten perhehoitajat, tulkkipalvelut, omaishoitajien lisälomapäivät, vammaisten päivätoiminta, erityislastentarhanopettajan kustannukset, eivät valtion avustukset kata kuin murto-osan näistä uusista kunnille tulevista velvoitteista. Sosiaalipaketin lisäkustannukset kunnille ovat 33 miljoonaa euroa. Väitetään myös, että valtion toimenpiteiden kuntavaikutukset olisivat 425 miljoonaa positiivisia. Tämäkään ei ihan pidä paikkaansa, sillä suurin osa tästä summasta eli 400 miljoonaa on indeksikorotuksia ja vanhan lainan takaisinmaksua. Kuntatalous ei ainakaan parane pelkästään valtion toimenpiteiden seurauksena. Uudet kuntavelvoitteet maksavat paljon enemmän kuin mitä valtio niihin panostaa.
Kokoomus esittääkin vastalauseessaan 25 miljoonan euron lisäystä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon momentille. Tärkeää olisi nyt, että terveydenhuollon henkilöstön palkkoja voitaisiin korottaa ja henkilöstöä lisätä, niin että päästäisiin eroon pätkätöistä ja saataisiin kaikki sairaanhoitajat, jotka nyt ovat jopa Stockmannilla kassana, takaisin töihin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin.

Evo-rahoitus eli valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta ja -tutkimuksista on jäänyt jälkeen Stakesin tutkimuksen mukaan 61 miljoonaa euroa. Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutusta on lisätty voimakkaasti, mutta evo-rahoitusta on lisätty hyvin niukasti. Valtiovarainvaliokunta ehdottaakin, kuten ed. Perho kertoi, 2 miljoonan lisäystä koulutus-evoon. Kokoomuksen vastalauseessa tämä korotettaisiin 5 miljoonaan euroon ja korotusta tulisi jatkaa tämän jälkeen vähintään 5 miljoonaa euroa vuodessa, kunnes 33 miljoonan vajaus kurotaan umpeen.

Myös tutkimus-evo on jäänyt jälkeen 28 miljoonaa, ja esitän siihen nyt 10 miljoonan lisäystä, koska ilman kliinistä lääketieteellistä tutkimusta ei terveydenhuoltomme korkea taso säily. Kelakorvaustaksoja ei ole nostettu seitsemääntoista vuoteen, joten korvaukset lääkärinpalkkioista ovat alle 30 prosenttia taksasta ja hammaslääkärinpalkkioista 35. Suurissa kaupungeissa ei lähivuosina pystytä millään takaamaan hammashoitoa kaikille kansalaisille julkisessa hammashoidossa. Kaikkein edullisinta olisi, jos terveyskeskushammaslääkärit hoitaisivat koulaiset, nuoret ja opiskelijat sekä erityistapaukset ja mahdollisesti vanhusväestöä. Tavallinen työikäinen väestö voisi edelleen hakeutua omalle yksityiselle hammaslääkärilleen, joita on lähes joka korttelissa tämmöisessä isossa kaupungissa, ja kelakorvauksien tulisi olla kohtuullisia, jotta ihmiset eivät menisi jonottamaan terveyskeskushammaslääkärille vaan menisivät siis omalle yksityiselle hammaslääkärille, missä me kaikki olemme tottuneet käymään. Kokoomus ehdottaa 10 miljoonan euron lisäystä hammaslääkäreiden antaman hoidon kelakorvauksen nostamiseksi.

Omassa talousarvioaloitteessani ehdotan lääkärinpalkkioiden nostamista 26 miljoonaa euroa. Mikäli maksukykyiset kansalaiset hakeutuisivat enemmän yksityislääkärin hoitoon, säästyisi rahaa kunnilta vaikeampien sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon. Julkinen sairaanhoitomme on edelleen korkeatasoista ja halpaa. Käytämme tällä hetkellä terveydenhuoltoon vain 7,6 prosenttia bkt:stä ja Ruotsi 9. Jos käyttäisimme yhtä paljon kuin Ruotsi, niin meidän tulisi nostaa terveydenhuollon kustannuksia noin 3 miljardilla eurolla ja semmoista rahaahan ei ole missään näköpiirissä. Nyt on siis kiireesti korotettava hoitohenkilöstön palkkoja ja luotava lääkäreille kannustava palkkapolitiikka, jotta julkinen terveydenhuoltomme säilyy yhtä korkeatasoisena kuin se on nyt.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan budjettikysymykset ovat olleet paljon esillä julkisuudessa viime päivinä. Kuunnellessamme radiota saimme kuulla, että sosiaalineuvos Elli Aaltonen luulee ja sanoo, ettei tarvittavia huostaanottopäätöksiä tehdä kunnissa tämän vuoden puolella, koska rahat ovat loppumaisillaan. Haluaisin kuulla ministerin käsityksen, onko tilanne todella näin huolestuttava kunnissa ja minkälaista ohjeistusta annetaan? Kyllä se on sietämätöntä, että tarvittavia päätöksiä siirretään ensi vuoden puolelle varojen puuttuen johdosta, se ei ole hyväksyttävää.

Tiedämme tietysti, että meillä on käsittelyssä lastensuojelulaki, joka muuttaisi näitä toimeksiantoja. Se voi olla ohimenevä ongelma, mutta siitä emme voi olla varmoja, ja asia on erittäin huolestuttava kun niin korkeasti arvostettu henkilö kuin sosiaalineuvos Aaltonen esittää tämän epäilyn. Haluaisin kuulla ministerien käsityksen.

Tämä kritiikki aiheuttaa erityisesti kysymyksiä meidän piirissämme, koska meillä on vastikään uusittu laki. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin kunnat olisivat tehneet päinvastoin, kuin oli meidän tarkoituksemme, kun säädimme uuden lain. Valtionosuutta korotettiin 4 miljoonalla eurolla, mutta on esimerkkejä siitä, että ehtoja on osassa kuntia kiristetty ja aiemmin tukea saaneita omaishoitajia on jätetty järjestelmän ulkopuolelle. Siksi valtiontilintarkastajat esittävät, että maksut siirrettäisiin kunnilta Kelalle, joka jakaisi ne valtion varoista.

Samalla tavalla kuin valtiontilintarkastajat ottavat tämän avohoidon puutteen esille ovat tehneet myöskin Anneli Anttonen ja Liina Sointu kirjassaan Hoivapolitiikka muutoksessa, julkinen vastuu pienten lasten ja ikääntyneiden hoivasta 12 Euroopan maassa. Sama asia tulee siinä esille - avohuoltoa on entistä vähemmän. Kodinhoitoapua on tarjolla vain puolet vuoden 1999 tasoon verrattuna, lisäksi kotipalvelun ehkäisevää ja kuntouttava rooli on heikentynyt.

On tavallaan mennyt nimenomaan sillä tavalla, kuin ehkä jotkut meistä otaksuivat silloin, kun me säädimme myöskin hoitotakuusta sairaaloissa. Nyt on pienillä lapsilla subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja meillä on hoitotakuu sairaanhoidossa. Kenellä ei ole subjektiivista oikeutta? Nimenomaan vanhemmilla ihmisillä. Näemme monta esimerkkiä siitä, että tilanne menee päinvastaiseen suuntaan ja nimenomaan se vähäinen hoitoapu, jota tarvittaisiin, jotta kykyä voitaisiin ylläpitää ja joka pitkällä tähtäimellä todella toisi säästöjä, se on jäänyt lapsipuolen asemaan. Eivätkä auta paljon ne sinänsä hyvät selvitykset, jotka professori Sirkka-Liisa Kivelä teki, ja hänen hyvät esityksensä. Ne ovat pieniä, mutta ilmeisesti eivät ole riittäviä.

Toivottavasti uusi hallitus pystyy nopeasti tuomaan eduskuntaan esitykset, joilla me saamme uuden kehittämisprojektin, joka toistaa lääkehuollon asioita ja myöskin kiinnittää enemmän huomiota vanhusväestön mielenterveyden tarpeisiin ja siihen, miten organisoidaan eri sairaanhoitopiireissä tarvittavat tukitoimet ja palvelut. Tämä on ilmeisen tärkeätä. Ja meidän tulee myöskin miettiä, missä määrin pitäisi olla korvamerkittyjä valtionosuuksia, jotta vanhukset saisivat sen hoivan, jonka tarvitsevat, ja jotta kunnat saisivat sen tuen, mitä tarvitaan, jotta vanhusväestö saa sitä palvelua ja me saamme enemmän nuoria uskomaan ja hakeutumaan tälle alalle.

Lopuksi haluan kiittää myöskin siitä pohdinnasta, mitä teillä on ollut vammaisryhmien osalta. Täällähän oli paljon toiveita siitä, että olisimme pystyneet tekemään jotakin henkilökohtaisen avustajan puolesta. Nyt ei vielä ollut siihen valmiutta, mutta toivon ja uskon (Ed. Pulliainen: Kolmen kuukauden päästäkö?) - toivon kuitenkin, että me saamme sellaisen valmistelun, joka ei aseta eri vammaisryhmiä eriarvoiseen asemaan tai toisiaan vastaan. Tämä on myöskin muistettava tulevassa valmistelussa.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan esitys on nyt käsittelyssämme, ja nyt budjetti myös sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on eduskunnan käsissä. Kiitän valiokuntaa hyvin valmistellusta työstä, ja se nyt täsmentää vielä eteenpäin tätä budjettiesitystä.
Tämä talousarviohan, tulevan vuoden budjettiesitys, jatkaa omalta osaltaan hallituksen vakaata linjaa, jossa nimenomaan tavoitteena on edelleenkin työllisyyden parantaminen ja kansalaisten hyvinvoinnin vahvistaminen.

Kaikki varmasti jaamme sen tosiasian, että työ on nykyisen ja myös tulevan hyvinvoinnin perusta. Siksi työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat tämän hallituksen keskeisimpiä asioita, ja ne ovat myös tulevaisuudesolennaisia, ja kattavat palvelut ja vahvistuva sosiaaliturva parantavat edellytyksiä nostaa työllisyysastetta. Tässä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen on entistä tärkeämpää. Osana budjettiesitystä onkin käsitelty hallituksen esitys perhevapaauudistuksesta, joka tulee voimaan nyt parin viikon kuluttua. Budjettihan vahvistaa myös hyvinvointipalvelujen tuottamisen edellytyksiä kunnissa, sillä kuntatalouteen suunnataan yli 400 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämän lisäksi käynnissä on kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa kaikki puolueet ovat laajasti nyt mukana, ja nyt kaikkien päättäjien, kuntapäättäjien, joita myös tässäkin salissa on, on otettava tämä uudistus käytännön tasolla hyvin vakavasti.

Hallitus jatkaa ensi vuoden budjetin täsmätoimilla edelleenkin yhteiskunnan kipeiden aukkojen korjaamista, jotka ovat tosiasia. Kahden viime vuoden aikana on nyt hallitusohjelmaa täydennetty täsmätoimilla yhteensä vajaalla 200 miljoonalla eurolla, jolla siis suunnataan lisää resursseja lapsiperheille, eläkeläisille, veteraaneille ja vammaisille. Näin ollen heidän elämänsä edellytykset vahvistuvat.

Ensi vuoden sosiaalipaketista voisin tässä muistuttaa eläkkeensaajien asumistuen kustannusten enimmäismäärien korotuksesta. Sinne tulee myös korotukset erityis- ja vammaistukiin, elatustuki nousee, sekä myös vanhempansa menettäneen lapsen perhe-eläkkeen asumistukea alentava vaikutus poistuu. Tämä viimeisin mainittu orvoksi jääneen lapsen perhe-eläke on hyvä esimerkki pienestä korjaustoimesta, joka yksilötasolla on varsin suuri. Toimenpide kohdistuu noin 1 500 kotitalouteen, ja enimmillään kotitalouden taloudellinen tilanne vahvistuu noin 100 eurolla kuukaudessa.

Viimeaikainen keskustelu osoittaa, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen kysymys tulevaisuudessa on eläketurva. Tämä keskustelu on vähän hämmentävää ja sitä osin tahallaankin sekoitetaan. Samaan aikaan pelotellaan yhtäältä lakisääteisen eläketason riittämättömyydellä ja toisaalta samaan hengenvetoon väitetään, että eläkemenojen kustannukset ovat hallitsemattomia. Nämä väitteet me kaikki tiedämme.

Mutta on ihan hyvä pitäytyä siinä, mitä on tehty, ja katsoa totuutta. Nykyisen hallituksen aikana on tehty suuri eläkeuudistus, jonka kaksi ensimmäistä vuotta vaikuttavatkin nyt hyvin lupaavilta, sillä työurat ovat pidentyneet, ikääntyneiden työllisyysaste on noussut ja sitä kautta myös tulevien eläkemenojen ja niiden rahoitus on vahvistunut. Tässähän ovat tehneet edellinen hallitus ja tämä hallitus hyvää työtä. Ilman tätä kolmikantaisesti tehtyä uudistusta tilanteemme olisi varmasti paljon epävarmempi.

Ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä on myös muistettava tulevaisuuteen vaikuttava lainsäädäntökokonaisuus, joka ei näy budjetissa, mutta jota eduskunta on käsitellyt, nimittäin työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa ja hallintoa kehittävä uudistus, joka myös vahvistaa eläkkeiden rahoituspohjaa.

Kansaneläkkeisiin on tehty tasokorotukset yhtä suurina kuin edellisellä hallituskaudella 12 euroa yhteensä kuukaudessa tasokorotuksena, ja sen päälle tulee indeksitarkistukset elinkustannusten nousun mukaisesti, eli kansaneläkettä saavien asema on näin ollen tältä osin vahvistunut, ja lisäksi kun kuntakalleusluokitus vuonna 2008 poistuu, niin silloin enimmillään niillä, jotka saavat tämän etuisuuden, kansaneläkkeen taso tulee nousemaan 20 euroa kuukaudessa.

Veteraaneista vielä lopuksi haluaisin sanoa sen, että veteraanikuntoutukseen 2004 suunnattiin yli 20 miljoonaa euroa lisää rahaa, ja tämä sovittiin yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa. Olisi hyvä, jos me tässä salissa kykenisimme tässä asiassa olemaan yksimielisiä, kohtuullisen rehellisiä tässäkin keskustelussa emmekä lietsoisi sellaista, joka ei ihan pidä paikkansa. Tässä budjetissa suunnattiin lisää veteraanikuntoutukseen resursseja ja (Ed. Kallis: Miten se on mahdollista, että kaikki eivät pääse!) alennettiin laitoshoidon haitta-asteraja 25 prosentista 20:een sekä rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisättiin ja myös sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostettiin. Näin ollen hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt myös huolehtimaan siitä, että sotiemme veteraanit saavat ikääntyneenä arvoisensa vanhuuden.

Arvoisa herra puhemies! Omasta puolestani kiitokset myös valiokunnalle, eduskunnalle, ansiokkaasta käsittelystä.
Palvelujen kehittämiseen on tällä vaalikaudella suunnattu lisää voimavaroja pelkästään valtionosuuden lisäämisen kautta noin 350 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi palvelujen kehittämishankkeisiin on ollut rahoitusta ja toimeentuloturvaetuuksiin on kohdennettu lisää voimavaroja runsaasti, näihin on myöskin pantu satoja miljoonia euroja yhteensä. Hallitusohjelmaahan on toteutettu etupainotteisesti, niin että useimmat palvelu-uudistukset ja etuuksien tarkistukset on tehty jo aikaisemmissa budjeteissa, mutta vielä ensi vuonnakin toteutetaan sekä palvelujen uudistuksia että myöskin toimeentuloturvaetuuksien korotuksia. Niillä on suuri merkitys kansalaisille sekä palvelujen saatavuudessa että toimeentuloturvakysymyksissä.

Heikoimmassa asemassa olevien ja eniten palveluja tarvitsevien asema siis paranee ensi vuonna. Sosiaalipaketista, sosiaali- ja perhepaketista - ehkä olisi parempi nimi - hyötyvät vanhukset, veteraanit, yksinhuoltajat, monilapsiset perheet, vammaiset, sairaat sekä työttömät.

Hallitus on parantanut vuoden 2004 vereraanipaketin linjauksilla veteraanien ja sotainvalidien etuuksia merkittävästi. Ensi vuonna parannetaan jälleen sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä veteraanien kuntoutusmahdollisuuksia, ja näillä on suuri merkitys tämän ryhmän toimintakyvyn ylläpitämisessä, terveyden edistämisessä. Sotainvalidien ja -veteraanien sosiaaliturvan ja kuntoutuksen erityisetuuksiin käytetään valtion budjetissa vajaa 430 miljoonaa euroa ensi vuonna, sotainvalidien jaksottaisen laitoshoidon haitta-asteraja alenee 25:stä 20 prosenttiin, ja myöskin todellakin sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutusta lisätään.

Vuodelle 2005 veteraanikuntoutuksen määrärahaa lisättiin 12 miljoonalla eurolla. Katsottiin, että lisätyn määrärahan turvin voidaan kaikki halukkaat kuntouttaa. Ehtona oli, että kuntoutusjaksoa lyhennettiin sekä avokuntoutuksen osuutta lisättiin selvästi. Ne kunnat, jotka menettelivät näin, pystyivät kuntouttamaan kaikki halukkaat. Koska perinteinen kuntoutustoiminta ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille, kuntoutus pyritään järjestämään lähellä kotia tai kotiympäristössä. Näin on järjestöjen kanssa yksituumaisesti sovittu. Veteraanien lukumäärän väheneminen vähentää luonnollisesti määrärahan tarvetta. Kuntoutusmääräraha on vähentynyt hitaammin kuitenkin kuin veteraanien lukumäärän väheneminen edellyttäisi. Esimerkiksi vuodelta 2005 palautui kunnista 1,5 miljoonaa euroa käyttämätöntä rahaa uudelleen jaettavaksi, joten rahaa on käytettävissä käytännössä enemmän kuin vuoden 2006 budjetissa on. Ensi vuoden määräraha on edelleen suurempi kuin vuonna 2004.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että omaishoidon kehittäminen jatkuu myös ensi vuonna. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajille järjestettävien vapaapäivien määrää yhdellä päivällä. Myös perhehoitajien asemaa parannetaan korottamalla hoitopalkkioiden ja kulukorvausten vähimmäismääriä.

Vammaisten palveluja parannetaan tulkkipalvelujen määrää lisäämällä sekä laajentamalla päivätoiminta koskemaan kehitysvammaisten lisäksi kaikkein vaikeavammaisimpia.

Myös lapsiperheiden asema paranee monella tapaa. Kotihoidontuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa, ja tämä auttaa monilapsisia perheitä. Yksinhuoltajien asemaa parannetaan, kun elatustuen määrää korotetaan. Lasten päivähoidossa erityistä tukea ja hoitoa tarvitsevien lasten asemaa parannetaan lisäämällä erityislastentarhanopettajien määrää.

Olen iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota terveyden edistämiseen. Olemme viime vuosien aikana sosiaali- ja terveysministeriössä panostaneet terveyden edistämiseen aikaisempaa enemmän. Terveyttä edistävän työn tukemiseksi on uudistettu kansanterveyslakia. Muutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa. Lakiin on tarkennettu kunnan roolia terveyden edistämisessä. Terveyden edistämisen laatusuositukset on valmisteltu kuntien työn tueksi. Suosituksella kuntia rohkaistaan arvioimaan omia terveyden edistämisen edellytyksiään ja keskeisiä kehittämiskohteita. Suositukset julkaistiin nyt juuri tänä syksynä, syyskuussa.

Yhtenä suurena huolena meillä on väestöryhmien väliset terveyserot. Näihin olemme valmistelemassa kaventamisstrategiaa ja toimintasuunnitelmaa, joka on todellakin jo menossa. Me järjestimme alkuvuodesta eri puolilla Suomea "Terveys kannattaa - Sanoista tekoihin" -terveyden edistämisen aluekierroksen, jolla pyrittiin nostamaan nimenomaan tätä ehkäisevän terveydenhuollon kysymystä kuntien agendalla korkeammalle tilalle. Tilaisuuksia meillä oli eri maakunnissa 19, ja tätä varten kokosimme myöskin laajan tietoaineiston taustaksi terveydentilasta, elintavoista, elämänhallinnasta ja palvelujärjestelmästä.

Lisäksi tupakoinnin vähentämiseksi on uudistettu lainsäädäntöä ravintolatupakoinnin kieltämiseksi. Meillä on tehty myös kansalliset ravitsemussuositukset ja terveyttä edistävää liikuntaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttamista on jatkettu. "Kunnossa kaiken ikää" -hanke jatkuu. "Voimaa vanhuuteen" -ohjelma on käytössä kunnissa. Päihdetyön henkilöstön valmiutta puuttua potilaiden alkoholinkäyttöön on parannettu ja mini-intervention käyttöönottoa terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa on tuettu muun muassa koulutuksella. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit kuntien käyttöön ovat valmistuneet.

Paljon on siis tehty, mutta varmasti työtä riittää vielä tuleville vuosille, jotta suomalaisten terveys ja toimintakyky säilyvät.

Sähköinen sairauskertomus on suuri asia terveydenhuollon uudistamisessa, ja tässä asiassa on nyt vauhtia, kun laki täällä eduskunnassa on hyväksytty.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti on tältä osin paljon uudistuksia tuova, lisää rahaa tuova, mutta varmasti myöskin tuleville vuosille todellakin työtehtäviä meillä kaikilla riittää.

Päivi Räsänen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt siitä, että hallitus ei ole korjannut vanhustenhoidon vaikeaa tilannetta, vaikka ministerin itsensä asettama selvitysmies, professori Sirkka-Liisa Kivelä, kesällä antoi raporttinsa, jossa oli yksityiskohtaisia esityksiä sekä rahoituksen tarpeesta että sitten varsinkin henkilöstömitoituksen säätelemisestä lainsäädännön tasolla. Miksi näitä uudistuksia ei ole toteutettu? Valtiontilintarkastajatkin kiinnittivät huomion nimenomaan tähän ongelmaan ja siihen, että se on jäänyt hoitamatta.
Toinen asia, jonka he ottivat esille tuossa raportissaan, oli omaishoidon vaikea tilanne ja se, että omaishoidon tuen käsittelyä ei ole siirretty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi, vaikka senkin esityksen selvitysmies Elli Aaltonen, jonka myös tämä hallitus nimitti, teki jo vuonna 2004. He esittivät, että vuoden 2007 alusta omaishoidon tuen maksatus pitäisi siirtää tapahtuvaksi Kansaneläkelaitoksen kautta, jolloin se olisi tasapuolinen riippumatta siitä, missä kunnassa omaishoitaja asuu.

Oletteko, ministeri, tutustunut kristillisdemokraattien tekemään lakiesitykseen vanhustenhoidon (Puhemies koputtaa) korjaamisesta, jossa nämä epäkohdat korjattaisiin?

Raimo Vistbacka /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Erityisesti ministeri Hyssälä totesi, kuinka kansaneläkkeitä on nostettu. Mutta meidän pitää muistaa, että meillä on noin 85 000 pelkällä kansaneläkkeellä elävää, ja tiedän tämän tilanteen, koska oma äitini on yksi näistä. Sillä tasolla, mikä siinä on, ei pärjää normaali pelkällä kansaneläkkeellä oleva, kun on sairauksia ja kaikkea muuta.
Ja toiseksi, ministeri Hyssälä kovasti puhui omaishoidon tuesta. Voi todeta vaan, että vaikka eduskunta säätää kuinka hyviä lakeja, niin silloin, kun ei ole subjektiivista oikeutta, ihmisiä kohdellaan eri hyvin tavoin eri kunnissa, ja nimenomaan valtiontilintarkastajat ovat tähän puuttuneet. Kun sanotaan suoraan siinä, että nykyinen tilanne ei ole myöskään perustuslain mukainen, niin luulisi sen jo herättävän joitakin ajatuksia erityisesti ministereissä ja myöskin asianomaisten ministeriöitten virkamiehissä.

Sari Sarkomaa /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Vihriälä sanoi, että kun ei kokoomukselle eikä oppositiolle mikään riitä. Kyllä hämmästelen sitä, että jos täällä on todettu, että palvelut, erityisesti ikäihmisten palvelut, myöskin lastensuojelussa lasten tilanne on jopa perustuslain vastainen ja sitä nostetaan esille, niin täällä ylimielisesti sanotaan, että mikään ei riitä. Kyllä minä toivon, että ministerit nyt vastaavat siihen, miten näihin poikkeuksellisen koviin, mutta hyvin perusteltuihin moitteisiin vastataan hallituksen puolelta.
Ed. Paasio, ei politiikassa pärjää sillä, että aina syytetään kokoomusta. (Ed. Paasion välihuuto) Kyllä demareillakin on vastuu hallituksessa. Toivon, että nyt mietitte, mitä te voisitte tehdä, kun te olette hallituspuolueessa. Toki kokoomuskin on virheitä tehnyt, mutta kyllä nyt demarit ovat hallituksessa, ja miettikää, mitä te voitte tehdä Turun kaupungissa ja keskustella valtuustossa niistä asioista. Puhutaan nyt ensi vuoden talousarviosta ja siitä, minkälaisia vakavia puutteita on kuntien budjetissa. Tämä ihan ystävyydellä.

Pehr Löv /r (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Niin kuin on kuultu, moni asia on paremmassa hoidossa nyt kuin ennen. Mutta kuitenkin voi priorisoida eri tavalla, ja siihen liittyen kysyn, mitä varten ei lapsi- ja nuorisopsykiatriaan ei ole suunnattu enempää rahaa, kun on joka vuosi lisätty tähän eduskunnassa, (Ed. Kallis: Edustaja saa äänestää tästä!) kun on todettu, että ne ennalta ehkäisevät projektit ym., mitä ne ovat saaneet aikaan kunnissa, ovat tuottaneet tässä vaiheessa tulosta. Silti ei ole lisätty.
Toiseen asiaan, vammaispalveluihin. Henkilökohtaisia avustajia ei saatu nyt vielä tällä kaudella läpi, mutta vähän onneton tämä kirjaus on valiokunnan mietinnössä, koska siellä tuodaan vain yksi ryhmä esiin. Minusta tämä pitäisi saada nimenomaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Kuinka pian saadaan esitys juuri tästä asiasta?

Erkki Virtanen /vas (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Arvoisat ministerit, teidän mainostamanne budjetin sosiaalipaketti merkitsee vähävaraisille suomalaisille todellista jättipottia. Sehän on suorastaan kaksi jättipottia, 32 miljoonaa. Mutta ikävä kyllä sitä jakamassa pitäisi olla miljoona suomalaista. Siitä ei nyt tule ihan yhtä paljon kuin kahdelle mahdolliselle lottovoittajalle. Konkretisoin tätä.
Ministeri Haatainen, kun sanoitte, että erityistä hyvää on tehty korottamalla vanhusten asumistuen kustannusten enimmäismääriä, niin valitettavasti vuokrat ovat nousseet suhteellisesti vielä enemmän. Helsingissä se enimmäismäärä on 512 euroa kuussa, josta sitä asumistukea saa. Kuinka pienissä asunnoissa teidän mielestänne Helsingissä pitää asia vuokralla, jotta siitä voisi jotain hyötyä saada? Helsingissä ei 512 eurolla taida saada kuin kohtuullisen pienen yksiön.

Anni Sinnemäki /vihr (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Yhden vanhemman perheet, yksinhuoltajat, ovat olleet viime vuosina sellainen ryhmä, jonka tulokehitys on ollut valitettavan heikkoa. Tässä budjetissa elatustukeen esitetään 6 euron korotusta. Koska tässä salissa on yleisesti todettu, että kansaneläkkeen 5 euron korotus on ollut eläkeläisiä kohtaan pilkkaa, niin olisiko tämä 6 euroa sitten riittävä? Vihreiden mielestä ei. Tämän korotuksen olisi ehdottomasti pitänyt olla korkeampi, koska yksinhuoltajat ryhmänä olisivat tarvinneet enemmän huomiota kuin nyt on annettu.
Arvoisa puhemies! Myös pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan pitäminen ensi vuoden budjetissa on kohtuutonta samaan aikaan, kun kuitenkin ansiosidonnaisiin päivärahoihin on puututtu. Esimerkiksi taiteilijat ja apurahansaajatutkijat, joiden sosiaaliturvaa ministeri Haatainen ei ollut valmis korjaamaan, ovat äitiys- ja isyysvapaalla juuri tällä pienimmällä päivärahalla. (Puhemies koputtaa) Sitä ehdottomasti olisi tullut korottaa.

Leena Rauhala /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tutkijat tai sosiaalipolitiikan tutkijat sanovat, että hyvinvointivaltio on murenemassa ja juuri niistä syistä, mitä täällä on esiin nostettu vanhusten palvelujen kohdalla, omaishoitajien palvelujen kohdalla, lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kohdalla, vammaisten ja eläkeläisten, ikäihmisten kohdalla. Silloin minun mielestäni ei voida enää sanoa, että meille ei riitä, siis syyttää oppositiota siitä, eikö meille riitä. Nythän on kysymys näistä ihmisistä, joille se ei riitä, jotka ovat alle sen kaiken, mitä voidaan puhua hyvästä palvelusta tai edes kohtuullisesta palvelusta. Sen vuoksi ottaen huomioon kaikki se, mitä täällä perään kuulutetaan, tulisi vihdoinkin päästä siihen, että me lähdemme edes minimitasosta, ettei vaan sanota, että hoidetaanhan ne joka tapauksessa, niin kuin omaishoitajille on sanottu. Tai eläkeläisille, että onhan teille jo korotus tullut. Jos he kuitenkin joutuvat todella rahojensa kanssa hyvin tiukoille, miten ihan (Puhemies koputtaa) perustoimeentulo saadaan, niin kyllä tähän pitää saada parannus.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon laki ei ole tuottanut sitä tulosta, mitä toivottiin ja odotettiin. Omaishoitajien asemaa on tällä kaudella onneksi alettu parantaa. Onko mahdollista, että tämä siirretään todella tulevaisuudessa Kelalle ja joka kunnassa olisi sitten samanlaiset normit koko hoitoketjun aikana?
Toinen asia, mikä on minusta semmoinen puhumisen arvoinen asia, on lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve. Näille alkulähteille meidän varmasti pitäisi päästä, miksi nämä tarpeet kasvavat koko ajan. Mitä meillä tässä yhteiskunnassa oikein on niin pahasti vialla, että tämä elämänhallinta on niin pahasti horjunut, että lasten huostaanotot ja psykiatrisen hoidon tarpeet jo ala-asteikäisillä kasvavat?

Toivoisinkin, että ministerit kertoisivat, millä tavoin sitä ennalta ehkäisevää toimintaa niiltä osin voitaisiin tehdä. Me olemme aina myöhässä siinä vaiheessa, kun me olemme hoitojaksossa jo.

Lauri Kähkönen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Kuten äsken todettiin, niin huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti, ja myös pienissä kunnissa nuoria joudutaan entistä enemmän sijoittamaan yksityisiin perheisiin, sitten ammatillisiin perhekoteihin ja jopa erityislaitoksiin. Sosiaalityöntekijöistä on myös erittäin monessa kunnassa pulaa ja tätä koulutusta varmasti pitää lisätä. Aiotaanko sitä lisätä ajatellen koko tätä vaativaa lastensuojelutyötä?
Arvoisat ministerit, kysyn myös tätä: Minkälaisia toimenpiteitä on ministeriössä suunnitteilla ja tekeillä ennalta ehkäisevän ja ennen kaikkea avohuollon kehittämiseksi kaiken kaikkiaan?

Aila Paloniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun sijaishuollon painopistettä on ehdottomasti siirrettävä laitoksista perhehoitoon päin. Näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Siellä 70-80-prosenttisesti lähtökohtaisesti lapsi tai nuori sijoitetaan perheeseen.
Tällä hallituskaudella perhehoidon asemaa on selkeästi nostettu esiin ja sitä on vahvistettu. Perhehoitajien hoitopalkkiota ja kulukorvausta korotetaan ja myös indeksejä parannetaan. Tämä on erittäin tärkeä tie sille, että me saamme lisää näitä ammattitaitoisia perhehoitajia tähän lastensuojelun kenttään. Perhehoidosta sanon vielä, että se on paitsi inhimillinen, myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu verrattuna laitoshoitoon. Laitoshoidon kustannukset ovat hyvin lyhyessä ajassa nousseet noin 60 prosenttia Suomessa, ja tämä ei voi olla järkevä kehitys, että kuntiin rakennetaan lisää lastenkoteja. Kyllä pitää voida turvata lapsille oikeus perheenomaiseen hoitoon silloin, kun oma perhe lasta ei pysty kasvattamaan.

Olen iloinen tästä hallituksen linjauksesta ja siitä, että keskustelua perhehoidosta on käyty tällä kaudella erittäin monessa yhteydessä ja voimakkaasti ja sen asema paranee.

Päivi Räsänen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ed. Paloniemi oli iloinen, että tällä kaudella on käyty keskustelua perhehoidon lisäämisestä, mutta se pelkkä keskustelu ei valitettavasti riitä, vaan tarvittaisiin aivan radikaaleja parannuksia, jotta tuo perhehoidon asema paranisi, päästäisiin lähemmäs pohjoismaista tasoa.
Te, ministeri Hyssälä, täällä istuntosalissa lupasitte kerran, että tämä hallitus vielä toisi esityksen perhehoitajien oikeudesta perhe-etuuksiin, sekä vanhempainpäivärahaan että kotihoidon tukeen. Tämähän on ollut myös Perhehoitoliiton vaatimus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt myös lakialoitteen siitä, että monesti nekin perhehoitajat, jotka hoitavat aivan pientä vauvaa, saisivat sitten tämän vanhempainetuuden. Tällä hetkellä tilanne on se, että juuri näiltä lapsilta, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, puuttuu oikeus siihen, että heitä hoitava vanhempi voisi jäädä turvallisesti esimerkiksi äitiyslomalle vanhempainetuuksien turvin. Onko tämä esitys vielä tulossa tällä vaalikaudella, kysyn, ministeri Hyssälä? (Ed. Kallis: Kun on luvattu, niin totta kai!)

Mikko Alatalo /kesk (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Todellakin hallitus on paljon tehnyt peruspalveluihin vanhuksille, mutta tämä omaishoitajalaki todella käytännössä ei kaikissa kunnissa toteudu, niin kuin sen pitäisi toteutua. Pitäisikö tehdä laki siitä, että lakia noudatetaan?
Todellakin olin äsken omaishoitajien tilaisuudessa Tampereella. He sanoivat, että kyllähän he hoitavat, kun he rakastavat. Mutta vaikka on lisätty valtionosuuksia, niin osassa kunnista on laskettu näitä määrärahoja. Tämä asia on tietysti tullut täällä moneen kertaan jo esille.

Mutta toinen asia, joka koskee lapsia. Me tunnemme perhehoidon tarpeet, ja tämä hallitus on tuonut ne vaihtoehdot, että voi kotona hoitaa lapsia. Mutta yksi ongelma myös, mikä palaute on nyt tullut kasvukunnissa, on päiväkotien lapsiryhmien koot. Ne ovat liian suuret. Olisin kysynyt ministereiltä, onko tätä tilannetta seurattu päiväkotien ryhmien osalta, koska siellä on kyllä sitten aikapommi, jos on vähemmän hoitajia ja enemmän lapsia. Silloin lasta ei yksilönä pystytä ottamaan huomioon.

Matti Kauppila /vas (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Tässä kun kuuntelee erityisesti kokoomuslaisten keskustelua, niin oikeastaan puuttuu enää työttömyys, peruspäivärahan nosto. Kaikki muut asiat siellä on käsitelty.
Mutta menen itse asiaan. Lapsen edunvalvontaan liittyvät asiat ovat nousseet esille eräänä sosiaalipoliittisena kasvavana ongelmana. Viime aikoina on aiempaa enemmän kiinnitetty huomiota lapsen asemaan sosiaalitoimen asiakkaana. Aikaisemmin lasta ei ole sosiaalityöntekijöiden työskentelyssä otettu tarpeeksi huomioon eikä hänen näkemyksiään ole selvitetty kovin laajasti. Aikooko hallitus nyt vielä tämän istuntokauden aikana taikka tulevassa hallitusohjelmassa jotenkin puuttua tähän lasten holhoojakysymykseen?

Paula Risikko /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu näistä omaishoitajien määrärahojen tarpeista. Aivan totta, omaishoitolakihan oli valtavan hyvä uudistus, ja sillä pyrittiin hyvään, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että kunnissa ei ole rahaa. Jopa omaishoitajien määrää on jouduttu vähentämään, eli mihin aiotte ryhtyä tämän ongelman auttamiseksi?
Lastensuojelulakihan on meillä tällä hetkellä valiokunnassa, ja itse huolestuneena kuuntelin sitä, miten paljon se vaatii sitten resursseja, ja niitä resursseja ei sosiaalipuolella ole. Eikö olisi ollut hyvä jo ensi vuodelle laittaa rahaa, jotta voitaisiin käynnistää näitä toimintoja, joita sitten laki edellyttää vuonna 2008?

Hoitohenkilökunnan palkat ja pätkätyöasiat ovat täällä tulleet esille. Itsekin kannan niistä huolta ja kysynkin: Mihin te, arvoisat ministerit, olette jo ryhtyneet sen asian edistämiseksi, että hoitohenkilökunnan palkkoja nostetaan ja pätkätöiden määrää vähennetään?

Säde Tahvanainen /sd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Pidän positiivisena tätä valtiovarainvaliokunnan lausumaa siitä, että vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistusta kiirehditään ja myöskin henkilökohtaisen avustajan käytön laajentamisessa subjektiivisen oikeuden suuntaan tässä haluttaisiin lainsäädäntöä viedä.

Toisena olisin kysynyt vielä, kun tämä Lastensuojelun tasausrahasto poistettiin ja nyt on tullut jo hälyttäviä uutisia siitä, että kunnat loppuvuodesta muun muassa siirtävät sijoituksiaan lastensuojelun osalta seuraavalle vuodelle, ja Pohjois-Karjalassa jopa yksi tapaus on nyt uutisoitu siten, että tällaisen ensi vuodelle lykkäytyneen päätöksen vuoksi lapsi on saanut surmansa, niin oletteko arvioineet nyt tämän tasausrahaston purkamisen seuraamuksia yleisemmällä tasolla.

Sitten tästä lastensuojelulaista oli täällä kysymyksiä. Elikkä nythän sitten lastensuojelulaki on eduskunnan käsissä. Rahat ovat meillä tulevina vuosinakin kehyksissä. Rahoista on sovittu. Siinä tulee sekä hallinto-oikeuksiin että sitten kuntiin tämä raha ja sen mukainen rahoitus on sovittu kuin mitä esityksessä oli. Täytyy muistaa, että lääninhallitusten tehtävä on valvoa lakien toimivuutta. Se on lääninhallitusten tehtävä valvoa, että lait toimivat. Meillä ministeriössä ei ole sellaista elintä eikä sellaista lakia meillä, että me voimme sen tehdä, vaan se on lainsäädännön mukaan lääninhallitusten tehtävä.

Sitten omaishoidosta täällä oli useampi kysymys. Siinä on sama asia. On kuntia, joissa se toimii mallikkaasti. Kannattaa katsoa, mitä ne kunnat ovat tehneet toisella tavalla, että se toimii, vapaapäivät kyetään pitämään. Lääninhallitusten tehtävä on valvoa, että lakeja noudatetaan. Me olemme antaneet valtionosuuden. Se on Kuntaliiton kanssa sovittu. Se on ollut Kuthanekissa tässä normaaliprosessissa, jossa katsotaan rahoitus. Kaikki se on annettu, mitä valtionosuuslaki edellyttää. Ministeriö on tämän tehnyt, ja olemme saaneet nämä lait eteenpäin. Nyt on lääneillä se pallo ja valvotaan lakien toimivuutta. Ministeriö ei voi, meillä ei ole semmoista elintä.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on kysymys näistä pienimmistä äitiys- ja isyysrahojen korotuksista. On mainittava, että ne saivat suurimmat korotukset vaalikauden alussa: yli 90 euroa kuukaudessa lisää. Mikä olisi noussut yli 90 euroa kerralla kuukaudessa? En muista sellaista ainakaan minun aikanani vastaavaa tulonsiirroissa. (Ed. Kuosmanen: Kansanedustajien palkat nousivat!) Ei varmasti vielä ole riittävästi, en sitä väitäkään, mutta tähän päästiin nyt, ja olen kyllä vähän ylpeäkin siitä, että tämä sai sen, jotka olivat niin matalat, että saivat näin suuret korotukset. Mutta varmasti täytyy vielä edetä.

Sitten ed. Lintonen: En päivähoitoa kyllä ihan ole jättänyt. Tällä viikolla aion antaa asetuksen, jolla päivähoidon ryhmäkokoihin puututaan, niitä täsmennetään, ja sen lisäksi ensi vuonna päivähoitoon tulee lisää erityislastentarhanopettajia. Meidän päivähoidon ryhmäkoot ovat varmasti ongelma. Haluan sitä olla edistämässä, että ne pienenisivät tai että siellä käytettäisiin henkilökuntaa sillä tavalla kuin alun perin on tarkoitettu, ja sitten siellä tulee helpotusta, kun sinne saadaan lisää erityislastentarhanopettajia. Päivähoito ansaitsee kyllä kehittämistä myös tällä vaalikaudella.

Sitten, arvoisa puhemies, elatustuki: Sanottiin, että täällä oli siitä puhetta. Sehän on 12 euroa nyt kuukaudessa se lisäys. Hyvin monet näistä yksinhuoltajista saavat sitten myöskin muita asioita; asumistukea, ehkä toimeentulotuessa vähän helpotuksia, kun asumisen omavastuu poistuu. Uskon, että tässä kuitenkin on,siinäkin, eteenpäin menty.

Arvoisa puhemies! Vuosien tauon jälkeen perhehoitoa on pystytty parantamaan. En tiedä, milloin olisi edellisen kerran. Nyt nousevat sekä kulukorvaukset että tasokorotus että indeksit. Tässä on ollut semmoinen kuollut kausi ja nyt on saatu kuitenkin tätä eteenpäin. Sen perhehoidon asemaa on selvitettävä kokonaisuudessaan jatkossa, ja tässä olen jotakin suunnittelemassa.

Arvoisa puhemies! Tässä ainakin oli osaan vastauksia. Kansallinen terveyshankehan on sitten näitä terveyskysymyksiä pyrkinyt myös mielenterveyden osalta ratkaisemaan. Eduskunta on antanut määrärahoja, jotka ovat aina kertaluonteisia. Niillä on kuitenkin saatu paljon hyvää aikaa.

Merikukka Forsius /vihr: Arvoisa puhemies! Hallituksen toimintaa ja yhteiskunnallista todellisuutta seuratessa mieleen nousee kysymys, onko suomalaisen sosiaalipolitiikan pyrkimyksenä enää tasa-arvoinen yhteiskunta. Talous kasvaa, mutta niin kasvavat myös väestön terveys- ja tuloerot sekä suhteellinen köyhyys. Tutkijat puhuvat huolestuneina väestön eriarvoistumiskehityksestä. Hallituksen vastaus on vaatimaton köyhyyspaketti, joka ei juurikaan edes kohdennu kaikkein köyhimmille. Ehkäpä hallituksen mielestä esimerkiksi köyhät lapsiperheet eivät tarvitse lisätukea. Tällainen vaikutelma jäi lokakuun alussa lapsiperheiden köyhyydestä käydystä välikysymyskeskustelusta. Hallituksen pääviesti oli, että köyhyyttä esiintyi vielä 2003, mutta nyt se on jo talttumaan päin.
Vihreiden näkemys on se, että Suomessa on köyhyyttä ja monien ryhmien osalta se vain kasvaa. Mielestämme köyhyyteen ja kasvavaan eriarvoisuuteen pitää puuttua välittömästi. Köyhyyden vähentämiseksi olemme esittäneet vihreää köyhyyspakettia, joka koostuu muun muassa työmarkkinatuen, elatustuen, opintorahan ja täyttä kansaneläkettä saavien eläkkeiden korottamisesta sekä kuntien palvelutuotannon turvaamisesta.

Esitämme myös korotusta minimivanhempainpäivärahaan, sillä sitä saavien taloudellinen tilanne on erityisen huono. Tosin tästäkin asiasta hallituspuolueissa näyttäisi olevan erilainen mielipide. Edellä mainitussa lapsiperheiden köyhyyskeskustelussa ministeri Hyssälä luetteli köyhyyttä torjuneita toimenpiteitä ja mainitsi viime vuonna tapahtuneen minimivanhempainrahan korottamisen. Raha on kuitenkin korotuksen jälkeenkin vain 380 euroa kuukaudessa. Vähimmäisvanhempainrahaa saavat joutuvatkin turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat.

Esitämme aloitteessamme, että äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistaso korotetaan samalle tasolle kuin työmarkkinatuki ja työttömän työttömyyspäiväraha, joihin olemme myös esittäneet korotusta. Esityksessä vähimmäistasoisen vanhempainpäivärahan kuukausittainen summa nousee noin 600 euroon.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on adoptiovanhempien eriarvoinen asema suhteessa biologisiin vanhempiin. Maailmassa on miljoonia lapsia, joita heidän vanhempansa eivät halua. Toisaalta on myös miljoonia pareja, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa lapsia. Ihmisten onnellisuuden ja ympäristön kantokyvyn kannalta olisi hyvin myönteistä, jos hylätyt lapset päätyisivät adoptoiduiksi heitä rakastavien vanhempien perheisiin. Tätä kehitystä Suomen valtion tulisi myös voimakkaasti tukea.

Suomessa adoptoitiin vuonna 2004 noin 500 henkilöä, joista osa oli perheen sisäisiä adoptioita. Suurin osa, noin 300 adoptiota, oli kansainvälisiä lapseksiottamisia. Nykyisen järjestelmän epäkohtana on, että ottovanhemman vanhempainvapaan pituus on sidottu lapsen syntymän ajankohtaan. Vanhempainvapaan pituus on 234 arkipäivää lapsen syntymästä. Jos lapsen syntymästä on kulunut yli 54 arkipäivää, kuten useimmissa tapauksissa on, oikeus vanhempainvapaaseen on 180 arkipäivää. Biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakausi on yhteensä 263 arkipäivää.

Hallitus on tiedostanut epäkohdan ja on jossain määrin myös puuttunut siihen esittämällä yli 54 päivää vanhan lapsen adoptoineiden vanhempainvapaakautta pidennettäväksi 200 päivään. Adoptiovanhempien ja biologisten vanhempien jättämiselle edelleen eriarvoiseen asemaan ei ole perusteita. Sellainen ei ole adoptoitavan lapsen ikä. Adoptiolapsi saattaa tarvita erityisen paljon uusien vanhempiensa tukea ja aikaa kasvaa perheenjäseneksi. Adoptiolapsella voi olla vakavia hylkäämisen aiheuttamia traumoja, ja hänen varhaislapsuutensa hoito-olot ovat saattaneet olla erittäin heikkoja. Ensimmäinen hoitovuosi on uuteen perheeseen kiintymisen kannalta avainasemassa.

Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että adoptiovanhempien aseman parantamiseksi heidän vanhempainrahakautensa pidennetään 263 arkipäivään eli vastaamaan biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakauden yhteispituutta.

Paula Risikko /kok: Arvoisa rouva puhemies! Hoitomenetelmien kehittymisen seurauksena entistä vakavammin sairas saa avun. Näin juuri pitää ollakin, sillä ihmiselämä on arvokas asia. Työvoimavaltaisena alana terveydenhuollossa tarvitaan osaamista ja henkilöstön määrällä on suuri merkitys. Osaaminen maksaa, mutta jokainen meistä haluaa osaavaa palvelua. Kuntien kannalta tilanne on todella hankala. Kuntien rahoista menee jopa 65 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin, ja tosiasia on, ettei niiden kustannuksissa voida odottaa vähenemistä. Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista?
Kunnille on mielestäni annettava lisää rahaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin käytetään bruttokansantuotteesta hieman laskelmasta riippuen 7,6-8 prosenttia. Nyt kun valtiontalouden tilanne on suhteellisen hyvä, olisi mielestäni ollut aidosti mahdollisuus lisätä valtionosuuksia. Osa terveydenhuollon kustannuksista on mielestäni siirrettävä valtion kustannettavaksi. Näitä asioita pohdittiin Paras-hankkeessa, ja esimerkiksi keskusteluissa oli hengityshalvauspotilaiden hoito ja niin kutsutut erityisen kalliit hoidot. Itse ehdotin myös omaishoidon tuen siirtoa valtion maksettavaksi. Siirroista kuitenkin luovuttiin. Asia kannattaisi kyllä vieläkin ottaa hallituksen asialistalle.

Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Jos rahat menevät vain erikoissairaanhoidon kehittämiseen, näivettää se terveydenhuollon lähipalvelut, jotka kuitenkin ovat suurimmalle osalle väestöstä tuiki tarpeellisia, ja sitä paitsi perusterveydenhuoltoa vahvistamalla voidaan erikoissairaanhoidon kuluja joko vähentää tai ainakin hillitä niiden kasvua. Potilaan saumattoman palveluketjun edistämiseksi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä on lisättävä. Terveyspalvelujen järjestämisessä kannattaa hyödyntää olemassa olevia terveyspiirien hyviä kokemuksia. Kyseessä on terveyspalvelujen kokonaisvaltainen järjestäminen eikä suinkaan se, että sairaanhoitopiiri järjestää perusterveydenhuollon palvelut, kuten jotkut ovat asian virheellisesti tulkinneet.

Terveydenhuollon lainsäädäntöä on kaiken kaikkiaan uusittava. Kansanterveyslaki ja laki erikoissairaanhoidosta tulee yhdistää. Täten saadaan parempi lainsäädännön tuki potilaan saumattomalle palveluketjulle. Vaikuttavuustutkimusta on lisättävä ja tutkimusrahoja kohdistettava siihen. Vaikuttavuus on ainoa eettisesti kestävä keino kohdentaa resurssit oikein.

Terveyden edistämiseen käytetään vain alle 1 prosentti alan menoista. Terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen onkin varattava rahaa, ja koko kunnan on siihen osallistuttava, ja tietenkin meistä itse kunkin kannettava oma henkilökohtainen vastuumme.

Valtion ensi vuoden budjettiin saatiin eduskunnassa lisää terveyden edistämiseen, hyvä niin. Myös lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja kuntoutus sai lisärahoitusta. Siinä vaan totean sen, että aina jos annetaan vaan pala kerralla pieniä hankerahoitusmäärärahoja, pitkäjänteinen kehittämistyö jää, ja tämä lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja kuntoutus, jos joku, tarvitsisi pitkäjänteistä kehittämistyötä.

Arvoisa puhemies! Myös henkilöstön jaksamisesta ja koko alan vetovoimasta on kannettava huolta, myös siitä, miten jatkossa varmistetaan osaava ja työhönsä sitoutuneen henkilöstön saanti. Alan vetovoima on vähentynyt, kuten tänään keskustelussa tuli ilmi. Työ on raskasta, paljon pätkätöitä ja palkka huono. Aika erikoinen yhdistelmä, kun ajattelee. Kun nuori valitsee omaa alaansa, ei kovin houkuttelevalta kuulosta, vaikka me, jotka terveydenhuollossa olemme toimineet, tiedämme, miten antoisasta alasta kuitenkin on kysymys.

että opintotuen korotusesitys äänestettiin eduskunnassa nurin tänään.