sitten painoin reilu 100 kiloa. Tällä hetkellä painoni on 74kg, olen 173cm pitkä, eli noin normaalipainoinen.
Vuosi sitten olin, jatkuvasti väsynyt ja jatkuvasti vähän flunssainen. Ruokavalioni koostui lähinnä, päivittäin pizzoista,kebabista, hampurilaisista ja totta kai oluesta. Toki koululla tuli välillä syötyä, ihan normaali safkaakin, mutta kotona ei jaksanut tehdä muuta kuin paistaa tai mikrottaa, jotain valmis safkaa. Liikunto tuolloin oli lähes nolla, se mitä tuli pyöräityä koululle ja takasin(1,5km), taksilla keskustaan ja taikaisin.
Noh, kun sitten olin saanut tarpeeksi "kehuja" kiloista(lähinnä "kannustavilta" sukulaisiltani), niin katsoin tarkemmin peiliin ja näin siellä kauhean läskikasan, aiemmin en ollut oikeestaan kiinnittänyt asiaan edes huomiota. Ajattelin, että laihdutan perkele, niin ettehän enää vinoile! Laihdutusohjelma, minkä itselleni laadin oli täysin älytön. Hankin punttisali kortin ja päätin, että viis kertaa viikossa salilla ja joka päivä juoksu lenkki. Ruuaksi pelkkää salaattia, näkkileipää ja vettä. Lenkkipolulla jaksoin juosta 500 metriä ja sen jälkeen meni kävelyksi, kun pisti vatsaan, ja tuntui, että pää räjähtää. Punttisalitreenit meni lähinnä istuskeluksi, kun sarjat joita olin päättänyt tehdä olivat liian raskaita, näkkileipä ja salaatti eivät pitäneet nälkää poissa. Viikon verran jaksoin tuota, ja palasin takaisin kebab ja kalja linjalle, liikunta putosi tasolle, kerta viikossa salilla, ja kerta viikkoon kilometrin puuskutus. Tätä jatkui kolmisen viikkoa. Sitten kaveri kysyi, tuletko pelaamaan jääpalloa? Kävin sitten hankkimassa luistimet ja mailan, ja lähdin mukaan, tämä osoittautui huomattavasti miellyttävämmäksi liikuntamuodoksi, kuin epätoivoinen pururadalla puuskutus, tai maailmanvahvintenmiesten väistely salilla. Pari tuntia, pari kertaa viikossa, vaikka olin suhteellisen väsynyt pelien jälkeen, se ei kuitenkaan tuntunut vastenmieliseltä liikunnalta vaan menin mielelläni myös seuraavalla kerralla pelaamaan. Samaan aikaan aloin valmistaa itse ruokani, esim. nakki-,kala- tai hernekeitto on hyvin helppo valmistaa itse, jos jaksaa vaan odotella tunnin verran. Tämä vaihe jatkui kevääseen niin kaun kun jäitä riitti.
Punttisali jäi kuukauden kokemukseksi, juoksulenkitkin olivat aika pakkopullaa, luistelemassa kävin kuitenkin säännöllisesti.
Kun jäät sulivat oli taas mielyttävät liikuntamuodot vähissä. Olin aikaisemmin talvella hankkinut uuden digikameran(valukuvaus sinänsä ei ole koskaan kiinnostanut juuri paskaakaan, mutta olihan se hankittava), joten päätin lähteä pyöräilemään johkinpäin kaupunkia(tätä ennen olin, kaksi vuotta kulkenut välillä kämppä-koulu-kauppa-kantakapakki) ja etsimään, jos löytyisi jotain mielen kiintoista kuvattavaa. En edes huomannut ajan kulua, pyöräily lenkkiin oli ykskaks hurahtanut kaksi tuntia. Tästä muodostui tapa, ja välillä liikuin pyörän sijasta kävellen.
Lenkkien pituudet alkoivat kasvaa ja pitihän sitä kokeilla myös rajojaan, merkittävänä edistyksen askeleena pidän sitä, kun huhtikuun alussa kävelin 30km, aikaa tuohon meni vajaa 8 tuntia, voimat olivat tuon jälkeen aivan loppu, mutta itsensä ylittämisen tunne aivan mahtava, vielä lisäksi kun muutama päivä tämän jälkeen onnistuin juoksemaan 5km yhtäjaksoisesti, niin sitä alkoi todella uskoa, että tämä taitaa tosiaan onnistua.
Kesän alkuun mennessä paino oli pudonnut 90:een kiloon, kävely- ja juoksulenkit olivat vakiintuneet jokapäiväisiksi(tottakai myös lepopäiviä on pidettävä), lisäksi olin kokkina kehittynyt, niin paljon, että pystyin jo valmistamaan itse useita erilaisia ruokia. Kesän ajan lenkkeily jatkui, matkat pitenivät ja kilot tippuivat. Myös kebabit ja pizzat olivat jääneet vähemmälle.
Elokuussa tapahtui pieni takaisku, kun kännipäissäni kävelin avojaloin pullonpohjan päälle, niin liikunta loppui melkein kuukaudeksi. Polte lenkkipolulle oli kuitenkin kova, koska paino oli pudonnut jo 80:een kiloon ja liikkuminen ei ollut enää vastenmielistä, vaan mukavaa, niinpä aloin vasten tohtorin määräyksiä vähän pyöräilemään, koska jalka kesti sen jotenkin, meni kuitenkin melkein puolitoista kuukautta ennenkuin juoksu taas onnistui. Tämän jälkeen "uudet" elämäntavat jatkuivat taas normaalisti.
Tällä hetkellä lenkkeilen säännöllisesti, ja käyn pelaamassa rugbya, minkä aloitin lokakuussa. Syön pääsääntöisesti omia kokkauksia. Tosin saatan viikonloppuna juoda "tynnyrillisen" kaljaa ja käydä kebabilla, eikä siinä mitään kunhan siitä ei tule päivittäistä, ja liikunta ei unohdu.
Jos tästä nyt joku yhteenveto tarvitsee tehdä, niin se on tosiasia, että laihtumiseen, menee paljon aikaa. Kaikki näkkileipä ja muut mustekala pika dieetit voi työtää perseeseen. Ruokavaliossa kuuluu olla proteiineja, hiilihydraatteja ja kyllä, rasvaa. Lähinnä se, että tekee itselleen realistisia tavoitteita, ja pyrkii noudattamaan niitä. Vajaaseen 30:een kiloonkin meni tosiaan vuosi.
Vuosi sitten olin, jatkuvasti väsynyt ja jatkuvasti vähän flunssainen. Ruokavalioni koostui lähinnä, päivittäin pizzoista,kebabista, hampurilaisista ja totta kai oluesta. Toki koululla tuli välillä syötyä, ihan normaali safkaakin, mutta kotona ei jaksanut tehdä muuta kuin paistaa tai mikrottaa, jotain valmis safkaa. Liikunto tuolloin oli lähes nolla, se mitä tuli pyöräityä koululle ja takasin(1,5km), taksilla keskustaan ja taikaisin.
Noh, kun sitten olin saanut tarpeeksi "kehuja" kiloista(lähinnä "kannustavilta" sukulaisiltani), niin katsoin tarkemmin peiliin ja näin siellä kauhean läskikasan, aiemmin en ollut oikeestaan kiinnittänyt asiaan edes huomiota. Ajattelin, että laihdutan perkele, niin ettehän enää vinoile! Laihdutusohjelma, minkä itselleni laadin oli täysin älytön. Hankin punttisali kortin ja päätin, että viis kertaa viikossa salilla ja joka päivä juoksu lenkki. Ruuaksi pelkkää salaattia, näkkileipää ja vettä. Lenkkipolulla jaksoin juosta 500 metriä ja sen jälkeen meni kävelyksi, kun pisti vatsaan, ja tuntui, että pää räjähtää. Punttisalitreenit meni lähinnä istuskeluksi, kun sarjat joita olin päättänyt tehdä olivat liian raskaita, näkkileipä ja salaatti eivät pitäneet nälkää poissa. Viikon verran jaksoin tuota, ja palasin takaisin kebab ja kalja linjalle, liikunta putosi tasolle, kerta viikossa salilla, ja kerta viikkoon kilometrin puuskutus. Tätä jatkui kolmisen viikkoa. Sitten kaveri kysyi, tuletko pelaamaan jääpalloa? Kävin sitten hankkimassa luistimet ja mailan, ja lähdin mukaan, tämä osoittautui huomattavasti miellyttävämmäksi liikuntamuodoksi, kuin epätoivoinen pururadalla puuskutus, tai maailmanvahvintenmiesten väistely salilla. Pari tuntia, pari kertaa viikossa, vaikka olin suhteellisen väsynyt pelien jälkeen, se ei kuitenkaan tuntunut vastenmieliseltä liikunnalta vaan menin mielelläni myös seuraavalla kerralla pelaamaan. Samaan aikaan aloin valmistaa itse ruokani, esim. nakki-,kala- tai hernekeitto on hyvin helppo valmistaa itse, jos jaksaa vaan odotella tunnin verran. Tämä vaihe jatkui kevääseen niin kaun kun jäitä riitti.
Punttisali jäi kuukauden kokemukseksi, juoksulenkitkin olivat aika pakkopullaa, luistelemassa kävin kuitenkin säännöllisesti.
Kun jäät sulivat oli taas mielyttävät liikuntamuodot vähissä. Olin aikaisemmin talvella hankkinut uuden digikameran(valukuvaus sinänsä ei ole koskaan kiinnostanut juuri paskaakaan, mutta olihan se hankittava), joten päätin lähteä pyöräilemään johkinpäin kaupunkia(tätä ennen olin, kaksi vuotta kulkenut välillä kämppä-koulu-kauppa-kantakapakki) ja etsimään, jos löytyisi jotain mielen kiintoista kuvattavaa. En edes huomannut ajan kulua, pyöräily lenkkiin oli ykskaks hurahtanut kaksi tuntia. Tästä muodostui tapa, ja välillä liikuin pyörän sijasta kävellen.
Lenkkien pituudet alkoivat kasvaa ja pitihän sitä kokeilla myös rajojaan, merkittävänä edistyksen askeleena pidän sitä, kun huhtikuun alussa kävelin 30km, aikaa tuohon meni vajaa 8 tuntia, voimat olivat tuon jälkeen aivan loppu, mutta itsensä ylittämisen tunne aivan mahtava, vielä lisäksi kun muutama päivä tämän jälkeen onnistuin juoksemaan 5km yhtäjaksoisesti, niin sitä alkoi todella uskoa, että tämä taitaa tosiaan onnistua.
Kesän alkuun mennessä paino oli pudonnut 90:een kiloon, kävely- ja juoksulenkit olivat vakiintuneet jokapäiväisiksi(tottakai myös lepopäiviä on pidettävä), lisäksi olin kokkina kehittynyt, niin paljon, että pystyin jo valmistamaan itse useita erilaisia ruokia. Kesän ajan lenkkeily jatkui, matkat pitenivät ja kilot tippuivat. Myös kebabit ja pizzat olivat jääneet vähemmälle.
Elokuussa tapahtui pieni takaisku, kun kännipäissäni kävelin avojaloin pullonpohjan päälle, niin liikunta loppui melkein kuukaudeksi. Polte lenkkipolulle oli kuitenkin kova, koska paino oli pudonnut jo 80:een kiloon ja liikkuminen ei ollut enää vastenmielistä, vaan mukavaa, niinpä aloin vasten tohtorin määräyksiä vähän pyöräilemään, koska jalka kesti sen jotenkin, meni kuitenkin melkein puolitoista kuukautta ennenkuin juoksu taas onnistui. Tämän jälkeen "uudet" elämäntavat jatkuivat taas normaalisti.
Tällä hetkellä lenkkeilen säännöllisesti, ja käyn pelaamassa rugbya, minkä aloitin lokakuussa. Syön pääsääntöisesti omia kokkauksia. Tosin saatan viikonloppuna juoda "tynnyrillisen" kaljaa ja käydä kebabilla, eikä siinä mitään kunhan siitä ei tule päivittäistä, ja liikunta ei unohdu.
Jos tästä nyt joku yhteenveto tarvitsee tehdä, niin se on tosiasia, että laihtumiseen, menee paljon aikaa. Kaikki näkkileipä ja muut mustekala pika dieetit voi työtää perseeseen. Ruokavaliossa kuuluu olla proteiineja, hiilihydraatteja ja kyllä, rasvaa. Lähinnä se, että tekee itselleen realistisia tavoitteita, ja pyrkii noudattamaan niitä. Vajaaseen 30:een kiloonkin meni tosiaan vuosi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosi asia on että vaikka söisit mitä kunhan tarpeeksi vähän laihdut. Syön ite saalaatin tai kaksi enkä mitään muuta, tietenkin juon paljon. LAIHTUU ja pahin on ohi eli se alun kituuttaminen. Nyt olo on kevyt eikä edes tee mieli syödä mitään raskasta ja rasvaista TAI sokerista.
Voi, miten ihanaa, että joku kertoo noin positiivisen ja realistisen tarinan. Saa uskoa itsekin. Tällaista tämän palstan pitäisi olla, onnistumiskertomuksia, jotka motivoivat.
Olen aina ajatellut, että mahdollisimman pienen mutta pysyvin muutoksin pitäisi saada laihtuminen aikaiseksi, silloin painossa pysyminen on myös realistista eikä uusi elämä kamalaa vahtaamista, jos siis homma kulkee niin kuin sinulle.
Hyvää joulua myös!
Jatka samaan malliin.
Jospa söisinkin pizzaa, kebabia tai hampurilaisia edes kerran kuukaudessa, niin voisi jopa laihtua jättämällä ne pois. Mutta ruokani on lähinnä kotiruokaa, ihan terveellisesti tehtyä. Pointti kirjoituksessani on se, että sinä olet onnistunut lisäämällä liikuntaa ja jättämällä herkut pois, onneksi olkoon siitä! Mutta sama metodi ei käy kaikille. Koska en voi jättää vähemmälle herkkuja. Liikuntaa voisi ehkä lisätä, tällä hetkellä kerran viikossa kuntosali ja kerran viikossa hydrobic ja muina päivinä kävelyä. Mutta ei liikunnalla laihdu.
Liikunnalla ei laihdu? Mitä ihmettä? Tottahan toki laihtuu, kun jaksaa tehdä pitkäjännitteistä ja paljon energiaa kuluttavaa harjoitusta.
Niin pitkään kuin energian saanti ylittää sen kulutuksen, ei laihtumisesta ole toivoakaan. Energian hankintaa ei kuitenkaan saa jättää liian vähälle, tai kulutusta ei jaksa tehdä. Kärsivällinen, aikaa vievä ja tavoitteikas liikunta on mielestäni avain kaikkeen.
Miksi valitat omia juttujasi, etkö voi olla vain iloinen toisen puolesta! Oletko niitä ihmisiä, jotka tutun nähdessään hyökkäävät kuin susilauma kimppuun, kertomaan, mitä itselle kuuluu?
Ärsyttää kun ei osata olla iloisia toisen onnistumisesta, vaan vastaukseksi aletaan voivottelemaan omaa en pysty sitä, en pysty tätä. Ja niistä herkuista, se on ihan itsestäsi kiinni voitko, etkö voi, haluatko, etkö halua vähentää herkkuja. "Koska en voi jättää vähemmälle herkkuja." Miksi et? Onko sinulla joku geneettinen herkkujen-pakkosyömis-syndrooma?
Aloittajalle tosi paljon onnea mahtavasta suorituksesta!!! Ajattele, miten paljon olet saanut myös lihasmassaa, kun olet liikkunut noin paljon. Et ole pelkästään laihduttanut läskiä ja siinä sivussa vähän lihaksiakin, vaan kuntoilemalla olet varmistanut hyvän lihaskunnon laihduttaessakin!
Oikein hyvää joulua sinulle sinnikkäälle kaverille!
Lue viestini tarkemmin, minähän onnittelin parin otteeseen alkuperäistä kirjoitajaa. Totesin vain, että kaikille ei sovi sama tyyli painon pudotukseen.
Ilmoitat vietissäsi ettet voi jättää herkkuja vähemmälle? Eikö tämä sitten ole selvää ettet onnistu ennenkuin teet asialle jotakin? Niinkutsutuissa herkkuruoissa on niin tolkuttomasti kaloreita, ettei niitä rajattomasti syöden voikaan laihtua jos esim.suklaalevyn poiskuluttamiseen olisi vetäistävä toista tuntia kestävä lenkki.
Ongelmasi löytyy asenteesta ja itsekurin puutteesta. Eipä paljon jumpat ja kävelyt auta jos palkitsee itsensä määrättömällä herkuttelulla yhden karkkipäivän sijaan.
Miksette lue viestejä kunnolla?? Kirjoitin, että en voi jättää herkkuja vähemmälle, koska en syö mitään herkkuja! Herkuilla tarkoitan pizzoja, hamppareita, karkkeja, leivonnaisia yms.
Ei ne ymmärrä. Mulla on sama tilanne että liikuntaa harrastan ja en syö herkkuja kun vaan poikkeus tapauksissa kyläreissuilla. Naisilla se onkin paljon hankalempaa. Mutta hurjasti onnea aloittaneelle kirjoittajalle. Todella hieno saavutus ja kyllä se on meikäläiselläkin ongelma siinä että heti pitäis näkyy tuloksia ja kun ei näy niin alkaa masentaa. Aikaa se todellakin vaatii. Olen tehnyt tavoitteeksi (yhä edelleen) saada 10kg pois juhannukseksi. Tsemppiä myös Sannalle. Eka kirjoittaja teki pitkäkestoisia urheilurupeamia jotka polttavat hyvin rasvaa. Niihin näköjään kannattaa tähdätä.