valmis ajattelemaan kummia sen alkuperäisen ajatuksen kannalta. Ihan se kauan sitten ollut juttu ei suinkaan ole tavaran roudaaminen, vaan se, että kummi on se, joka huolehtii lapsesta jos vanhemmille sattuu jotain, eli ajalta ennen sosiaalihuoltoa.
Miksi kummeja pitää olla ollenkaan, kun se tuntuu useimmille olevan ongelma puolin tai toisin? Eikö tämä typerä myytti olisi aika lopettaa? Itse olen kummeille sanonut, että riittää se nimi paperiin eikä meillä lapsetkaan ole kummeiltaan mitään vailla, kun olen kouluttanut heitä muutenkin luontoarvoja arvostamaan, en materiaa.
Miksi kummeja pitää olla ollenkaan, kun se tuntuu useimmille olevan ongelma puolin tai toisin? Eikö tämä typerä myytti olisi aika lopettaa? Itse olen kummeille sanonut, että riittää se nimi paperiin eikä meillä lapsetkaan ole kummeiltaan mitään vailla, kun olen kouluttanut heitä muutenkin luontoarvoja arvostamaan, en materiaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siitä, että ennen oli tärkeää saada joku turva lapsille oman ja puolison kuoleman kannalta. nykyään tuskin kummit vanhempien kuoleman jälkeen lasta saavat hoteisiinsa?
en kuulu kirkkoon, joten en tule olemaan kenenkään kummi, eikä myöskään omia lapsiani tulla kastamaan (niitä ei siis vielä ole, saattaahan mies kastamista tietysti vaatia, se päätetään sitten).
Omat kummini eivät olleet minulle erityisen läheisiä, osa tädeistä ja sedistä (ei-kummeista)taas oli. tämän takia uskon, että jos minusta tule täti tulevaisuudessa, olen sisarenlapsilleni läheinenm vaikken ole kummi, pidänhän paljon lapsista.
hoitaa sitä toista tärkeää kummin hommaa eli kristillistä kasvatusta. Jos vaan omat rahkeet riittää. Ja voihan kummi koittaa olla aikuinen ystävä lapselle tuki ja turva. Koskaan kun ei tiedä mitä elämä tuo.
eivät usko ollenkaan, kuuluvat vaan kirkkoon, siinä sitten kristillistä kasvatusta. Senkin takia kummeus on aika kummallista.
kymmeniä vastauksia, joissa kiljuen vaadittaisiin kummiuden lopettamista ja myöntelyjä sinun kannallesi, ettei kummilta mitään odotettaisi.
minä mielelläni ilahdutan kummilapsiani heidän merkkipäivinään ja jouluna. samoin tekevät minun lasteni kummit, enkä näe siinä mitään kummallista. kummallisempaa olisi jos emme muistaisi. samoin vanhin kummilapseni pääsi jo ripille enkä aio lopettaa hänen muistamistaan siihen. miksi sen tekisin? olemem ystäviä nykyään ja hän kysyy paljon munulta semmoisia, mitä ei äidiltää kyselisi.
ai että lapsesi eivät ole mitään vailla? kysypä ihan oikeasti heidän mielipdettään. lapset kuitenkin ovat sen tavaran (kohtuutta tietysti) perään. kysäisepä ottaako lapsesi mieluummin kännykän tai nuotioretken, niin vastauksen tiedät sinäkin.
Me olemme käyneet itse nuotioretkillä. Miksi pitää olla juuri kummi viedäkseen lapsi nuotioretkelle? Tosin teinimme ei lähde enää metsään, koska pelkää ampiaisia saatuaan piston ja on allerginen niille. Minun veljeni touhuaa lasteni kanssa ilman kummeutta nähdessään heitä, molempien, ollen nimellinen kummi vain toiselle, mutta on tasapuolinen molempia kohtaan. Ei taida edes muistaa koko kummijuttua ja hyvä niin. Omasta tahdostaan, kun ei ole löytänyt itselleen sitä oikeaa ja tykkää kuitenkin lapsista.
Kysymys on siitä, että miksi pitää nimetä joku tietty henkilö jo lapsen ollessa vauva, kun paremmin nämä suhteet hoituvat vapaaehtoisesti. Eivät lapset edes tiedä, että kummin pitäisi jotain tavaraa tuoda, kun ei ole siihen opetettu. Kirkosta eroamisen yleistymisen vuoksi joillain ihmisillä on todella vaikeaa löytää sellaista kummia, jollaisena sinä esim. kummeuden miellät. Kummeus on aika materialistista luonnon tuhlausta pakkotavaroineen. Valitusten määrästä päätellen voimme nähdä, että vastentahtoisia kummeja on paljon.
Niin siis oletan, että odotit lasten vastaavan että nuotioretken. Heillä näet ne kännykät on jo ;). Ei kai nyt kukaan sentään kummilta mitään kännykän hintaista odota :O? Toivottavasti ette sitten ainakaan ota kummiksi sellaisia, jotka ovat työttömiä tai muuten vähävaraisia.
em todellakaan tarkoittanut että kummi vie nuotioretkelle tai ostaa kännykän ja sen varmaan muut tajusitvatkin. Tarkoitin vain, että vaikka kuinka olet luontoarvoja paukuttanut lapsillesi, niin kysypä vaihtavatko sen nuotioretken kännykkään, joka on materiaa suuressa määrin. eivät varmasti vaihda! ja mitäs arvojen kunnioittamista on lapsilla kännykkä? ihan turhaa, taidat olla vain puheissasi ei-materialistinen.
kummius on ihan vapaaehtoista. yleensä siihen tehtävään pyydetään jo valmiiksi läheinen ihminen, ystävä tai sukulainen. miksi niiden välien pitäisi kylmentyä tai yhteydenpidon laimentua kummiuden myötä. omituinen ajatus.
pakkotavaroita kummilta? voihan lahja olla joku hyödyllinen, toivottu juttu: vaatteita, kyniä, uimahallireissu...
ja odotin lasten vastaavan että kännykän. omani ei ainakaan vaihtaisi kännykkäänsä nuotioretkeen, sen verran materialisteja lapseni ovat. ja niin sinunkin, jos heillä sellaiset ovat. ja se kännykkä ja nuotioretki olivat esimerkkejä. jos nyt pitää rautalangasta vääntää, niin uskon (opetetuista luontoarvoista huolimatta) lastesi ennemmin tykkäävän huvipuistokäynnistä kuin onkiretkestä. molemmat mukavia, mutta jos valita täytyy... tai kylpyläviikonlopusta kuin eräretkestä...
eli lapset on lapsia. he tykkäävät kaikesta kivasta ja ehkä vanhmepien mielestä ihan turhasta. myös niistä paketeista. miksi en kummilapsiani niillä ilahduttaisi. minulle se ei ole pakko,sillä kummiksi suostuessani pidin sitä itsestäänselvänä.
Ainakaan meidän nuorin. Kännykät on, kun ei ole muuta puhelinta ja jonkun verran materialistista porukkaa olemme, emme kuitenkaan asu olkimajassa tehden ruokaa nuotiolla. Mutta puhelimet Kolme vuotta olleet nyt samat, hyvin toimii ja kumpikaan ei halunnut joululahjaksi uutta.
Kaikilla ei ole läheisiä ihmisiä, ihmiset eroavat kirkosta aika paljon ja suvut ovat aika pieniä, kuten itselläni vain pari naimatonta veljeä ja paras ystävättärenikin kuuluu vapaaseurakuntaan, joten ei käy - toinen hyvä kaverini taas on niin monelle kummina, etten oikein iljennyt pyytää. Meillä on mummo kummina, koska ei muita ollut. Siksi minä tätä kysyn, koska minulle on ollut todella vaikeaa pyytää kummeja ollenkaan.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen: Kuinka moni odottaa kummilta sitä, että kummi huolehtisi lapsesta. Tai sitten sitä kristillistä kasvatusta, josta kirkko velvoittaa huolehtimaan? Mielestäni on vain outoa, että "kristillistä kasvatusta" antamaan tulee ihmisiä, jotka eivät usko mihinkään. Ajoin takaa nimenomaan sitä, että pakkokummeus pitäisi lopettaa ja se saisi olla vapaaehtoista, koska alkuperäiseen tarkoitukseen ei enää kummeja tarvita. Tai edes vähentää yhteen. Eli jos haluaa kummit, niin pyytää sitten, mutta kirkkoon kastamisen edellytyksenä se ei saisi olla.
moni eroaa kirkosta ettei tarvitse kummiksi ryhtyä (jos ei osaa kieltäytyä kutsusta ).
Kun kummin piti tulla siunaamaan ripille, niin yhdet vanhemmat sanoivat vanhempien tapaamisessa, et ei oo kummia. Toinen pariskunta kuollut tapaturmaisesti ja yks asuu ulkomailla, ei voi tulla just silloin.
Jos ristiäiset tahtoo pitää, on niitä kummeja oltava se kaksi - vaikka vain nimellisesti.
Itse olen ainakin toisen kummilapseni kohdalla asennoitunut niin, että osallistun hänen elämäänsä muutenkin kuin lahjoin. Ensimmäisen kummilapsen kohdalla vielä tökkii tämä, mutta ehkä sekin vuosien saatossa muuttuu.
Olen pohtinut tuota asiaa siitä asti,kun minut valittiin kummiksi.Itse ainakin olisin täysin valmis kasvattamaan kummipoikani(ja jopa hänen veljensä,jonka kummi en ole),mikäli vanhemmille sattuisi jotain.Kummipoikani on minulle erittäin tärkeä,vaikken häntä usein näekään.(Hän asuu aika kaukana)Hän on minun elämäni valo,koska en ehkä koskaan voi saada omia lapsia.Ja vaikka saisinkin,hän olisi silti minulle hyvin tärkeä.Eli kyllä hänet kasvattaisin aivan varmasti.