olin sunnuntaina junassa Tikkurilan kohdalla kun tapahtui se tasoristeysonnettomuus. aloin ajatella junan alle jäämistä (tahallaan) ja ajattelin ettei varmaan oo mitään kauheempaa kun se. kun ajattelee...miltä se tuntuu, maata siinä ja tietää et nyt se juna tulee ja milt se tuntuu ja mitä poliisit ja kaikki joutuu näkemään tällasissa tapauksissa.
illalla rukoilin ettei kukaan enää koskaan tekis niin.
illalla rukoilin ettei kukaan enää koskaan tekis niin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen niin monta kertaa ehtiny muuttaa mieleni ja juosta junan edestä pois. Joskus pois ehtiminen on ollu todella pienestä kiinni.
Myös katoille olen kiivennyt ja miettinyt joskus monta tuntiakin hyppäämistä, koskaan en ole uskaltanut (näköjään, kun tässä vielä olen).
Viimeksi kun olin laivalla, niin kiipesin kaiteelle kun kukaan ei nähnyt.. En uskaltanut, pelkään muutenkin vettä niin kuinka kamalaa se olisikaan voinut olla..
Lääkkeiden ja viinan kanssa olen myös lätrännyt, yliannostus tietenkin mielessä.. Sitäkään en ole loppuun vienyt, koska aloin aina ajattelemaan että jos alankin epäröimään heti kun kaikki on syöty, ja se onkin liian myöhäistä.
Nykyään odotan vain sitä 100prosenttista varmuutta, joka tulee ihan selvinpäin.
Se varmuus kun tiedän että haluan varmasti kuolla.
Toivon tietenkin, että elämäni muuttuu ja olen vielä joskus onnellinen masennuksen sijaan, eikä sitä 100%-hetkeä tule koskaan.
Kymmenes masennusvuoteni alkaa.
Toki, jos se hetki tulee.. silloin on ihan sama miten lähden.
Hyvää joulua kaikille elämän kolhimille