Olin suuressa leikkauksessa, jota ennen, ja sen jälkeen minulle annettiin "oxanest"- nimistä kipulääkettä, sekä kapseleina, että suonensisäisesti. Nyt leikkauksen jälkeinen kipu ei pysy muuten poissa, kuin särkylääkkeillä, jos niilläkään.
Olen huomannut, kun ottaa viinaa, niin kipua ei ole.
Nyt olen juopotellut monta kuukautta ja aina kun ei ole viinaa päässä, niin kipu tulee takaisin.
"Hmmmmmm... olenkohan alkoholisti, vai kipua sietämätön addikti". En kysy vastausta tohon viimeksi mainitsemaan lauseeseen, vaan kokemuksia.
Mikäli sinulla on kokemuksia vastaavasta, niin kirjoita.
Olit sitten kipua kärsinyt, tai muuten vaan sen kanssa läheisesi kanssa kokenut.
Olen huomannut, kun ottaa viinaa, niin kipua ei ole.
Nyt olen juopotellut monta kuukautta ja aina kun ei ole viinaa päässä, niin kipu tulee takaisin.
"Hmmmmmm... olenkohan alkoholisti, vai kipua sietämätön addikti". En kysy vastausta tohon viimeksi mainitsemaan lauseeseen, vaan kokemuksia.
Mikäli sinulla on kokemuksia vastaavasta, niin kirjoita.
Olit sitten kipua kärsinyt, tai muuten vaan sen kanssa läheisesi kanssa kokenut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi.Itse en ole ollut leikkauksessa, mutta selkäkipujen vuoksi juonut.Se on hyvä keskushermoston lääke ja paljon hauskempi kuin pillerit.Ainakin minulla toimi.Viime viikolla kävin ensi kerran AA:ssa. Joten kannattaa olla varovainen juomisen kanssa.Itse olin vielä aika nuori, 20, kun aloin selkään juomaan.Kivut sittemmin laantuneet mutta viinanjuonti ei.
En tiedä oletko alkoholisti, mutta tuolla tahdilla olet ennemmin tai myöhemmin.Minä olen kiitollinen että huomasin sen ennemmin kuin myöhemmin.Ennen kuin olin juonut elämäni ja rakkaani viemäristä.Kaukana ei ollut.
Tiedän sen vittumaisen tunteen kun vaan sattuu ja sattuu.Sitten jossain vaiheessa menee pää, että miksi minä jne.On kuitenkin parempi antaa aikaa ja yrittää kuntouttaa, vaikka tekee kipeää.Luulisin kuitenkin että pillereitä löytyy joilla kipu lähtee, mutta niilläkin on tietty vaaransa.Älä vaivu itsesääliin niin kuin minä tein vaan mene eteenpäin vaikka kivun kanssa sitten, koska viinaa et halua viholliseksesi.
Kuis sä sit selvisit ja kuis sä sit AA:han pyrit.
Oliks vaikeet vai pitiks kavereitten tuupata ja kuis sä sen suvulles selitit.
Ja ny sä oot kuivil, vai?
Selkä on paskana ja särkee mutta se on pieni murhe alkoholismiin verrattuna. AA:n menin kun kaikki muut kokeilin paitsi laitosta.Tajusin että ei millään lääkkeillä tai psykologeilla tai psykiatreilla ainakaan minä pysy kuivilla.
Suuri osa kavereista jätti jo, ja suvulle en ole selitellyt.Ei ole tarvinnut.Itse tein päätöksen enkä edes oikeastaan kummemman ulkopuolisen syyn takia kuin oman elämäni ja kaiken mitä se sisältää.Itse asiassa kun minua sinne tuupittiin rupesi vaan vituttamaan ja eikun viinaa.
Tajusin ettei mitään suuria suunnitelmia pidä tehdä kun ne kariutuu kuitenkin.esim.olenpa viikon tai kuukauden juomatta.Joskus jopa onnistuinkin niissä, mutta ei niillä ole mitään virkaa kun sen jälkeen pitää ryypätä kahta kauheammin.Siksi täällä palstalla pyörin kun en saa unta kun juomaton viina valvottaa.Joten en ole kuivilla kun olen vasta viikon ollut juomatta.En tiedä voinko koskaan sanoa olevani kuivilla, koska se ensimmäinen minulla on kuitenkin aina liian vähän.
Asian sivusta:
Jotkut on aa:ta vastaan tai jotain, eikä se minua haittaa.Itsekin epäilin kovasti, mutta ihan ok siellä on tähän asti ollut.Vaikka täällä palstalla kaikennäkösiä morkataan mitä keksitään, niin tärkein on kuitenkin sinä itse eikä jonkun mielipide jostain.Jos aa tai kirkko tai lääkkeet jollekin toimii silloin se on hyvä juttu.Mutta jos mikään ei, niin sillonhan sitten siinä ollaan..
Itse olen lapsena korjattu vakavasta sairaudesta isolla leikkauksella ja olen tosi kovin kärsinyt sittemminkin koko ikäni.
Siis siihen aikaan 45v. sitten ei lasten kipua osattu lievittää. Lasten kipua on alettu hoitaan vasta 70 luvulla! Ja ennen leikkausta olin kärsinyt kivusta ja jaksamattomuudesta ja ahdistuksesta kuusi vuotta, kun ei osattu korjata enneen.
Myöskään leikkauksen jälkeen en ole saanut kunnollista tai siis paljon mitään kivun lievitystä, kun lapsia siis ei osattu hoitaa.
Mulla on jäänyt kivusta muistikeskukseen jäljet ja ne on ns. aavekipuja. Olen kovissa kivuissa, ahdistunut ja jopa harhainen kausiluonteisesti. Jokin asia saa minut muistamaan ja ahdistun, mutta sitten taas väliaikana en muista yhtään mitään. Saan siis kuin kohtauksia.
Ahdistusta hoidan alkoholilla joskus olen yrittänyt puhua psykologille, pari kertaa mielenterveyshoitajalle ja kerran psykiatrille. Mitään apua en ole saanut minulle ei ole annettu edes uutta vastaanottoaikaa. Minua ei voida auttaa, luulen että ehkä olen niin epämiellyttävä, tai ne ei halua ajatella kanssani niin kamalia asioita. Puhuminen siitä kidutuksesta tekee minulle juuri ne harhat.
Jokatapauksessa kärsin myös kovista kivuista ja ahdistuksesta ja ainoa lääke on alkoholi.