Onko tämä masennusta?

Minä en todellakaan tiedä, että mikä minulla on. Olen yrittänyt selvittää, mutta ei kertakaikkiaan onnistu. Tähän haluaisi jonkin ratkaisun.
Eli olen seurustellut kohta vuoden ajan poikaystäväni kanssa. Ajauduimme asumaan yhteen n. parin kuukauden seurustelun jälkeen. Emme asu virallisesti yhdessä, mutta asun poikaystäväni luona ja käymme pari kertaa viikossa meillä kotona olemassa yötä. Kesällä tuntui jo hieman masennusta, mutta meni ohi. Aloitin kesän aikaan hormonaalisen ehkäisyn käytön ja masennuin pahasti. Mietin kuolemaa ja poikaystäväni ahdisti. Lopetin hormonaalisen ehkäisyn käytön ja olo tuli paremmaksi ja selvisin. Oli jo sellainen tuntu, että tästä selviää, rakastan poikaystävääni ja haluan olla hänen kanssaan aina yhdessä. Aloitin erilaisen hormonaalisen ehkäisyn ja nyt ahdistuneisuuteni on palannut. Johtuneeko siitä? En tiedä vaikuttaako taustalla tällaiset syyt, että poikaystävän veli on muuttanut tähän huusholliin myöskin väliaikaisesti (kait), ei ole saanut olla rauhassa lainkaan, puhua ja olla. Olen alkanut näkemään myöskin painajaisia ja ahdistuneisuuteni poikaystävääni kohtaan on palannut. Nyt en ole varma, että rakastanko häntä, vaikka kyllä minä rakastan, ehkä. Tulevaisuus pelottaa. Olin ennen niin motivoitunut koulussa, nyt on muuttunut sekin. En ole jaksanut suorittaa mitään tehtäviä. Ehkä on väärä ala, varmaan lopetan koulun. En ole onnellinen. Joulukaan ei ole samanlainen kuin ennen.
Parisuhteemme on ihana, poikaystäväni on hellä ja hyvä minua kohtaan. Minä en tiedä mitä teen. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Olenko masentunut vai mikä on? Pelkään läheisteni puolesta, jos heille tapahtuu jotain. Kuvittelen itseni aina heidän tilalle, jotka ovat menettäneet jonkin läheisen ihmisen ja tulee hirveä olo. Korjaantuuko parisuhteemme tästä? Auttaisiko, jos muutamme erilleen, olemmeko edenneet liian nopeasti? Auttakaa minua viisaammat, jotka olette kokeneet. On niin ahdistavan paha olla! Poikaystäväni oli tukena edellisen masennuksen kanssa, mutta en ole puhunut hänelle nyt mitään, en halua huolestuttaa häntä. Kiitoksia teille, jotka jaksoitte lukea viestin loppuun ja auttaa.
2608
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

...paikkakuntasi mielenterveys toimistoon. Siellä saat itsellesi diagnoosin ja saat tarvitsemaasi hoitoa, juttelu apua yms.
Tilanteesi kuulostaa huolestuttavalta ja tarvitset ammattihenkilön apua. Voimia sinulle.

Äänestä

Jätä ihmeessä se hormoniehkäisy ja siirry kuparikierukkaan. Jos ihmisellä on yhtään taipumusta masennukseen, hormonit laukaisevat sen varmasti.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nuppu86 kirjoitti:

Minä en todellakaan tiedä, että mikä minulla on. Olen yrittänyt selvittää, mutta ei kertakaikkiaan onnistu. Tähän haluaisi jonkin ratkaisun.
Eli olen seurustellut kohta vuoden ajan poikaystäväni kanssa. Ajauduimme asumaan yhteen n. parin kuukauden seurustelun jälkeen. Emme asu virallisesti yhdessä, mutta asun poikaystäväni luona ja käymme pari kertaa viikossa meillä kotona olemassa yötä. Kesällä tuntui jo hieman masennusta, mutta meni ohi. Aloitin kesän aikaan hormonaalisen ehkäisyn käytön ja masennuin pahasti. Mietin kuolemaa ja poikaystäväni ahdisti. Lopetin hormonaalisen ehkäisyn käytön ja olo tuli paremmaksi ja selvisin. Oli jo sellainen tuntu, että tästä selviää, rakastan poikaystävääni ja haluan olla hänen kanssaan aina yhdessä. Aloitin erilaisen hormonaalisen ehkäisyn ja nyt ahdistuneisuuteni on palannut. Johtuneeko siitä? En tiedä vaikuttaako taustalla tällaiset syyt, että poikaystävän veli on muuttanut tähän huusholliin myöskin väliaikaisesti (kait), ei ole saanut olla rauhassa lainkaan, puhua ja olla. Olen alkanut näkemään myöskin painajaisia ja ahdistuneisuuteni poikaystävääni kohtaan on palannut. Nyt en ole varma, että rakastanko häntä, vaikka kyllä minä rakastan, ehkä. Tulevaisuus pelottaa. Olin ennen niin motivoitunut koulussa, nyt on muuttunut sekin. En ole jaksanut suorittaa mitään tehtäviä. Ehkä on väärä ala, varmaan lopetan koulun. En ole onnellinen. Joulukaan ei ole samanlainen kuin ennen.
Parisuhteemme on ihana, poikaystäväni on hellä ja hyvä minua kohtaan. Minä en tiedä mitä teen. Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa? Olenko masentunut vai mikä on? Pelkään läheisteni puolesta, jos heille tapahtuu jotain. Kuvittelen itseni aina heidän tilalle, jotka ovat menettäneet jonkin läheisen ihmisen ja tulee hirveä olo. Korjaantuuko parisuhteemme tästä? Auttaisiko, jos muutamme erilleen, olemmeko edenneet liian nopeasti? Auttakaa minua viisaammat, jotka olette kokeneet. On niin ahdistavan paha olla! Poikaystäväni oli tukena edellisen masennuksen kanssa, mutta en ole puhunut hänelle nyt mitään, en halua huolestuttaa häntä. Kiitoksia teille, jotka jaksoitte lukea viestin loppuun ja auttaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu