Kidutin taas itseäni lukemalla vanhoja viestejä... Sieltä muutaman kuukauden takaa, kun asiat olivat vielä hienosti... Tai ainakin viestit olivat vielä mukavia, jännittäviä, lämmittäviä... Itku tuli.
Hetkittäin on niin rauhallinen olo kuin annoin sun ymmärtääkin, mutta sitten taas jokin tuo sinut mieleeni... Ja puukko rinnassa pyörähtää. Sanoinhan kyllä, että se tulee sattumaan vielä pitkään. Kaipaan sinua. Haluan kaikkea sitä, mikä jäi saamatta.
Tämä on tuskaa. Ja sitä tuskaa lisää sun käytöksesi. Mä tiedän, että sinäkin tunsit... Se oli jotain niin... Miten voit lakata ajattelemasta yhtäkkiä? Vai voitko edes? Mikset halua tehdä asioita selviksi? Etkö tajua kuinka paljon helpompi mun olis olla, kun edes tietäisin, mistä tässä oli loppujen lopuksi kyse? Nyt on vain sekava nippu ajatuksia... Vastaisit jotain niihin kysmyksiin... Ole kiltti. Jos välitit edes vähän...
Hetkittäin on niin rauhallinen olo kuin annoin sun ymmärtääkin, mutta sitten taas jokin tuo sinut mieleeni... Ja puukko rinnassa pyörähtää. Sanoinhan kyllä, että se tulee sattumaan vielä pitkään. Kaipaan sinua. Haluan kaikkea sitä, mikä jäi saamatta.
Tämä on tuskaa. Ja sitä tuskaa lisää sun käytöksesi. Mä tiedän, että sinäkin tunsit... Se oli jotain niin... Miten voit lakata ajattelemasta yhtäkkiä? Vai voitko edes? Mikset halua tehdä asioita selviksi? Etkö tajua kuinka paljon helpompi mun olis olla, kun edes tietäisin, mistä tässä oli loppujen lopuksi kyse? Nyt on vain sekava nippu ajatuksia... Vastaisit jotain niihin kysmyksiin... Ole kiltti. Jos välitit edes vähän...
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhteyttä ja kerro mitä tunnet.
.. ei kannata roikkua perässä, jos ei tykätä ni ei tupata vaikka miltä tuntus ;-).Joku itsekunnioitus ja ylpeys se on itse kultakin löydyttävä tarpeen vaadittaessa.
vanhojen viestien lukeminen, poista ne, niin on viisainta ja voit paremmin unohtaa. Mieki lopetin koko "osoitteen" , siis vaihdoin semmosen salasanan jotten edes päässy katsomaan onko sinne tullu postia vai ei, heh. Turha haikailla ja murehtia sellaista mille itse ei mitää voi. Koitahan katsella elämässäsi eteenpäin Tuo ihminen ei ollu sun elämään tarkoitettu, noin paljon hän sinusta ja tuntemuksistasi piittaa. Tunnelmallista Joulua Sinulle :-).
että ei se susta välittänyt,koska muuten oliis sun kanssa. Lähde siitä liikkeelle. Yleensä ihastuneena alkaa kuvitteleen,että toinenkin tuntis samoin ja ikävä kyllä näin ei aina käy. Hänen mielessään on kuitenkin joku muu,sori,mutta siltä se kuullostaa:)
Mäkin ikävöin sua joka hetki=( Olisin niin paljon halunnut tietää mihin meistä olisi yhdessä ollut. Sitä vaan kun on tällainen arkajalka niin pelästyy kaikkea ja pakenee sellaisia asioita joita eniten tässä maailmassa haluaisi. Yrittää tehdä oikein ja satuttaa eniten itseään ja siinä ohessa sitä toista osapuolta (eli sinua) joka olet todella tärkeä!=(
En osaa muuta sanoa kuin sen että koskaan en halunnut mitään pahaa. Rakastuin vain sinuun ja nyt vaan odotan että saan itseäni niskasta kiinni ja pystyn kertomaan sen sinullekin mitä oikeasti tunnen sua kohtaan. Haluaisin niin paljon sinun kanssasi mutta tämä mun oma aikaansaamattomuuteni ja rohkeuden puute tuntuu karkoittaneen sut jo jonnekkin kauas pois=(
Haluan sun lähelle...omaksesikin mikäli vielä huolit mut tän kaiken jälkeen.
Olet todella rakas ja tärkeä! Ymmärrätkö? Kaikki tämä hidastelu ja viivyttely johtuu minusta ja vain minusta joka kyllä yritän kaikin tavoin päästä eteenpäin...lähemmäs sinua.
Tarvitsen rohkeutta lisää ja yritän sitä kasata koko ajan...
Hitaasti mutta varmasti...
Ikävöiden;
*M*inä*
pikkasen enemmän itestäsi, ettei tuu värinkäsityksiä. Meitä T**** on aika paljon ja ei haluta, et sotketaan näihin kirjotuksiin :) Kiitti sulle ja tsemppiä, aika parantaa haavat ja tulee uusia ihmisiä ja vielä se suuri rakkauskin ;) Älä sorru täällä kirjottelemaan ja perään itkemään, itelles teet vaa hallaa sillä. Koska sulle ei oo kerrottu syytä, niin voit olla varma, et sitä ei koskaa tulla kertomaankaan, ei vaikka kuin pyytäisit. Muutaman kuukauden päästä sulla on jo paljon parempi olo ja voitte vaik olla ystäviäkin :) Mietippä, haluaisitko todella itsekään takasin siihen suhteeseen... Saatat löytää ajatuksen, ettet kuitenkaan avaisi sitä ovea enää. Usko, et eniten sua satuttaa se, ettei sulle ole kerrottu asioita, syitä, ei niinkää loppujen lopux kuitenkaa se ihminen itse, koska luulen, et enemmän olit hänen kanssa onneton kuin onnellinen...
minä todellakin rakastin sinua silloin ja rakastan vieläkin ja tulen rakastamaan.Ajattele sydämelläsi,niin löydät vastaukset kysymykseen miksi.
Olenko se minä?
Oltiin ystävii 20v..