Sanokaapa, mitkä, sanotaan vaikka kymmenen kirjaa jokaisen suomalaisen pitäisi lukea?
itse pistän tähän muutaman itsestäänselvyyden:
1. A. Kivi: Seitsemän veljestä
2. V. Linna: Täällä Pohjantähden alla
3. V. Kilpi: Alastalon salissa
4. M. Waltari: Sinuhe egyptiläinen
eipä nyt tule muuta mieleen, pistäkääs vinkit lopuista!
ai niin, yksi kriteeri: Samalta kirjailijalta vain yksi teos. Siksi esim. Tuntsikka ei ole mukana.
itse pistän tähän muutaman itsestäänselvyyden:
1. A. Kivi: Seitsemän veljestä
2. V. Linna: Täällä Pohjantähden alla
3. V. Kilpi: Alastalon salissa
4. M. Waltari: Sinuhe egyptiläinen
eipä nyt tule muuta mieleen, pistäkääs vinkit lopuista!
ai niin, yksi kriteeri: Samalta kirjailijalta vain yksi teos. Siksi esim. Tuntsikka ei ole mukana.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lisäisin listaan seuraavat:
Minna Canth: Työmiehen vaimo
Hella Wuolijoki: Niskavuori-näytelmät
Tove Jansson: Jokin muumi-kirja (joku muu saa päättää mikä)
Juhani Aho: Rautatie vai Juha?
Joku F. E. Sillanpää (en tiedä mikä kun en ole iäisyyksiin lukenut)
H. Salama: Juhannustanssit
M. Jotuni: Huojuva talo
P. Saisio: Elämänmeno
T. K. Mukka: Maa on syntinen laulu
L. Viita: Moreeni
E. Leino: Helkavirsiä
Kalevala
Tove Jansson, Muumipappa ja meri
Eeva-Liisa Manner, Kuolleet vedet
Christer Kihlman, Kallis prinssi
Maria Jotuni, Tyttö ruusutarhassa
Veijo Meri, Manillaköysi
Edith Södergran, Tulevaisuuden varjo
Vaikea oli valita kun samalta kirjailijalta sai laittaa vain yhden teoksen. Meren kohdalla tosin ei tarvinnut miettiä että mikä niistä.
Siis Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija tai Hamsteri tai siis jos saa valita vain yhden niin Hamsteri pitäisi saada listalle. Ja kannatan ehdottomasti myös jo mainittua Lauri Viidan Moreenia ja Timo K.Mukkaa. Sensijaan hieman ihmettelen sitä Alastalon salissa. Onko joku jaksanut lukea sen? Yritin kerran...
Pekkasen Lapsuuteni, Huovisen Havukka-ahon ajattelija, Haanpään Noitaympyrä, Viidan Moreeni, Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Kalevala
Siinä kuusi aloittajan mainitsemien lisäksi. Alastalon salissa taisi olla Hesarin kylddyyritoimituksen valinta parhaaksi suomalaiseksi kirjaksi kymmenisen vuotta sitten. Moniko sen on oikeasti lukenut kannesta kanteen onkin jo toinen juttu. Sen voisi korvata Mukan Maa on syntinen laulu.
eivät sen parempia kuin jo mainitut 10. Moreeni alkaa komeasti mutta väsähtää ennen loppua, kuten koko Viidan elämä ja tuotanto. Havukka-Ahon ajattelija on myös hieno romaani, mutta minkä tiputtaisi sen tieltä pois, en tiedä. Timo K. Mukka on toki myös hieno kirjailija. Hyviä on paljon, eikä tämmöistä 10 kärjessä -listaa voi tietenkään ihan vakavalla naamalla vääntääkään.
Kilven Alastalon salissa -romaanin itsenäisyyden ajan parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi Helsingin Sanomissa 1992. Kärkikymmenikköön pääsivät myös 2) Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla, Waltarin Sinuhe, egyptiläinen, 5) Janssonin Muumi-kirjat, 6)Lehtosen Putkinotko, 7) Salaman Siinä näkijä missä tekijä, 8) Haavikon Talvipalatsi, 9)Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu, 10) Pentti Haanpään Jutut, Christer Kihlmanin Sininen äiti ja Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka.
ei tämmöisiä listoja voi vakavalla naamalla vääntääkään. Mutta jos alkuperäisen kirjoittajan mukaan haetaan suomalaisia klassikoita, niin pudottaisin kyllä Alastalon salissa pois listalta. Minä ainakin ymmärrän klassikolla kirjaa, jonka aina uudet sukupolvet löytävät ja nauttivat sen lukemisesta. Jos kriitikot äänestävät jonkun kirjan parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi, niin se ei tee siitä klassikkoa jos sillä ei ole lukijoita. Vai? Mitä mieltä ollaan?
Mulla on joku viha-rakkaussuhde tohon Alastalon saliin. Oon aloittanut sen lukemisen jo monta kertaa ja aina on kesken jäänyt. Sen lukeminen on yhtä kurimusta, mutta siitä kurimuksesta alkaa jo vähitellen nauttimaan.
Alkaa olla jo enemmän kyse itsensä voittamisesta kuin lukunautinnosta, mutta perille on päästävä, kestää se sitten vielä kuinka monta vuotta tahansa. Samaten on vähän kyseenalaista, että luenko sitä siksi että pidän sen lukemisesta, vai siksi että se "pitää olla luettuna".
On olemassa paita, jonka selässä lukee "Olen lukenut Alastalon salissa".
ei tietenkään satoja tuhansia niin kuin Linnalla ja Waltarilla, jotka ovat helppotajuisempia. Tuskinpa Manneria, Haavikkoa tai Södergraniakaan niin hirveän monet ovat lukeneet, mutta me jotka olemme, tiedämme totuuden: klassikkoja ovat, ohittamattomia millä tahansa listalla.
Joycen Odysseus, mutta eräänä kesänä kun oli paljon aikaa ja vähän töitä se sitten tuli luettua. Olen kyllä sitä mieltä että Woolf hallitsi tajunanvirtatekniikan paremmin, sitä sentään saattaa irvistelemättä lukea. En ole vielä Alastalon saliin tarttunut, mutta tuolla se hyllyssä nököttää... ehkä ensi kesänä?
A. Kiven Seitsemän veljestä ja Linnan Täällä pohjantähden alla, siinäpä ne helmet, mielestäni.
Sitten vielä vaikkapa Veikko Huoviselta Havukka-Ahon ajattelija tai Koirankynnen leikkaaja. Pentti Haanpään Korpisotaa.
No siinähän oli jotain omia suosikkeja.
Oikein hyviä ehdotuksia.
Ryysyrannan Jooseppi ja Punainen viiva on omia suosikkeja.
Alastalon salissa ja Odusseus on itsellekin ongelma , en tiedä pitäiskö lukea vai ei. Odusseuksen luin , mutta en ymmärtänyt mitään.
pentti saarikosken juomarin päiväkirjat ja heti sitten toipilaan päiväkirjat.