( 20 12 06 )
Toivon että sanoisit,
enkä uskalla palata ottamaan selvää
mitä sanoisit
Että kaipaat minua,
entä jos et kaipaakaan? En tiedä
kaipaatko, onko sinulla toinen - - kippis - - hyvää
- - -
Kävelen, en saa unta
Kaupunki levoton ei marssirytmistään lakkaa,
se on kuin tauoton, monikasvoisesti mateleva käärme
Sinä nukut, huoneesi on tuttu,
muistan valon
joka sälekaihtimen välistä reidellesi
taittuu
Kun lähdin kynnykseltä,
kynnys jäi
Tuskan kaarimalja, missä punaviini läikkyy
- - -
Ovi sulkeutuva tänä yönä askelteni rahinassa sulkeutuu
monta kertaa, taas ja taas,
kysyy, palata voisitko rakkaan luo?
Vastaan, en enää, silti:
Jos yöhön katosinkin tässä seison
Valo ihollasi keinahtelee, sitä tuijotan
Vain kynnykseltä
Hiljaa lähdin pois, ovi loksahti
Ja kaupunki utuinen nimeäsi kuiskaa
tähtivöiden kimallukseen
Massiivinen kuristajakäärme
Käärme liikahtelee, kulkijoitaan yössä sinkoaa,
katujen sykkivässä verkostossa
heitä liikuttaa
Muistikuvat eivät anna
Rauhaa
Näyteikkunassa tuskan piirteet,
kasvojeni epäselvä kuva,
autojen kohiseva virta, humalainen huuto:
Kaikki outoa ja vierasta, perin kylmää
- - -
Tasaisesti hengität
Katseeni vaivihkaa vartaloasi vielä kerran
Hyväilee
Tähänkö käärme minut kuljetti, taas tähän?
Ainako vain samaan kadunkulmaan
Kerrostalon katveessa
katson suljettua ikkunaa, johon katulampun valo
keltaisena osuu - helvettiä
Polttavaa on viini
sisuksia korventaen, kurkkuuni
kun kaadan kaarimaljan kuplivan sisällön
Paiskaan tyhjän pullon seinään
Valo syttyy ikkunaan,
juoksen
Minut piilota kaupunki suomujesi syvyyksiin, nyt -
- - -
Olen oksentanut monta kertaa
Huone ei enää pyöri
Ikkunoiden takana kaupunki kohisee
Laitan silmäni kiinni ja varmaan nukahdan
Tunnen ihosi lämmön
Aamulla muistikirjassa sotkuiset sanat
Päässä armoton jyske
Mutta
Astun huoneeseen, tulen viereesi hämärässä
Itket ilosta ja otat vastaan
Sanot karheasti
- Luulin että lähdit,
mutta onneksi se olikin vain unta
Ihanaa unta!
Toivon että sanoisit,
enkä uskalla palata ottamaan selvää
mitä sanoisit
Että kaipaat minua,
entä jos et kaipaakaan? En tiedä
kaipaatko, onko sinulla toinen - - kippis - - hyvää
- - -
Kävelen, en saa unta
Kaupunki levoton ei marssirytmistään lakkaa,
se on kuin tauoton, monikasvoisesti mateleva käärme
Sinä nukut, huoneesi on tuttu,
muistan valon
joka sälekaihtimen välistä reidellesi
taittuu
Kun lähdin kynnykseltä,
kynnys jäi
Tuskan kaarimalja, missä punaviini läikkyy
- - -
Ovi sulkeutuva tänä yönä askelteni rahinassa sulkeutuu
monta kertaa, taas ja taas,
kysyy, palata voisitko rakkaan luo?
Vastaan, en enää, silti:
Jos yöhön katosinkin tässä seison
Valo ihollasi keinahtelee, sitä tuijotan
Vain kynnykseltä
Hiljaa lähdin pois, ovi loksahti
Ja kaupunki utuinen nimeäsi kuiskaa
tähtivöiden kimallukseen
Massiivinen kuristajakäärme
Käärme liikahtelee, kulkijoitaan yössä sinkoaa,
katujen sykkivässä verkostossa
heitä liikuttaa
Muistikuvat eivät anna
Rauhaa
Näyteikkunassa tuskan piirteet,
kasvojeni epäselvä kuva,
autojen kohiseva virta, humalainen huuto:
Kaikki outoa ja vierasta, perin kylmää
- - -
Tasaisesti hengität
Katseeni vaivihkaa vartaloasi vielä kerran
Hyväilee
Tähänkö käärme minut kuljetti, taas tähän?
Ainako vain samaan kadunkulmaan
Kerrostalon katveessa
katson suljettua ikkunaa, johon katulampun valo
keltaisena osuu - helvettiä
Polttavaa on viini
sisuksia korventaen, kurkkuuni
kun kaadan kaarimaljan kuplivan sisällön
Paiskaan tyhjän pullon seinään
Valo syttyy ikkunaan,
juoksen
Minut piilota kaupunki suomujesi syvyyksiin, nyt -
- - -
Olen oksentanut monta kertaa
Huone ei enää pyöri
Ikkunoiden takana kaupunki kohisee
Laitan silmäni kiinni ja varmaan nukahdan
Tunnen ihosi lämmön
Aamulla muistikirjassa sotkuiset sanat
Päässä armoton jyske
Mutta
Astun huoneeseen, tulen viereesi hämärässä
Itket ilosta ja otat vastaan
Sanot karheasti
- Luulin että lähdit,
mutta onneksi se olikin vain unta
Ihanaa unta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
yksinkertaisesti loistava. harvemmin täällä tulee vastaa runoja, tekstejä, jotka todella läpäisevät sen suojamuurin ja koskettavat. tätä lukiessa ei voi olla tuntematta.
kiitos!
1.
* * * * * * * *
* * * * * *
* * * *
* * * * * * * * * *
* * * * *
* * * * * *
* * * * * * * *
* * * * * * * * * *
* * * * * * * * *
2.
* * * *
* * * *
* * *
* * * * * *
* * * * * *
* * *
3.
* * * * * * *
* * * * * * * * * * * * *
* * * *
* * * *
* * * *
* * * *
* * * * * * * * * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * * * * * * *
* *
* * * * * * * * * * * *
* * * * * * * * * *
*
4.
Kirjoitin kolme runoa,
tämä neljäs niin kuin peite niiden ylle
laskeutuu
Et tiedä mitä kerroin,
mitä kipeästi hyväilevin sormenpäin
sivelin paperin valkopintaan
Se on salaisuus
- 20 12 06 -
Ne sanat painan poskeani vasten,
kun nukut, nyt jo unestasi katsot ojentuen, vaadit;
on jotain minkä itselläni säilytän, en anna
Sydäntäni kuuntelen ja ymmärrän,
katuvalon hiljaa sammuessa
Kirkkaasti tuikkii tähtinen taivas
jonka sait tuntemaan niin todeliselta. Useita erinomaisia säkeistöjä joista pari maintsemaani jäi erityisesti mieleen "sinä nukut, huoneesi... sekä "ikkunoiden takana kaupunki....." Painajaismainen runosi kulki hyvin ankeasta alusta onnelliseen loppuun, kiitos lukuelämyksestä jo aamusta ja Oikein Hyvää Joulua sekä Parhaat toivotukset Alkavalle Vuodelle sinulle ja muille runoilijoille/lukijoille