Haluasin kysyä mielipidettänne tai tietoanne stressistä ja raskaudesta. Täällä(kin) palstalla puhutaan paljon mm. alkoholin ja tupakan aiheuttamista mahdollisista haitoista sikiölle, sekä myös "omien mielihalujen tukahduttamisesta" raskausaikana liittyen tiettyihin ruokiin. Nämä ovat asioita, mihin tuntuu olevan helppo vaikuttaa tietoisilla valinnoilla.
Olen joskus kuullut puheita, miten stressi ja siitä aiheutuva stressihormooni aiheuttaisi jotain sikiölle - tai ainakin sikiö saa stressihormonia osakseen. Millaisia vaikutuksia tällä voi olla, esim. lapsen myöhemmässä elämässä? Voiko lapsi esim. olla hermostuneempi, pelokkaampi ym, niin sanotusti tottuneempi stressiin ja stressaamiseen? Tietenkin nämä voivat tulla myös sosiaalisena oppimisena vanhemmilta, joten ei välttämättä ole sillä tavalla "biologista".
Itselläni on aivan järkyttävä työstressi - mutta stressi olisi myös siitä, jos ei olisi töissä ja saisi rahaa jolla elää. Äitini on aivan tajuton stressaaja, minulla on siitä stressaustaipumuksesta ehkä puolet (onneksi ei samanlainen!). Muistan olleeni jo lapsena paljon helpommin ahdistuva ym. Ja tämähän voi olla ihan äidiltä opittua. Mutta onko tietoa, voiko stressi raskausaikana tehdä jotain ns. biologista taipumusta stressiin/ahdistukseen?
Olen joskus kuullut puheita, miten stressi ja siitä aiheutuva stressihormooni aiheuttaisi jotain sikiölle - tai ainakin sikiö saa stressihormonia osakseen. Millaisia vaikutuksia tällä voi olla, esim. lapsen myöhemmässä elämässä? Voiko lapsi esim. olla hermostuneempi, pelokkaampi ym, niin sanotusti tottuneempi stressiin ja stressaamiseen? Tietenkin nämä voivat tulla myös sosiaalisena oppimisena vanhemmilta, joten ei välttämättä ole sillä tavalla "biologista".
Itselläni on aivan järkyttävä työstressi - mutta stressi olisi myös siitä, jos ei olisi töissä ja saisi rahaa jolla elää. Äitini on aivan tajuton stressaaja, minulla on siitä stressaustaipumuksesta ehkä puolet (onneksi ei samanlainen!). Muistan olleeni jo lapsena paljon helpommin ahdistuva ym. Ja tämähän voi olla ihan äidiltä opittua. Mutta onko tietoa, voiko stressi raskausaikana tehdä jotain ns. biologista taipumusta stressiin/ahdistukseen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin yhdestä tutkimuksesta, jossa oli todettu, että todella pahasta ja jatkuvasta stressistä kärsivän odottajan lapsi voi myöhemmin elämässään erittää helpommin stressihomoneita. Lyhytaikaisestihan se on ikäänkuin hyvä asia, että keho menee stressitilaan --> ihminen suoriutuu näin paremmin tilanteesta. Mutta pitkäaikaisesti jatkuessaan stressitila ei ole hyväksi. Muistaakseni tässä tutkimuksessa todettiin, että äidin stressillä oli nimenomaan negatiivisella tavalla vaikutus lapseen. Olikohan se vielä niin, että lapsi saattoi olla hermostunut ja kiukkuinen herkästi. Mutta tutkimuksessa oli koekaniineina äitejä, joilla TODELLA pahaa stressiä ja masennusta, eli en usko että kovin moni yltää samoille tasoille. Ja tutkimuksen lapsetkaan eivät olleet mitenkään vammautuneet, vaan heillä oli tietyt hormonit ja hermostuneisuus hieman normaalia herkemmässä vain. ELi älkää stressatko, stressaatteko liikaa....=) Mutta kaikenkaikkiaan olen aina ollut sitä mieltä, että raskausaikana pitää antaa pikkuasioiden olla ja keskittyä positiivisiin asioihin, se ei ainakaan haittaa tee! Eli nyt ne sulkaapatukat esiin kaapista ja hyvällä omallatunnolla syömään=)
on, että äidin olotilat vaikuttavat lapseen, myös henkinen olotila. Siksi olisi tärkeää, että odottava äiti saisi kokea onnen tunteita ja hyvää mieltä. Mutta ei tietenkään kannata ottaa kauheaa stressiä siitä, ettei yhtään saisi stressata.:) Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku asia aiheuttaa stressiä ja siihen voi vaikuttaa, niin se kannattaa.
Olipas sekavaa, mutta tarkoitan siis, että olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä tehdä raskausajasta mahdollisimman stressitön. Itse olen opiskelija ja kun sain tietää olevani raskaana, jätin heti kaikki sivutyöt pois. Pitää vaan laittaa oma ja vauvan hyvinvointi etusijalle.:)