Olen kahden ison pojan äiti. Uudessa suhteessa olen ollut 3,5v. Paniikkihäiriön oireet alkoivat n. puoli vuotta sitten. Niitä esiintyy vain miesystäväni läsnä ollessa! Kotona kahvittelu ja ruokailu menee, mut jos miesystäväni ehdottaa lähtemistä mun vanhemmille tai mihin vaan kahville, sydän alkaa hakkaan ja kädet hikoileen.
Tärisen kahvitellessa, ettei tule mitään! En ole vielä lääkärillä käynyt. Ainoastaan äitini tästä tietää. Nolo vaiva, joka harmittaa itseäni! Tupakoin ja juon jonkun verran kahvia. Viinaa hyvin harvoin. Toivoisin apua kohtalotovereilta, joilla samanlaisia ongelmia.
Tärisen kahvitellessa, ettei tule mitään! En ole vielä lääkärillä käynyt. Ainoastaan äitini tästä tietää. Nolo vaiva, joka harmittaa itseäni! Tupakoin ja juon jonkun verran kahvia. Viinaa hyvin harvoin. Toivoisin apua kohtalotovereilta, joilla samanlaisia ongelmia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kärsin minäkin nuorempana,nää paniikkikohtaukset tulivat vasta nelikymppisinä,Sitä en tiedä,onko kahvikuppineuroosilla jokin yhteys paniikkihäiriöön,vai onko se neuroosi paniikkihäiriön lievempi muoto.Pakotin itseni kahvipöytään vieraiden kanssa ja pikkuhiljaa enin pelko alkoi väistyä-en toki vieläkään ole mikään kahvipöytien kuningatar,mutta pahin tärinä on jäänyt ja jos joskus sattuu tulemaan se vapina kahvipöydässä,uskallan lyödä sen leikiksi tokaisemalla:taas kädet vapisee,mulla kun on kahvikuppineuroosi.Hyvin on porukat ymmärtäny ja suurin osa luullut minun vain vitsailevan!!