Psykiatrisen ns. logiikan ydin on se, että mitä enemmän uhri vastustaa jotain, sitä, enemmän hän sitä tarvitsee. Tämä pätee sekä vapaaehtoiseen hoitoon että pakkokeinopsykiatriaan.
Kun ihmiskunnan hallussa oleva kokonaistietomäärä kasvaa vielä muutaman vuosikymmenen ajan, tullaan psykiatria kieltämään. Ainoa psykiatriaan vähänkään verrannollinen huuhaa-"tiede" on psykologia, tilastotieeen alalaji ja tilastotieteellinen uskonlahko.
Kun ihmiskunnan hallussa oleva kokonaistietomäärä kasvaa vielä muutaman vuosikymmenen ajan, tullaan psykiatria kieltämään. Ainoa psykiatriaan vähänkään verrannollinen huuhaa-"tiede" on psykologia, tilastotieeen alalaji ja tilastotieteellinen uskonlahko.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paitsi psykologian osalta.
Psykologeilla on sentään jokin haju siitä että jokainen ihminen on todellakin YKSILÖ, ja se minkä joku lääkefirman tutkija suuressa viisaudessaan on päättänyt yleispäteväksi hoitokeinoksi, ei välttämättä päde jokaisen yksilön kohdalla.
Johtuisiko ehkä siitä että psykologit joutuvat työnsä puolesta tutustumaan jokaiseen asiakkaaseensa, ja perehtymään asioihin jotka ihmisen tekemisiin ja kokemisiin vaikuttaa..?
Psykiatreiltahan ei vaadita kuin lääkiksen läpäisy, jumala-asenne ja sokeus omille virheilleen.
Lyhyesti sanottuna: yksikään psykologi ei ole koskaan minua loukannut, ei nöyryyttänyt, eikä näyttänyt & käyttänyt valtaa omaa egoa pönkittääkseen. Yksikään psykologi ei ole myöskään pakottanut minua yhtään mihinkään mihin en ole itse ollut valmis, halukas ja sitoutunut.
Sen sijaan parikin psykiatria on tullut vastaan, joiden elämäntehtävänä on selvästi ollut potilaansa nujertaminen saadakseen minutkin "jumaloimaan" ja "tarvitsemaan" itseään.
Ainakin itse olen huomannut miten äkkiä ihminen taantuu todella hoito-riippuvaiseksi, kunhan hän kerran alistuu ja alkaa toistella papukaijana samaa mitä psykiatri toistelee: "minä olen mielisairas ja tarvitsen hoitoa ja alistun mihin vaan koska se on minun parhaakseni"
Ja tosi harvinainen on sellainen "hoidossa" ollut ihminen, jota ei jollain lailla olisi hoidon nimissä loukattu. Jotkut pääsevät siitä helpommin yli kuin toiset, ja niistäkin jotka eivät pääse, osa hyväksyy jossain vaiheessa kliseen "tarkoitus pyhittää keinot".
Vähän sama kuin saksan juutalaiset olisivat hyväksyneet holocaustin kotimaansa geneettisen puhtauden takia...
Olen samaa mieltä. Luojan kiitos rohkaistuin ja lopetin psykiatrien ja lääkefirmojen "palvomisen". Jo monta vuotta terve ja toimintakykyinen!
kaikkein vaikein on se hetki, kun tajuaa tulleensa kusetetuksi, koska silloin pitää päättää jatkaako palvomista, vai haluaako olla vapaa. Vapauden valitseminen on sikäli pelottavaa, että silloin elämä on ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa omassa hallinnassa, mutta siitä selviää kyllä, koska vaihtoehtoja ei ole. tekee tosi hyvää kun huomaa pärjäävänsä PAREMMIN kuin koskaan psykiatrian kuristuspannassa. Silloin tosin alkaa myös koko psykiatrian koko kauheus tulla esille, ja on järkyttävää tajuta olleensa niin tyhmä että on itse vapaaehtoisesti "hakenut apua".
Olisi helvetin hauska tietää mitä psykiatrit ja sadistihoitajat pienessä päässään ajattelevat kun avuton potilas itkee ja rukoilee armoa, tai edes inhimillistä kohtelua. Miten voi kukaan olla niin julma ja tunteeton, että viis veisaa toisen ihmisen hädästä, ja vielä pahentaa sitä??
"Kun ihmiskunnan hallussa oleva kokonaistietomäärä kasvaa vielä muutaman vuosikymmenen ajan, tullaan psykiatria kieltämään."
Pieni piiri jo tietää että psykiatriset väittämät ovat vailla totuuspohjaa. Tieto on jo olemassa, ihan julkisissa lähteissä, mutta se on hajallaan pieninä palasina.
Internetin kautta psykiatrian varjopuolet tihkuvat ihmisille pikku hiljaa ja muutos käynnistyy.
Toivottavasti.
Eihän siitä ole vielä edes niin kovin kauan kun lobotomiaakin pidettiin "hoitona", kuten myös insuliinishokkeja jne jne jne....