Pidättekö itse sairauttanne vakavana? Itse olen miettinyt, että en todellakaan haluaisi tätä kenellekään läheisistäni, enkä kenellekään muullekaan. Kuolisin huolesta jos saisin tietää jonkun kaverini ym. sairastavan bulimiaa. Tosin omalla kohdallani en pidä sitä vakavana..en edes pidä tätä sairautena...siitä on tullut niin rutiinia, että ei sitä pidä enää etes minään.. tavallaan haluaisin tästä eroon, mutta toisaalta en, koska en kestä sitä että lihoisin taas...samasta syystä en halua kenenkään tietävän tai auttavan, koska siitä alkaisi sellainen kyttäys, että en voisi enää oksentaa kaikkea sitä moskaa pois mitä suuhuni pistän..
Oma suhtautuminen
mindiih
4519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tätä sairautta vakavana, se on. Tai ainakin tulee olemaan. Ensimmäinen parantumiseen on sairauden/ongelman myöntäminen itselleen.
Toivon että myönnät tämän itsellesi ja voit alkaa parantumaan :) Tsemppiä!
osaa pitää itseäni niin sairaana että tarvitsisin apua. tiedän että tämä ei ole hyväksi, ja huonoimpina kausina haluaisin todellakin eroon tästä. perheeni ja ystäväni tietävät ongelmastani. oon käyny terapeutilla joskus keskustelemassa pari vuotta sitten.. vakuutan aina läheisilleni että oon jo parantunut..
täytyy mainita että eräänä päivänä kun olin aika hajalla, ystäväni, jolla on alkoholi-ongelma kehoitti mua menemään terveydenhoitajan juttusille. hän itse oli rohkaistunut hakemaan apua joku aika sitten ongelmaansa. olin iloinen että hän tajusi hakea apua, jotta hän voisi selvitä.. miksi minä en tajua hakea apua?
mulla on ollut bulimia noin kuusi vuotta ja todellakin pidän itseäni sairaana..olen siinä pisteessä että myönnän asian itselleni mutta en vain pysty lopettamaan enkä siksi ole edes apua hakenut.eli on mullakin ehkä näköjään sellasia kausia et voin paremmin enkä oksentele mut sit taas repeän ihan jonkun pienen asian takia.koska pystyn olee yrjöömättä joitakin aikoja niin ehkä se on nostanut kynnystä mun tapauksessa hakeutua ammattiauttajalle vaikka todellakin pitäisi.nimittäin nyt on huono kausi menossa ja oksennan kaiken mitä syön melkein mutta en kestä ajatusta joulunajasta jossain sairaalassa.mieluummin kärsin ja kidutan itseäni.mutta se on totta että tähän voi kuolla ja se taitaa kaikilla bulimikoilla edessä olla jos ei osata hakea ajoissa apua..minkäs teet?
Mä tiedän myös olevani sairas. ensin bulimiaa seitsemän vuotta, ja nyt en syö.en uskalla juoda lasillista vettä ja vahtaan vaakaa. kymmenet grammat ratkaisee. silti hoidoissa olleena sanon et teen näin koska saan vaa,an näkemisestä hyvän olon sinänsä että joka aamu, päivä ja ilta se näyttää vähemmän. eli saras sairas