Kohtaaminen

Tulit hiljaa, arkaillen
tartuit käteeni
ja vedit minut pois julkisuudesta.
Kuiskasit hiljaa; " Uskallanko ?"
Katsoit silmiini,
arkana, kuin häpeillen
ja kysyit; " Uskallatko? "

Otin Sinua kädestä
kuljimme hetken rinnakkain
puhuimme aukkoja toistemme sydämiin
mutta emme haavoittaen
vaan hoitaen,
emme kylmyydellä
vaan lämmöllä
toisiamme hoitaen,
sillä olemme haavoilla,
olimme kärsineet
osin kovettuneet
mutta toistemme sanat sulattivat meidät.
Me lämmitimme toisiamme
ja kaikki paha katosi
kylmät sanat unohtuivat
ja tunsimme kuinka maailma ympärillämme muuttui.
Se muuttui lempeämmäksi
se hyväili meitä
ja niin olimme valmiit….
valmiit jättämään jäähyväiset
hyvästelemään toisemme
kädessämme avain.
Avain joka sopii molempien sydämeen
avain sinun sisimpääsi
ja kysyit hiljaa;
"Ethän hukkaa avaintasi,
ethän sulje sisintäsi?"
Ja me katsoimme toistemme jälkeen
kuin päivä katsoo iltaa.