Usko, toivo, huijaus -kirjassa on juttua myös maallikkohypnologeista ja näiden koulutuksista, lahkoista, vaihtoehtohoidoista, maallihypnoosiyhdistyksistä. Tällä foorumilla joku pyysikin kommentteja tyypeiltä ja piireiltä, joita kirja koskettaa, mutta ei ole kuulunut! Piispa kuitenkin kommentoi. Ehkä foorumin lukijoita kiinnostaa, kun hypnoosipiireissä on paljon shamanismiin, kalevalaisuuteen, itämaisiin uskontoihin ym. suuntautuneita.
"Aamulehti 10.12.2006, Artikkelit, ARTIKKELISIVUT, sivu 2
Sunnuntaivieras
Huonosti käy ilman tervettä epäilyä
Juha Pihkala
Jokaisessa uskonnollisen elämän ammattilaisessa tulisi asua sydämen uskon lisäksi myöspäänskeptikko. Mitä vastuullisempaan asemaan hän joutuu, sitä raskaammaksi olisi paisuttava tuon ikäviä kysymyksiä kuiskailevan harjoitusvastustajan osuuden.
Niille, joille on annettu tehtävä uskoa joskus toistenkin puolesta, niiden olisi myös osattava avoimin silmin ja korvin epäillä toisten puolesta.
Varmuuden vuoksi sanon, että vastaava uskon ja epäilyn kaksijakoisuus kuuluisi kaikille niille, jotka tavalla tai toisella nousevat arvojohtajan asemaan - mitä tuolla viime aikojen uudissanalla sitten tarkoitetaankin.
Arvothan määräävät elämän suunnan ja päämäärät, tieto ja osaaminen taas antavat sille vain välineet.
---
Yhtäläisyys kirkonmiehen tai -naisen asemaan on siinä, että arvot perustuvat aina johonkin uskoon. Tämä koskee kaikkia elämän alueita, niin yksityistä kuin julkistakin, niin politiikkaa kuin talouselämääkin.
On siis maallista uskoa niin kuin on hengellistäkin. Myös edellinen näistä tarvitsee kiusakseen terveen epäilyn. Muutoin voi käydä todella huonosti.
---
Yritän kuitenkin nyt pysyä omalla reviirilläni. Ymmärrän, että jollakin voi nousta tukka pystyyn. Onko piispa nyt ihan väärällä asialla? Eikö hengellisen johtajan pitäisi kannustaa yhä syvempään ja palavampaan uskoon?
Toki - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. On myös vahinkoa tuottavaa uskoa ja tuhoisaa hengen palavuutta.
Uskon maailmassa esiintyy aika ajoin tiedostamatonta, mutta joskus valitettavasti myös tietoista huijausta.
Kun sellaista paljastuu, se saattaa huonoon valoon senkin uskon, joka yrittää käyttää nöyrästi ja oikein yhtä Jumalan hyvää luomislahjaa - nimittäin kriittistä järkeä.
---
Syksyn mittaan on ilmestynyt monta uskonnon ja kirkon maailmaa peilaavaa opusta. Niiden joukosta on valittu myös vuoden kristillinen kirja. Valinta on mainio, mutta ei suinkaan ainoa, joka olisi ehdottomasti luettava.
Itse suosittelisin ainakin hengellisilleohtajille dosentti Hannu Lauerman teosta Usko, toivo ja huijaus. Hyödyksi se olisi kyllä jokaiselle uskon ja ihmismielen ilmiöitä pohtivalle. Kristillisen kirjan palkinnosta tuo terävä analyysi ei tietenkään ollut kisaamassa.
Markkinat eivät ole tämän teoksen kunniaksi kuuluvasti rummuttaneet, mutta se on silti erittäin tärkeä puheenvuoro.
---
Miksi se on tärkeä? Se on tärkeä siksi, että se muistuttaa omalla tavallaan eräästä armolahjasta, jota tänä hengellisesti sekavana aikana erityisesti tarvittaisiin.
Juuri siksi sitä olisi rukoiltava paljon palavammin kuin eräitä muita, jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan pörssin suosiossa.
Se on Paavalin tuntema henkien erottamisen armolahja - sanoisin mielelläni: terveen epäilyn karisma.
Läheskään kaikki se, missä näyttää tapahtuvan suuria asioita ja minne kutsutaan ihmisiä lupaamalla sellaisia, ei kestä tuon armolahjan avaamaa arvioivaa tarkastelua.
Varovaisuuteen kehottaa siis myös Pyhä Sana: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta,sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Kuva: Juha Pihkala on Tampereen hiippakunnan piispa.
© Kustannusosakeyhtiö Aamulehti"
"Aamulehti 10.12.2006, Artikkelit, ARTIKKELISIVUT, sivu 2
Sunnuntaivieras
Huonosti käy ilman tervettä epäilyä
Juha Pihkala
Jokaisessa uskonnollisen elämän ammattilaisessa tulisi asua sydämen uskon lisäksi myöspäänskeptikko. Mitä vastuullisempaan asemaan hän joutuu, sitä raskaammaksi olisi paisuttava tuon ikäviä kysymyksiä kuiskailevan harjoitusvastustajan osuuden.
Niille, joille on annettu tehtävä uskoa joskus toistenkin puolesta, niiden olisi myös osattava avoimin silmin ja korvin epäillä toisten puolesta.
Varmuuden vuoksi sanon, että vastaava uskon ja epäilyn kaksijakoisuus kuuluisi kaikille niille, jotka tavalla tai toisella nousevat arvojohtajan asemaan - mitä tuolla viime aikojen uudissanalla sitten tarkoitetaankin.
Arvothan määräävät elämän suunnan ja päämäärät, tieto ja osaaminen taas antavat sille vain välineet.
---
Yhtäläisyys kirkonmiehen tai -naisen asemaan on siinä, että arvot perustuvat aina johonkin uskoon. Tämä koskee kaikkia elämän alueita, niin yksityistä kuin julkistakin, niin politiikkaa kuin talouselämääkin.
On siis maallista uskoa niin kuin on hengellistäkin. Myös edellinen näistä tarvitsee kiusakseen terveen epäilyn. Muutoin voi käydä todella huonosti.
---
Yritän kuitenkin nyt pysyä omalla reviirilläni. Ymmärrän, että jollakin voi nousta tukka pystyyn. Onko piispa nyt ihan väärällä asialla? Eikö hengellisen johtajan pitäisi kannustaa yhä syvempään ja palavampaan uskoon?
Toki - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. On myös vahinkoa tuottavaa uskoa ja tuhoisaa hengen palavuutta.
Uskon maailmassa esiintyy aika ajoin tiedostamatonta, mutta joskus valitettavasti myös tietoista huijausta.
Kun sellaista paljastuu, se saattaa huonoon valoon senkin uskon, joka yrittää käyttää nöyrästi ja oikein yhtä Jumalan hyvää luomislahjaa - nimittäin kriittistä järkeä.
---
Syksyn mittaan on ilmestynyt monta uskonnon ja kirkon maailmaa peilaavaa opusta. Niiden joukosta on valittu myös vuoden kristillinen kirja. Valinta on mainio, mutta ei suinkaan ainoa, joka olisi ehdottomasti luettava.
Itse suosittelisin ainakin hengellisilleohtajille dosentti Hannu Lauerman teosta Usko, toivo ja huijaus. Hyödyksi se olisi kyllä jokaiselle uskon ja ihmismielen ilmiöitä pohtivalle. Kristillisen kirjan palkinnosta tuo terävä analyysi ei tietenkään ollut kisaamassa.
Markkinat eivät ole tämän teoksen kunniaksi kuuluvasti rummuttaneet, mutta se on silti erittäin tärkeä puheenvuoro.
---
Miksi se on tärkeä? Se on tärkeä siksi, että se muistuttaa omalla tavallaan eräästä armolahjasta, jota tänä hengellisesti sekavana aikana erityisesti tarvittaisiin.
Juuri siksi sitä olisi rukoiltava paljon palavammin kuin eräitä muita, jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan pörssin suosiossa.
Se on Paavalin tuntema henkien erottamisen armolahja - sanoisin mielelläni: terveen epäilyn karisma.
Läheskään kaikki se, missä näyttää tapahtuvan suuria asioita ja minne kutsutaan ihmisiä lupaamalla sellaisia, ei kestä tuon armolahjan avaamaa arvioivaa tarkastelua.
Varovaisuuteen kehottaa siis myös Pyhä Sana: Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta,sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
Kuva: Juha Pihkala on Tampereen hiippakunnan piispa.
© Kustannusosakeyhtiö Aamulehti"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kansankirkon pää-äänenkannattajassa Kotimaassa väitettiin vielä että humpuukimaakarien ja (terapia)lahkojen tunnusmerkki on se että ne ei siedä huumoria. Onko näin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000468&posting=22000000022211945
Onko hypnoosissa huumoria..?
...itse mestarihypnotisoijana näe puoskarien alakulttuurissa...
mestari ole hypnotisoimaan. mitä muuten tarkoittaa hypnoosin alakulttuuri. onko olemassa jossakin yläkultuuria hypnoosissa ja mikä on keskikulttuuri...?
..ole ennen törmännyt ilmauksiin "maallikkohypnoosi" tai "alakulttuuri"... Entä "puolimaailma", "alamaailma"? Entä "urban tribe" tai "psykokultti"? Missä "maailmassa" oikein elät? Vai millä "todellisuudentasolla"?
Jotkut meistä elävät tasolla, josta katsottuna vanhan avantgarden etujoukko on uuden avangarden jälkijoukko - ja aivan pihalla siitä, mitä todella tapahtuu. Shamanismi tulee!!