Isäni harkitsee uudelleen naimisiinmenoa, äitini on kuollut. Me lapset luonnollisesti omistamme talosta paperilla yhteensä sen toisen puolikkaan. Isä on sanonut, että ennen naimisiinmenoa hän haluaa, että talo siirretään kokonaan meidän lasten nimiin, koska mekin olemme osuuttamme siinä tehneet, hoitaneet pihaa, maalanneet, remontoineet, antaneet kaikenlaista, itse mm. olen ostanut äskettäin uuden hellan ja veli osti saunan kiukaan. Myös muusta irtaimistosta paljon on sellaista, mitä me olemme ostaneet veljen kanssa esim. lahjoiksi tai muuten vain (meillä on hiukan enemmän ollut varaa kuin muilla sisaruksilla). Jos isä nyt siirtää talon meidän nimiin ja sattuu kuolemaan ennen tätä mahd. tulevaa vaimoaan, niin jääkö tälle vaimolle silloin lesken asumisoikeus meidän omistamaamme taloon irtaimistoon? Tarkoitus on aiemmin ollut, että yksi lapsista lunastaa talon itselleen jossain vaiheessa, isä ja me muut olemme täysin suopeita ajatukselle.
Lesken asumisoikeudesta
yksi kysymys
182827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Isänne siis myy tai lahjoittaa omistamansa osuuden asunnosta teille lapsille ja jättää itselleen hallintaoikeuden asuntoon.
Isänne myöhemmin kuollessa pesässä ei ole asuntoa johon leskelle voisi jäädä asumisoikeus.
Vastaus siis: Ei jää.
Riippuu millainen kauppakirja tehdään. Jos isällenne jää elinikäinen asumisoikeus, niin se siirtyy automaattisesti myös vaimolle, ellei hän erikseen suostu tästä oikeudesta luopumaan.
Suostumuksen voi pyytää vaimolta ennen kauppaa.
//Jos isällenne jää elinikäinen asumisoikeus, niin se siirtyy automaattisesti myös vaimolle, ellei hän erikseen suostu tästä oikeudesta luopumaan.//
Väärin. Ei siirry.
"Väärin. Ei siirry. "
Väärin. Kyllä siirtyy.
Asumisoikeus ei siirry isän uudelle puolisolle. Näin ei kävisi edes siinä tapauksessa, että isä kuollessaan omistaisi puolet talosta ja vielä vähemmän, jos isä on eläessään omistusoikeudestaan luopunut. Talon nimittäin tulee kuulua KOKONAAN vainajan kuolinpesään tai KOKONAAN vainajan kuolinpesän ja tämän lesken omistukseen. Kun osan talosta omistaa miehen 1. vaimon kuolinpesä, miehen 2. vaimolla ei leskeksi jäätyään ole PK 3 luvussa tarkoitettua yhteisen asunnon hallintaoikeutta.
PK 3:1a.2
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Asia on toinen, jos isä ja lapset ovat keskenään kaupan osana sopineet, että elinaikainen hallintaoikeus kuuluu, paitsi isälle, myös tämän mahdolliselle tulevalle puolisolle. Ellei tällaista sopimusta ole, hallintaoikeus kuuluu vain isälle.
Kun nyt haluat asiasta eri mieltä olla, niin esitäpä myös, mihin mielipiteesi perustat. Mikä lainkohta mielestäsi oikeuttaa päätelmääsi?
"Asia on toinen, jos isä ja lapset ovat keskenään kaupan osana sopineet, että elinaikainen hallintaoikeus kuuluu, paitsi isälle, myös tämän mahdolliselle tulevalle puolisolle. Ellei tällaista sopimusta ole, hallintaoikeus kuuluu vain isälle. "
Tässä teet juuri tulkinta virheen.
Elinikäinen hallintaoikeus koskee automaattisesti myös nykyistä tai tulevaa vaimoa, ellei sitä erikseen kauppakirjassa pois suljeta ja tällöin vaaditaan myös nykyisen vaimon suostumus (jos sellainen olisi), tuleva vaimo joutuu tyytymään siihen sopimukseen joka on tehty ennen avioliiton solmimista.
Ja lainkohta on juuri tämä edellämainitsemasi jota itsekin lainaat:
PK 3:1a.2
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Naimisiin mentäessä nainen myy pois nykyisen asuntonsa ja saa automaattisesti asumisoikeuden isänne asuntoon mikäli hänelle (isällenne) on myönnetty elinikäinen asumisoikeus.
Toivottavasti isänne tuleva vaimo ei ole 20-vuotias.
"...testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun..."
Tässähän annetaan leskelle asumisoikeus. Voiko tätä täysjärkinen mitenkään muuten tulkita?
Tontut (sinä ja sinua edeltävä kirjoittaja) eivät nyt ole ymmärtäneet lukemaansa. Ehkä teidän kumpaisenkin pitäisi kipaista Korvatunturille pyytämään isä pukilta luetun ymmärrysopetusta. Yritänpä sitä minäkin teille vajavaisilla taidoillani antaa.
Ensin juristi turistille (Tonttu 2):
//"...testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun..."//
Katkaisitpa lakitekstin lainauksen "sopivasta" kohdasta! Se, mitä eloon jäänyt puoliso saa pitää hallinnassaan, selviää katkaisukohdan jälkeisistä kuudesta sanasta, jotka kuuluvat:
""jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon""
Tässä pois jättämässäsi lakitekstissä jokainen sana on tärkeä, mutta tämän kiistan kannalta nimenomaan seuraavat kolme:
""jäämistöön kuuluvan asunnon"
Puoliso siis saa pitää hallinnassaan jäämistöön kuuluvan asunnon. Mitä sitten tarkoittaa, että asunto kuuluu jäämistöön? Perittävän jäämistöön kuuluvat sellaiset varat, jotka perittävä eläessään omisti (ainoana poikkeuksena määrätynsisältöinen tontinvuokraoikeus). Asunnon tulee myös kuulua kokonaan vainajan jäämistöön, jotta leski saisi hyväkseen lainkohdassa tarkoitetun asumissuojan. (Tietenkään se, että leski mahdollisesti itse omistaa osan ko. asunnosta, ei hänen suojaansa heikennä.) Jos asunnolla on muitakin omistajia, se ei kokonaisuudessaan kuulu perittävän jäämistöön.
Nyt puheena olevassa tapauksessa asunto oli kuulunut molemmille aviopuolisoille, joten vaimon kuoltua asunto kuuluu osaksi vaimon kuolinpesän osakkaille ja osaksi miesleskelle. Kun mies, solmittuaan uuden avioliiton, kuolee, asunto siten ei kuulu hänen jäämistöönsä; jäämistöön kuuluu vain miehen omistama OSA ASUNTOA. Uusi leski ei näin ollen voi saada hyväkseen PK 3:1a.2:ssa tarkoitettua elinaikaista hallinnan suojaa.
Tästä asiasta olen kirjoittanut aikaisemminkin, esimerkiksi näin:
""Eipä kummittelekaan
Kirjoittanut: yx tavallinen 5.6.2006 klo 23.39
Tässä tapauksessa ei kummitusta ole. Jotta olisi, asunnon olisi tullut kokonaisuudessaan kuulua kysyjän viimeksi eläneelle vanhemmalle tai tälle vanhemmalle ja hänen uudelle puolisolleen. Nyt kuitenkin kysyjä oli perinyt ensiksi kuolleen vanhempansa, joka oli asunnon ainakin osaksi omistanut. Viimeksi eläneen vanhemman leski ei voi vaatia, että hän saisi asua asunnossa, jonka omistus osaksi kuuluu muulle kuin hänelle tai hänen kuolleelle puolisolleen.
PK 3 luku 1 a § 1-2 mom.(25.2.1983/209)
"Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun JÄÄMISTÖÖN KUULUVAN eloonjääneen puolison kodiksi sopivan ASUNNON, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan."
Asunnon siis tulee kuulua viimeksi eläneen vanhemman jäämistöön kokonaan. Tässä tapauksessa näin ei ole, asunnosta kun jäämistöön kuuluu vain osa.""
---
Sitten edelliselle tontulle (Tonttu 1):
//Elinikäinen hallintaoikeus koskee automaattisesti myös nykyistä tai tulevaa vaimoa, ellei sitä erikseen kauppakirjassa pois suljeta ja tällöin vaaditaan myös nykyisen vaimon suostumus (jos sellainen olisi), tuleva vaimo joutuu tyytymään siihen sopimukseen joka on tehty ennen avioliiton solmimista.//
Ensinnäkään nykyistä vaimoa ei ole, sillä mies on leski. Yhteisen kodin myymiseen/lahjoittamiseen vaadittaisiin puolison suostumus, jos puoliso eläisi. Mutta jos kauppakirjassa/lahjakirjassa elinaikainen asumisoikeus on pidätetty vain miehelle, se pätee. "Automaattisesti" asumisoikeus ei koske ketään muuta. Varsinkaan se ei koske mahdollista miehen tulevaa vaimoa. Käsityksesi perustuu lain täydelliseen väärinymmärrykseen. Viittaat minun esittämääni lainkohtaan, jonka mukaan eloon jäänyt puoliso saa pitää hallinnassaan vainajan JÄÄMISTÖÖN KUULUVAN ASUNNON. Sinulta vain on jäänyt huomaamatta/ymmärtämättä, että miehen JÄÄMISTÖÖN EI KUULU lainkaan asuntoa, koska asunto on miehen eläessä myyty/lahjoitettu pois. Mies ei siis kuollessaan omista asuntoa tai edes osaa asunnosta! Jos miehellä itsellään kauppakirjan/lahjakirjan ehdon mukaan olisikin asunnossa elinaikainen asumisoikeus, niin se on hänen henkilökohtainen oikeutensa, jota hän ei ole voinut muulle henkilölle luovuttaa ja joka myöskään hänen kuoltuaan ei perintönä/testamentilla muulle taholle siirry.
Tämä on minun panokseni teidän tonttujen opettamisessa. Jos oppini ei teitä tavoita, niin koettakaapa puhua pukille!
Joo eipä vuokra-asuntoakaan pyhitetä leskeksi jääneelle henkilölle. Olis aika riskaabelia meinaan vuokrailla kämppiä jos jonkun siippa kupsahtaa ja leski saakin sitten jäädä lusimaan "leskenoikeudella".
Nyt valitettavasti erehdyit, sillä vuokra-asunto kyllä "pyhitetään" leskelle, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa sitä. Tästä on ao. laissa nimenomainen säännös. Vuokraoikeus ei tässä siirry perintönä (perintökaaren nojalla), vaan huoneenvuokralain nojalla. Alkuperäisessä kiistatapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys vuokrasuhteeseen, vaan kauppakirjan ehtoon perustuvasta asunnon hallinnasta. Siihen ei siten sovelleta lakia asuinhuoneiston vuokrauksesta. Myöskään perintökaaren 3 luvun säännökset eivät tapaukseen sovellu, koska asunto ei kuulu vainajan jäämistöön.
Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 31.3.1995/481
46 §
"Vuokrasuhteen jatkuminen vuokralaisen kuoltua
Jos huoneiston vuokralainen kuolee, vuokrasuhde pysyy voimassa entisin ehdoin, jollei jäljempänä toisin säädetä, ja vuokralaisen kuolinpesä on vastuussa vuokraehtojen täyttämisestä. Riippumatta siitä, mitä vuokrasuhteen kestosta tai irtisanomisajan alkamisesta on sovittu, kuolinpesä voi kuitenkin aina sanoa sopimuksen irti niin kuin toistaiseksi voimassa olevasta vuokrasopimuksesta säädetään. Jos vuokralainen oli vuokrannut huoneiston yhdessä toisen kanssa, irtisanomisoikeus kuuluu kuolinpesälle ja eloon jääneelle vuokralaiselle yhteisesti. Kummallakin on myös oikeus irtisanoa sopimus omalta osaltaan.
Sillä, joka oli vuokrannut huoneiston yhdessä kuolleen vuokralaisen kanssa, on oikeus kuolinpesän asemesta jatkaa vuokrasuhdetta, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa sitä. Sama oikeus vuokrasuhteen jatkamiseen on vuokralaiselta jääneellä asuinhuoneistossa asuvalla puolisolla, perheeseen kuuluvalla lapsella ja vuokralaisen tai hänen puolisonsa vanhemmalla. Vuokrasuhteen jatkamista haluavan on kolmen kuukauden kuluessa vuokralaisen kuolemasta kirjallisesti ilmoitettava vuokranantajalle, että vuokrasuhdetta halutaan jatkaa. Kun ilmoitus on tehty, kuolinpesän vastuu vuokraehtojen täyttämisestä päättyy ja vastuu siirtyy jatkamisilmoituksen tehneelle.
Jos vuokranantaja haluaa vastustaa vuokrasuhteen jatkamista, vuokranantajan tulee kuukauden kuluessa jatkamisilmoituksen saatuaan saattaa vastustamisensa peruste tuomioistuimen tutkittavaksi. Vuokrasuhde jatkuu oikeudenkäynnin aikana entisin ehdoin. Jos vuokranantajan kanne hyväksytään, tuomioistuimen on päätöksessään mainittava, milloin vuokrasuhde päättyy, ja velvoitettava vastaaja muuttamaan vuokrasuhteen päätyttyä."
Vuokra-asunnossakin leskellä säilyy asumisoikeus, mutta hänelle siirtyy myös vuokranmaksu velvollisuus.
Jos asunnon kauppaan kuuluu myyjälle elinikäinen hallintaoikeus, se siirtyy myös leskelle. Siinäkin tapauksessa että avíoliitto solmitaan vasta kaupan jälkeen.
Poislukien tilanteet joissa tämän hallintaoikeuden siirtyminen leskelle erillisellä sopimuksella etukäteen evätään.
Toivottavasti kukaan ei palkaa sinua hoitamaan tätä juttua. Häviäisit varmasti.
Mutta tuskin pukkikaan voi sinua auttaa, niin kovakalloiselta vaikutat. Inttää kyllä osaat, mutta mitään perustelua inttämisellesi et osaa esittää. Tällaiseen turhanpäiväiseen kinasteluun kanssasi en enempää osallistu.
Et ilmeisesti huomannut, että elinikäinen asumisoikeus periytyy myös leskelle jo tällainen on kaupanyhteydessä myyjälle annettu.
Kiitos sinulle asiantuntevista vastauksista!
Älä lannistu tästä tonttujoukosta vaan vastaa edelleen meille.
Ymmärrän turhautumisesi hetkittäin, mutta kyseessä on kuitenkin nettikeskustelupalsta, jossa kysytään mitä halutaan ja vastataan just samalla lailla --mitä halutaan--
Olen saanut tällä palstalla paljon vastauksia, vaikka en ole itse kysynyt ja ensvuonna on kysyttävää lisää..
Suuret kiitokset kärsivällisyydestäsi ja hienoista vastauksistasi. Jopa minäkin ymmärsin perustelusi. Vastauksesi ei olisi ollut näin hyvä ja täydellinen ilman noita tonttuja, joten kiitos heillekin.
Suosittelen keskustelemaan asiasta ihan oikeusoppineen kanssa. Itse sanoisin ettei isäsi mahdollinen tuleva leski saa oikeutta taloon. Leskenprivilegi ei rasita kolmannen omistamaa asuntoa. Te siis omistatte jo puolet talosta joten ei leskellä ole oikeutta jäädä siihen asumaan.
Selvätkin asiat voidaan tehdä vaikeiksi jos niin halutaan, kuten edellä olevasta keskustelustakin nähdään.
Itse sanoisin että luultavasti riitatilanteessa oikeus vahvistaa leskelle asumisoikeuden. Päätökseen vaikuttaa myös vaimon omaisuus ja sen laatu, avioliiton kesto ja lesken senhetkinen ruumiillinen ja henkinen terveydentila.
Suosittelen kauppakirjaa jossa isänne asumisoikeus selvästi rajataan enintään hänen eliniän ajaksi ja vielä mainitaan ettei se siirry mahdolliselle tulevalle vaimolleen. Lisäksi puolueettomat todistajat ja heidän lausunto isänne henkisistä ja ruumiillisista voimista.
Kun asiat etukäteen pannaan selvästi paperille, ei perusteita riitelyyn jää.