Erikois-sairaanhoitajaksi opiskellut kaverini sanoi kerran että jos on joskus kuntoillut, niin lihaksiin se jää muistiin? Mietin vain tätä, että viimeksi siitä on jo 7 vuotta kun juoksin lenkillä yhtä ahkeraan kuin nykyään. Silti nyt kun olen juossut kuukauden, niin älyttömän nopeesti on peruskunto palautunut takas, vain kuukaudessa. Lenkkeily ei tee enään tuskaa, niin kuin ensimmäisellä viikolla esim, ei ahista ja henki kulkee :)
Eli jos joskus oli juttua täällä siitä että rasvasolut ei ikinä lähde pois sen mitä on nuoruudessa ahminut, niin onneks on joitakin asioita myös toisinpäin :)
Eli jos joskus oli juttua täällä siitä että rasvasolut ei ikinä lähde pois sen mitä on nuoruudessa ahminut, niin onneks on joitakin asioita myös toisinpäin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Piti tämän tulla tuonne Laihdutus palstalle, mutta tulikin tänne, noh samapa tuo.
Kyllä paikkansa pitää että lihasmuisti on olemassa. Voimailun kohdalla tämän huomaa nopeana tulosten nousuna, mutta lenkkeilyn kohdalla en oikein tiedä. Aerobisessa voi olla toisin, koska lihastahan ei lenkkeily kasvata.
Mun reisilihakset uskaltaisin epäillä, että kyllä lenkkeily kasvattaa lihaksia :) Ikävä kyllä vain jaloissa.
Harrastin erästä kamppailulajia joskus vuonna -90.
Sen jälkeen vietin reteetä ja välillä aika alkohlipitoistakin elämää, ja liikunta jäi lähestulkoon olemattomiin, lepsua puntinnostoa lukuunottamatta.
Aloitin tällä vuosikymmenellä kuntoilun uudestaan ja myös kamppailulajin harrastus alkoi uudestaan. Eri lajissa kuin ennen.
Kyllä heti ensimmäisitä kerroista huomasi että potkut ja lyönnit lähtivät luonnikkaasti, ei tietenkään siten kun parhaina päivinä mutta verrattuna kokonaan uusiin liikkeisiin voima ja tekniikka oli ihan toista luokkaa, alkuhapuilu puuttui.
Ainakin minä koen asian niin että lihakseen jää asioita muistiin, mutta sitä en osaa sanoa miten paljon se auttaa kuntoa nousemaan uudestaan.
No tottakai liikkeitä jää muistiin. Miten muuten osaisimme ajaa pyörällä pitkän tauon jälkeen, jos emme treenaisi sitä monta kertaa viikossa. Sama pätee ainakin ratsastukseen, siis kerran opittuasi muistat lopun elämäsi.
Olen joskus lapsena harrastanut taitoluistelua. Vuosien päästä teininä lähempänä 20 ikävuotta, osasin vielä peruskaaret, käännokset, pienimmät hypyt (teknisesti helpot ja ne, jotka eivät vaadi juurikaan voimaa, joka kadonnut lihaksista).
SEN SIJAAN luistimet jalassa käveleminen pukukopista jäälle on kadonnut jonnekin. Ihan kauheeta. muutamaan vuoteen en ole kokeillut enää ollenkaan, sairastuttuani reumaan.