Orpo kohtalon polkua kukee
aina onnea etsien vain
Elon huolet hän sydämeen sulkee
katse kuitenkin on ylöspäin
Kun matka jatkua saa
onnen löytää hän voi
jos eessä on onnen maa
silloin orpokin onnen koi
Yksin astelee päivin ja illoin
kohti kohtalon satamaa
sitä tietää hän ei saa että milloin
siitää edessä haaveiten maa
Myrsky matkalla on kaiti myötä
orpo aina vaan saa taivaltaa
kohti kohtalon lohtujen yötä
Arpa orvon on hankea kantaa
tiellä kylmän kohtalon
elo lohtua tiukasti antaa
olo on aina iloton
Kulku käy kohti kohtalon tuonelaa
toive huomiseen mennyt on kokonaan
vihdoin löysi hän kuitenkin onnen maan
luokse Herran hän sai jäädä olemaan
aina onnea etsien vain
Elon huolet hän sydämeen sulkee
katse kuitenkin on ylöspäin
Kun matka jatkua saa
onnen löytää hän voi
jos eessä on onnen maa
silloin orpokin onnen koi
Yksin astelee päivin ja illoin
kohti kohtalon satamaa
sitä tietää hän ei saa että milloin
siitää edessä haaveiten maa
Myrsky matkalla on kaiti myötä
orpo aina vaan saa taivaltaa
kohti kohtalon lohtujen yötä
Arpa orvon on hankea kantaa
tiellä kylmän kohtalon
elo lohtua tiukasti antaa
olo on aina iloton
Kulku käy kohti kohtalon tuonelaa
toive huomiseen mennyt on kokonaan
vihdoin löysi hän kuitenkin onnen maan
luokse Herran hän sai jäädä olemaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis oli runosi, haikealla, herkällä tavalla kaunis.
Muistakaamme katse ylös suunnattuna, siellä se on se lohtu.
Pidin tästä kovasti, kiitos lukuelämyksestä! :)
ei vahingoita jos joskus ajattelee yksinäisiä
kyynel silmäänn voi tulla monesta eri syytä
ei tarvitse olla aina että mies on ottanut
kalsarit ja lähtenyt aamunkoittoon
lämpimästä kehdosta
Rauhallista jatkoa