Voihan vee..
Vajaa neljä viikkoa sitten huomasin oikeassa rinnassani ylhäällä suht pinnalla aristavan patin. Kävin parin päivän päästä näyttämässä sitä työterveydessä, ja sain antibioottikuurin, mahdollisen tulehduksen varalta, kun kuumeilin samaan aikaan. No, ei auttanut ja kipu säteili työpäivän jälkeen käteen ja olkapäähän. Sain buranakuurin ja lähetteen mammografiaan.
Tänään kävin siellä, ja sekä mammossa että ultrassa näkyi muutos rauhaskudoksessa, otettiin myös ohutneula näyte patista, joka on aika iso, ehkä 4 cm halkaisijaltaan. Se on irtonainen ja aristaa painellessa.
Vastauksen neulanäytteestä saan vasta viikon päästä. Joulu meni pilalle, kun mietin koko ajan onko se syöpää vai ei..
Rinnan lihakset ja käden lihakset ovat kipeinä, joten sain sairaslomaa, ei tarvi töissä sentään itkeskellä ja miettiä asiaa..
Lääkäri sanoi, että positiivista on se, ettei patti ole kiinnittynyt mihinkään, vaan ikäänkuin lilluu siellä rauhaskudoksessa. Se on kuitenkin kiinteä. Mielestäni ohutneulassa oli verensekaista kudosta, lääkäri ei suostunut sanomaan mitään vaan hoki vain että asiaa pitää selvittää ja pitää odottaa tuloksia..
Olen koittanut hakea tietoa ja lukea muiden kokemuksia. Millä pystyisin rauhoittumaan, enkä menisi asioiden edelle? Ja mitä sitten, jos se onkin syöpää.. Kuinka kauan leikkauksesta toipumiseen keskimäärin menee, kuinka pitkiä sairaslomia niitä seuraa.. Apua. Mietin vain kymmenvuotiasta poikaani, ja sitä että hänellä on oikeus äitiinsä...
Koitan olla reipas ja itkemättä, mutta kyllä joulu meni ainakin minulta pilalle :(
Vajaa neljä viikkoa sitten huomasin oikeassa rinnassani ylhäällä suht pinnalla aristavan patin. Kävin parin päivän päästä näyttämässä sitä työterveydessä, ja sain antibioottikuurin, mahdollisen tulehduksen varalta, kun kuumeilin samaan aikaan. No, ei auttanut ja kipu säteili työpäivän jälkeen käteen ja olkapäähän. Sain buranakuurin ja lähetteen mammografiaan.
Tänään kävin siellä, ja sekä mammossa että ultrassa näkyi muutos rauhaskudoksessa, otettiin myös ohutneula näyte patista, joka on aika iso, ehkä 4 cm halkaisijaltaan. Se on irtonainen ja aristaa painellessa.
Vastauksen neulanäytteestä saan vasta viikon päästä. Joulu meni pilalle, kun mietin koko ajan onko se syöpää vai ei..
Rinnan lihakset ja käden lihakset ovat kipeinä, joten sain sairaslomaa, ei tarvi töissä sentään itkeskellä ja miettiä asiaa..
Lääkäri sanoi, että positiivista on se, ettei patti ole kiinnittynyt mihinkään, vaan ikäänkuin lilluu siellä rauhaskudoksessa. Se on kuitenkin kiinteä. Mielestäni ohutneulassa oli verensekaista kudosta, lääkäri ei suostunut sanomaan mitään vaan hoki vain että asiaa pitää selvittää ja pitää odottaa tuloksia..
Olen koittanut hakea tietoa ja lukea muiden kokemuksia. Millä pystyisin rauhoittumaan, enkä menisi asioiden edelle? Ja mitä sitten, jos se onkin syöpää.. Kuinka kauan leikkauksesta toipumiseen keskimäärin menee, kuinka pitkiä sairaslomia niitä seuraa.. Apua. Mietin vain kymmenvuotiasta poikaani, ja sitä että hänellä on oikeus äitiinsä...
Koitan olla reipas ja itkemättä, mutta kyllä joulu meni ainakin minulta pilalle :(
Vastaukset 39
Vanhimmat
hoitotulokset on nykyään hyviä. Meitä on täällä monta, joille rintasyöpä on muisto vain!
Itku on ymmärrettävää, itse pois mutta älä jätä joulua sen takia väliin!
Ymmärrän pelkosi. Itse sain syöpätuloksen ihan rutiinimammossa. Kasvain on onneksi pieni ja leikkaukseen pääsen tammikuun alussa.
Ole ihan rauhassa. Kaikki patit eivät ole onneksi syöpää. Nykyään on hoidot hyviä ja sairaudesta toipuu kuulemma hyvin. Riippuu tietysti tapauksesta. Toivotaan, että pelkosi on turhaa.
Hyvää joulua sinulle kuitenkin ja siunausta.
Mietin vaan. Minun mielestäni tuo sinun pattisi ei kuulosta syöpäpatilta, tosin en ole mikään asiantuntija, mutta kun se on noin iso ja kipeä ja tosiaan ns. muljuaa, se kuulostaa kyllä ihan muulta kuin syövältä. Sinuna en olisi kovinkaan huolissani tuosta!
Itse kävin pari päivää sitten paksuneulabiopsiassa ja jännitän samalla tavalla tuloksia, jotka tulevat joulun jälkeen. Lääkärin mielestä ei näytä epäilyttävältä, mutta kuitenkin sen verran epäilyttävältä sitten kai, että lähetteen tehnyt lääkäri näki sen aiheelliseksi tarkistaa. Minulla patti on pienempi mutta epätarkkarajainen, joka on siis pahanlaatuisen tunnusmerkki. Se voi toki olla esim. mastopatiapatti, joita minulla jo on muitakin...Mutta olen nyt päättänyt olla pilaamatta jouluani, koska mikään ei ole varmaa ennenkuin tietää. Toivottavasti itsekin pystyisit jättämään huolehtimisen. Itkin itsekin ensin varmaan viikon kunnes sitten tajusin, että JOS nämä nyt ovat niitä viimeisiä päiviä ENNEN rintasyöpädiagnoosia, niin haluan ainakin vielä nauttia näistä.
Koitahan piristyä.
Itse en nähnyt kuvia, lääkäri sanoi ainoastaan että muutos näkyy sekä mammografiassa että ultrassa ja kun kysyin miltä se vaikuttaa, hän sanoi vain että asiaa pitää nyt selvittää.. Eli en saanut sen parempaa selvitystä vaikuttiko se hyvänlaatuiselta vai pahanlaatuiselta ja ei sitä kai pelkän rtg-kuvan tai ultran perusteella voi tietääkään?
Oli mikä oli, niin poistettava se kasvain on kuitenkin todennäköisesti, koska se haittaa rintalihaksen ja käden toimintaa.. Tuikkii välillä hermokipuna kainaloon ja kivettää rinta ja hartialihakset.
Tosiaan, eipä tässä muuta voi kuin odottaa, henkisesti olen kyllä varautunut jo huonoihin uutisiin, näkee sitten miten niihin reagoin, jos sellaisia tulee.
Eräs minulle rakas ihminen kuoli syöpään elokuussa, ehkä syöpä siksi tuntuu minusta niin lopulliselta tuomiolta..
Mutta kiitos rohkaisuista, pakkohan tässä on koittaa jaksaa ja pysyä pirteänä, ettei lapsi luule että teen kuolemaa jo :)
sanomaan varmaksi kuvien tai ultran perusteella, mutta jonkinlaista osviitta ne toki kai antavat. Mutta odotellaan rauhassa ja ilmoitellaan sitten täällä kuinka kävi! Koitetaan nyt tämä joulu vetää kunnialla läpi:)
nyt tuntuu siltä että joulu on pilalla ja kaikki on pilalla. Itselläni ei syöpää ole ollut, mutta miehelläni on.
Pahinta on juuri tuo, kun ei tiedä. Me jouduimme odottamaan tietoa keväällä vaikka miten monta viikkoa. Kun tieto syövästä sitten varmistui niin olimmekin ihan että no okei. Tällä sitten mennään. Suhtautuminen oli siis täysin muuta kuin mitä koskaa n etukäteen ajatellen olisi voinut kuvitellakaan.
Muista, että tänäpäivänä suurin osa syövistä saadaan hoidettua. Syöpä on vain sanana sellainen peikko, jolla on huono kaiku, mutta se kaiku tulee menneiltä ajoilta. Nykyisin kannattaisi ehkä pelätä enemmän monia muita sairauksia kuin syöpää.
Anna itsellesi lupa nauttia joulusta ja sure vasta kun on sen aika, jos sitä edes tulee. Muista, että eniten murhetta ovat aiheuttaneet ne asiat joita ei koskaan tapahtunutkaan. Sen vuoksi ei kannata surra etukäteen. Tiedän, että ei ole helppoa, mutta tsemppiä paljon sinulle ja perheellesi!
Ja lämmintä joulumieltä!
...se masentaa totaalisesti, meinaan tuo kun ei tiedä mitään vielä tutkimusten tuloksista ja pelko on kova! Tuoreena on muistissa omatkin kokemukseni (rinnan poisto 10/06) ja nyt kuljen jo sytohoidossa. Itse olen 36-vuotias ja nuorin lapseni 7-vuotias - joten tiedän tarkalleen mille sinusta tuntuu.
Itse löysin oman syöpäni viime syksynä ja murruin ihan täysin! Ensimmäinen ajatus oli se, että nyt minä kuolen ja seuraava, että miten lasteni käy kun yh-äippä vielä olen. No nyt kun leikkaus on ohi ja rinta pois, niin tällä hetkellä ajatukset on nyt siinä, että miten opin elämään ilman rintaa ja että olenko edes nainen enää!Typerää...pääasian pitäisi kuitenkin olla se, että paranen tästä!
Ainoa lohtuni on se, että rintasyövästä paranee suurin osa ja itse olen onnekas, ettei etäpesäkkeitä löytynyt! Ja ei sekään vielä olisi ollut kuolemantuomio...vaikka pahinta sitä aina pelkääkin!
Joulun vietän kuten ennenkin ja yritän vaan levätä enemmän, että jaksan nämä hoidot jotka kuukausia kuitenkin vie aikaa!
Että kuules, meitä naisia joilla on rintasyöpä on paljon ja et todellakaan ole pelkoinesi yksin, ne samat pelot on meillä muillakin ja yllättävän nopeasti sitä toipuu kuitenkin pahimman järkytyksen yli...ainakin itse toivuin.
Niin juu...sairauslomaa itselläni on 07/07 saakka, joten toipuminen hoidoista vie aikaa...Kaikki ei välttämättä edes ole saikulla kuulemma, mutta itse koin, että on parempi olla kotona kuin yrittää väkisin paahtaa töitä hulluna. Leikkauksesta toivuin viikossa, kipuja oli vähän koska sain kipulääkettä joten kaikki SINULLAKIN menee ihan varmasti hyvin kun vaan selviät pahimman järkytyksen yli :) Toivon sinulle hyvää joulua ja yritä tsempata! Itkeä saa ja onkin suotavaa jos itkettää - niin minäkin teen! Mehän ei tähän tautiin kuolla! Eihän?
olit edellisen kerran tutkinut rintasi ennen kuin patin löysit.. Jos nimittäin oli kuukaudessa kasvanut noin isoksi, niin tuskimpa on syöpää...
Hävettää tunnustaa, mutta en ole varsinaisesti tutkimalla tutkinut kuin hyvin harvoin.. Toki muuten koskenut, varsinkin kun rintani ovat aina ennen kuukautisia olleet kipeät ja kyhmyiset.
Mutta siitä olen varma, ettei se noin isona se patti ole kauaa ollut, olisin sen kyllä huomannut. Ehkä se on ollut olemassa ennenkin, mutta pienempänä eikä ole kipuillut ja en ole sen takia huomannut sitä..
Ehkä sitä on turha arvailla, olen ymmärtänyt että syöpä voi oireilla tai olla oireilematta, kehittyä hitaasti tai nopeasti.. Tulee mitä tulee, eihän sille muuta voi kuin ottaa vastaan mitä annetaan.
Toki se lohduttaa, että rintasyövällä on nykyään hyvä hoitoennuste. Terveyden lisäksi ahdistaa epävarmuus taloudesta jos/kun tulee pitkä sairausloma, miten käy työn, harrastukset jää jne.. Miten puoliso suhtautuu, jaksaako tukea ja pitääkö enää naisenakaan jos rinta poistetaan.. Kymmeniä asioita ja kysymyksiä pyörii päässä ja vielä vähän aikaa sitten elämässä oli kaikki hyvin!
ymmärrettäviä ajatuksia.. mutta toisaalta se voi ihan hyvin olla jotain muuta kuin syöpää.. todennäköisyys sille on huomattavasti suurempi, kuin syövän mahdollisuus..
Ja totta on myös se, että rintasyövästä parantuu yli 80% varuudella ja aikaisin löydetystä jo yli 90% varmuudella..
Olikohan se tulehduksellinen rintasyöpä mikä voi nopeasti tulla, mutta muuten on vuosienkin aikaansaannosta...
ite olen aika paljon aihesta lukenut, koska pelkään ko. sairautta ja tutkin rintoja ihan parikin kertaa kuussa, jotta tietää miltä ne tuntuvat missäkin kierron vaiheessa..
yritä kuitenkin nauttia joulusta, perheesi on kuitenkin läsnä..
Itse olen 35v ja imetin vauvaani, kun tunsin patin rinnassa. Silloin, kun sen huomasin niin tuntui todella selvästi (n. 2cm). Ihmettelin, että miten en aiemmin ollut sitä huomannut. Mulle lääkäri sanoi, että se kehittyy pitkän ajan kuluessa ja saattaa sitten vaan yhtäkkiä tulla pintaan. Ei ollut lainkaan kipeä. Näytettä ottaessa lääkäri sanoi mulle vaan, että ei voi varmasti sanoa että olisi hyvänlaatuinen. Musta tuntui, että se aavisti silloin jo.
Tämä tapahtui syyskuussa, leikattiin lokakuussa ja nyt sytohoidot menossa. Toivon sydämestäni sulle, että olisi jotain muuta kuin syöpää. Lämmintä joulua..
Minulta on poistettu hyvänlaatuinen fibroadenooma. se oireili kuukautisten aikaan kipuilemalla, vihlomalla ja painaessa todella arka. Liikkui reilusti. ultrassa se oli selkeästi tarkkarajainen.
lääkäri joka mammon ja ultran teki oli kauhea, puhui vain leikkauksesta ja ikää oli silloin 19v. ei antanut toivoa mistään, oli hyvin vakava. sain kuitenkin hyvän vastauksen pitkän odottelun jälkeen.
verensekaisuus on ihan normaalia näytteessä. otettiinko sinulta ohutneula vai karkeaneula näyte? eli tavallisella paksuhkolla neulalla vai sellaisella paksulla "pyssyllä"? karkeaneula näyte antaa luotettavan vastauksen.
toivottavasti saat hyviä uutisia,älä vielä menetä toivoasi!
en lukenut viestiäsi tarkemmin.
No vielä elättelen toiveita, että kyseessä olisi tosiaankin fibroadenooma tai mastopatia tai jokin muu hyvälaatuinen muutos.
Jotenkin on vain tunne, että parempi kun ei toivo mitään. Lääkäri ei kyllä tosiaan antanut mitään merkkejä siitä, minkäsuuntainen löydös hänen mielestään oli, tietty epäilyttävä koskapa otti näytteen.. Mutta ei tosiaan vihjannut suuntaan eikä toiseen. Hoitaja oli todella empaattinen, varmasti joutuvat kohtaamaan jos jonkinlaista reaktiota.
No onneksi on sairaslomaa sentään, äkillisen stressireaktion turvin ja hyviä ystäviä, jotka ovatkin soitelleet pitkin iltaa. Hain apteekista nukahtamispillereitä varmuuden vuoksi, jos ei uni ota tullakseen.
Jos tämä nyt syöväksi tästä kääntyy, niin vertaistuelle tulee varmasti olemaan tarvetta. Ihanaa että teitä syövästä parantuneita on antamassa toivoa :)
olin ultrassa ja minulta otettiin ohutneula näyte,sanoi näytteen ottaja jo että voit henkisesti valmistautua siihen,että tämä on syöpä. Ja sitähän se oli. Kyllä siinä pari eka viikkoa meni itkiessä,mutta kun leikkaus oli ohi ja hoidot alkoivat oli jo paremmin.Täytyy vain luottaa että hoidot tehoaa,itse kun ei voi muuta tehdä kuin yrittää ajatella et kaikki menee hyvin. Hyvää joulua kaikille.
Aika erikoista hoitajalta. Tiedän monia, joilla on ollut vaikka mitä patteja ja ovat osoittautuneet kystiksi yms. Tietysti kun neulanäyte otetaan. Kyllä tosin minäkin vaistosin
siellä tutkimuksissa, että tosi taitaa olla kyseessä. Viimeiseen asti pitäisi kuitenkin antaa toivoa. Ehkä tämä kiivastahtinen nykyaika tekee
meistä niin, miten sen sanoisi, tosikkoja.
Eilen ollessani tutkimuksissa huomasin että meitä tähän kamalaan tautiin sairastuneita on paljon.
Liia paljon. Mistähän tämä johtuu?
Kyllä minäkin tiesin ,vaik ei ultran ottanut hoitaja olisi epäilystään sanonut, että kyseessä on syöpä.Suvussani on paljon syöpää ja melkeinpä heti,kun tunsin patin rinnassani,tiesin,mistä on kysymys. Onhan meitä todellakin valtavat määrät, näitä palstojakin kun selaa,niin huomaa.Ennustehan on hyvä, onko se peräti 85% jotka selviää. Eikä pidä ajatella,että 15% meistä ei ehkä parane,,,
hei hei
olen tässä viimeiset kaksi viikkoa ollut vähän samassa tilanteessa kuin sinä. Paitsi että mulla oli syöpä ja nyt oli kontrollissa 1,5 vuoden päästä 'jotain'- huomenna neulanäytettä otetaan (siis tänään to).
Olen tässä kehittänyt sellaisen ajatuskuvion mitä hoen itselleni: Olen terve kunnes toisin todistetaan! Ehkä se auttaisi sinuakin?
On paljon muunkinlaisia kasvaimia kuin syöpäkasvaimet. Joten yritä pitää rohkeutta yllä ja rauhoitu. Mutta tietenkin täytyy käydä mielessään se kaikki pelkokin läpi... Mutta sen jälkeen, elät nyt vain tässä ja ihan nyt-hetkessä, karkoita tulevaisuuden pohdiskelut kauas pois.
voimahalaus sinulle!
Kyllä tässä jo vähän paremmalla mielin ollaan, sain yön sentään nukuttua (tosin nukahtamispillerin voimalla) eikä enää poruta koko ajan. Mies onneksi suhtautuu tyynesti ainakin päällepäin ja pojan nähden olen onnistunut hillitsemään tunteeni. Ei kai se siitä parane vaikka parkuisin koko viikon, se ei tulosta toiseksi muuta, on se sitten mikä tahansa :)
Lähden pojan kanssa kaupungille tekemään vielä viimeisiä jouluostoksia, aamulla olin koulun joulujuhlassa ja mieli herkistyi, kun kaksi oppilasta esittivät kappaleen "Sydämeeni joulu tee..." laulaen, sekä kitaraa ja huilua soittaen.
Koitan ulkoilla koiran kanssa ja pitää masennusta loitolla. Harmi vain kun tuo rinta muistuttaa itsestään koko ajan kipuilemalla. Milloin vihloo mistäkin, väliin enemmän ja väliin vähemmän. Särkylääkettä napaan vain. Käsisärky on onneksi vähentynyt, kun ei tarvi töissä istua tietokoneen takana koko päivää niinkuin töissä.
Kipu aiheutuu luultavasti siitä, että kasvain (oli sitten hyvänlaatuinen tai pahanlaatuinen) painaa kudoksia ja ahtauttaa tuki ja liikuntaelinten toimimista. Säteilee se kyllä välillä rintaan itseensäkin. Sellaisia viiltäviä tuntemuksia ja nipistyksiä, ihan kuin se kasvaisi koko ajan :o)
Kiva että mielesi on parempi :)
Tahdon sanoa sinulle sen, että vaikka uutiset olisikin huonoja, niin sinä kyllä selviät siitä! Sinua hoidettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla ja lääketiede edistyy rintasyövän(kin) suhteen huimaa vauhtia! Syöpä ei ole enää sama asia kuin kuolema! Joten selviät kyllä vaikka mikä olisi :) Jakselemisia sinulle ja toivotaan, että SINÄ selviät vähemmällä (siis ettei olisi syöpää) :) Tsemppiä!!!
hei,
hyvä kuulla että 'pahin pöly on laskeutunut'. Tosi tärkeää että saat nukuttua! Jaksaa paljon paremmin pitää ajatuksetkin myönteisellä puolella ja nykyhetkessä, juuri tässä ja nyt-sekunnissa kiinni.
Tärkeää on että voit puhua miehesi kanssa, ota hänet mukaan tähän juttuun! Ehkäpä istut sohvalla viereen ja otat kädestä kiinni, ja toteat hänelle että te yhdessä selviätte tästä.
Rohkaise häntä ja hänkin rohkaisee sinua - ja kyllä te selviätte. Tärkeää on, että hän suhtautuu rauhallisesti, mutta tärkeää on että hänenkään ei tarvitse olla viilipyttynä vaan hän voi näyttää tunteensa sinulle. Mutta tyyneys kuulostaa kyllä oikealta ja järkevältä -
Sori jos vähän kuulostan paasaavalta... ajattelen omaa mieskultaani, kuinka hän sitten pitkän ajan päästä kertoi omista tuntemuksistaan, järkytyksestään sairauteni takia. Se on lähentänyt meitä hurjasti, ja ollut tosi arvokas asia meille molemmille, tämä entistä tietoisemmaksi tullut vankka läheisyys.
Kuulostaa siltä, että tulet selviämään oikein hienosti tässäkin epätietoisessa tilanteessa!
ja tulette selviämään.
Rentoa joulua sinne päin Suomea, ja voima-halaus.
-
Ymmärrän hyvin pelkosi.. odottelen itse pääsyä uä 30.1 rinnassa tuntuvan kyhmyn takia ja pelottaa jo nyt niin paljon, että olen menettänyt koko joulumieleni tämän takia. Minä olen 25 vuotias ja minulla on kanssa lapsi. Minua lohdutti lukea sinun viesti.. tuli sellainen olo, että en ole sittenkään yksin tämän asian kanssa. Toivon koko sydämestäni, että me molemmat selviämme tästä vain pelkällä säikähdyksellä! Koita jaksaa, keskity nyt olemaan vain poikasi kanssa, vaikka se olisikin jotain vakavampaa, nykypäivänä osataan hoitaa jo hyvin ja ennuste on hyvä. Ilmoita kun saat tietää tulokset ja hyvää joulua sinulle!
Kyllä tästä noustaan, oli sitten niin tai näin!
Sitten mennään leikkaukseen ja syödään lääkkeitä, jos tarve vaatii.. Onhan sitä muitakin sairauksia kuin rintasyöpä. Syövästä voi sentään parantua, toisin kuin monista muista sairauksista, jotka vaikeuttavat elämää koko loppuiän.
Kyllä ihminen sopeutuu melkein mihin vain, uskon näin. Toki esimerkiksi rinnanpoisto tulee olemaan kova paikka jos se eteen tulee. Kuulostaa varmaan turhamaiselta, mutta omat rintani ovat aina olleet minulle tavallaan ylpeyden aihe ja jonkinlainen seksuaalisen vetovoiman ruumiillistuma.. Ilman toista tai molempia tuntisin itseni varmasti rumaksi ja jotenkin torsoksi. Toki jos pitää valita henki tai rinta, niin eipä siinä ole mitään miettimistä..
Onneksi olen itse käynyt spr:n henkisen tuen kursseja, niin osaan tunnistaa itsessäni kriisin vaiheet ja ehkä jopa auttaa itseäni etsimään selviytymiskeinoja..
Keskiviikkona kun lähdin tutkimuskeskuksesta, kuljin alkuun turtana ja päämäärättömänä pitkin kaupungin keskustaa kauppakeskuksesta toiseen, minun piti muka tehdä lahjaostoksia.. Sitten lähdin kaduille vaeltamaan, pääsin puistoon kunnes kyyneleet alkoivat valua pakkassäässä pitkin kasvoja. Kuljin ympyrää ja välttelin vastaantulevia ihmisiä. Viimein pääsin parkkihalliin autolleni, ja olisin romahtanut sinne, ellen olisi tajunnut että minulla on vain 10 minuuttia aikaa ajaa ulos. Silmät kyynelissä ajoin vielä työterveysasemalle 20 km.
Onneksi työterveyslääkäri otti minut jonon ohi ylimääräisenä, oli rauhallinen ja järkevä vanhempi nainen. Uskon, että naiset pystyvät tukemaan toisiaan kaikken parhaiten rintasyöpää tai sen pelkoa koskevissa asioissa. Onneksi on kaikenlaisia vertaistukiryhmiä.. Sitäpaitsi uskon, että kaikki elämän vastoinkäymiset ja vaikeudet lopulta jalostavat meitä ihmisinä avarakatseisemmiksi ja empaattisemmiksi, kunhan vain selviämme mahdollisesta katkeruudesta.
Rintasyövän suhteen ei ainakaan kukaan voi syyllistää, että olemme aiheuttaneet sen itse.. Syöpä ei tunne varallisuusrajoja, ei oppiasteita, ei ikäryhmiä. Se vain tulee tai jättää tulematta.
Nyt luottavaisin mielin joulun laittoon. Kyllä me kaikki tästä selvitään, oli syöpä sitten jo todettu tai vielä epävarmuuden hämärässä odottamassa. Minä ainakin aion unohtaa koko patin joulun ajaksi ja murehdin sitä sitten ensiviikolla kunhan radiologien ja patologin lausunnot tulevat!
Hyvää Joulua kaikille epätietoisille kohtalotovereille sekä rintasyöpää vielä sairastaville ja siitä selvinneille! :)
No minulla on rinta poistettu kokonaan ja rinnat oli minullekin juuri se naiseuden perikuva ja ylpeyden aihe. En ole toipunut asiasta vielä kunnolla (inhottaa mennä esim. suihkuun ; itku tulee joka kerta)Leikkaus tehtiin 10/06. Minulle rakennetaan kyllä myöhemmin uusi rinta, mutta eihän se ole sama asia kuin alkuperäinen oma. Ehkä se sitten vähän lohduttaa kuitenkin. Miestäni ei kuulemma ällötä eikä inhota rinnan puuttuminen - päinvastoin, olemme lähentyneet toisiamme enemmän kuin koskaan! Hän ymmärtää minun suruni ja murheeni, sanoi vielä, että pääasia on paranemiseni.
Minä paranen syövästäni lääkärien mukaan. Etäpesäkkeitä ei ollut missään ja 19 poistetusta imusolmukkeesta vain kahdessa oli syöpäkudosta. Nyt saan sytoja, vielä olis 4 kertaa jäljellä ja sitten kuukauden tauko, jonka jälkeen sädetys ja sitten vielä 5 v. hormonihoitoa. Jotenkin se vaan helpottaa kun tietää kuitenkin sen, että paranee. Enemmän minä suren puuttuvaa rintaani ja sitä rumaa arpea joka siihen paikkaan jäi kuopan kanssa. Mutta leikkauksesta on kulunut niin vähän aikaa, että luulen tottuvani kuitenkin ulkonäköönihitaasti mutta varmasti! Tässä oli hieman omia tuntojani...Mutta tsemppiä kaikille samassa tilanteessa jo oleville, että sitä pelkääville. Hyvää joulua ja voikaa ystävät hyvin!
ihan varmasti. Minulla oli liikuisa patti rinnassa, syöpä. Se on leikattu lokakuussa pois. Ei levinnyt. Saan sytostaatti hoidot ja sädehoidon ja täsmälääkityksen. Tiedän tunteesi ja olen kokenut saman. Koita elää päivä kerrallaan ja nauttia tämän päivän hyvistä hetkistä. Ole lapsesi kanssa ja kerro hänelle, miksi sinulla on paha olla. Odottavan aika on pitkä. Koita elää nämä päivät mahdollisiman normaalisti, yritä olla vatvomatta liikaa. Paha se on täällä neuvoa. Mutta kun saat tiedon, niin se helpottaa, oli se tieto mikä tahansa. SINÄ SELVIÄT!
Joulu alkaa olla ohi ja ihan hyvinhän se meni. Hetkellisiä masennuskohtauksia tuli, kun yksin kävelin koiran kanssa iltahämärissä. Mutta muuten oli oikeastaan hyvä että oli kiirettä ja tuttuja ihmisiä ympärillä.
Enää en voi paeta jouluhässähän turviin, vaan täytyy alkaa pikkuhiljaa varautumaan soittoon. Joko huomenna tai ylihuomenna saan tietää ONB:n tuloksen.
Muuten olo suht hyvä, neljä viikkoa vaivannut flunssakin tuntuu pikkuhiljaa hellittävän otettaan.
Tänään aamulla huomasin peilin edessä, että sen paukuran kohdalla on ohuita raskausarven näköisiä jälkiä. Ihan kuin ihokin olisi vähän revennyt. Muuten minulla ei ole ikinä ollut raskausarpia missään. Ajattelinkin, että osittain nämä kaikki käden oireet ja särky ja patin turpoaminen johtuvat tyky-päivän venytyksistä. Puolapuiden avulla venytettiin rintakehää auki ja työtoveri vielä painoi lavoista. Taisi rintakudos hieman revetä siinä, tai se patti revetä rintakudoksesta. Siksi se varmaan niin särkikin. Muuten turvotus on laskenut vähän, mutta patti on kyllä olemassa. Tuskin olisin sitä edes huomannut, jos ei venytykset olisi sitä tehneet kipeäksi. Onni sinänsä.
Hieman tietty antaa toivoakin, että kyseessä olisi jokin hyvänlaatuinen muutos ja kudosten repeämä olisi sitten syynä kainalosärkyihin ja rinnan viiltoihin..
Onkohan yleistä, että mammografiassa ja ultrassa löydös vaikuttaa epäilyttävältä, mutta sitten neulanäytteessä ei löydykkään mitään syöpään viittaavaa?
Edelleen pitää odottaa, ei ollut tulos vielä tullut. Ehkä huomenna, ehkä vasta perjantaina. Uuden vuoden vastaanottoa ei voi suunnitella mitenkään, jos tulos onkin syöpä.
Oli muuten todella kamalaa soittaa, pelko siitä että lääkäri ilmoittaa, että näytteessä on syöpäsoluja. Kädet tärisi puhelun jälkeen, vaikken mitään saanut kuulla edes.
On tämä odottaminen yhtä helvettiä. Niinkuin on toivon ylläpitokin. Keksin aina vain uusia teorioita, mistä kudosmuutos voisi johtua.
Viimeisin on kuusi vuotta sitten ajamani kolari, ja turvavyön puristus rintaan. Ehkä se aiheutti kudosmuutoksen ja nyt kudos repesi liian voimakkaassa venytyksessä... Pää hajoaa, kun yritän keksiä löydöksen syyksi mitä tahansa muuta kuin syöpäkasvaimen..
ei taida tulos tulla tänäänkään...hemmetti että rassaa tämä odottelu!!!
Koin nämä sinun tuntemuksesi viime joulun aikoihin. Odottelin tietoa, ja samalla pelkäsin mitä saan kuulla. Toisaalta olisin halunnut olla kuulematta yhtään mitään. Sekavaa tekstiä, mutta niin oli silloiset tuntemuksetkin
Minun rintasyöpäni oli rauhallisempaa sorttia eikä levinneisyyttä ollut. Kyllähän tämä asia aina rinnallani tulee kulkemaan, mutta pyrkimykseni on elää mahdollisimman normaalia elämää. Koita sinäkin nyt viettää uuden vuoden vastaanottoa toiveikkaalla mielellä. Mahdollisen syöpädiagnoosin tullessa alkavat hoidot ym. Rintasyöpä on useimmiten ennusteeltaan hyvä.
Ymmärrän täysin pelkosi ja toivon, että sinulla ei olisi sitä rsyöpää. Minulla on ja ihme kyllä olen pystynyt olemaan rauhallisena. Joulukin meni ihan mukavasti. Leikkaukseen pääsen heti tammikuun alkupuolella. Sitä ennen on vielä jännitettävä etäpesäkkeet eli kyllä tässä aika on mennyt jännittäessä. Kaikkea hyvää sinulle.
Nojuu, ohutneulanäytteen tulos oli "epäselvä", papa IV, mitä sitten tarkoittakin. Lääkäri kutsui pikaisesti paksuneulanäytteeseen tänään ja kävin siellä. Kolme eri näytettä otti. Sanoi suoraan että syöpä minullakin on.
Tammikuussa pitäisi päästä leikkaukseen, nuoren iän takia tulen todennäköisesti saamaan koko setin, kaikki mahdolliset hoidot.
Rinta lähtee luultavasti kokonaan, sen verran suuri kasvain on. Kainalossa ei näy mitään, mutta ei se kuulemma tarkoita etteikö sielläkin voisi jotain olla.
Viikon päästä tulee paksuneulanäytteiden tulokset, vaikka ihmettelenkin että mitä niillä enää tekee? Syövän laatu kun selviää vasta leikkauksen jälkeen?
Ihmeen rauhallinen minäkin olen, tai sitten olen shokissa. Soitin jo töihin, äidilleni ja parille hyvälle ystävälle. Kirjoittelen teille. Voi paska.
Mitäs tässä nyt sitten enää voi muuta tehdä kuin odottaa. Poika (10 v) halasi ja sanoi rakastavansa minua ja käski miettimään sitten sairaalassa iloisia asioita, vaikkapa joulupukkia... Ja sanoi, että jo kaksi toivetta mitkä hän on toivomuskiveltä toivonut on täyttyneet ja kolmas toive on, että äiti paranee pian..
Voi paska tätä elämää. Eniten lohdutti se, kun näytteen ottanut lääkäri sanoi itse sairastaneensa rintasyövän 9 vuotta sitten, aggressiivisen ja levinneen. Ja siinä hän keikkui vieläkin...
sinun uutisesi.. en ole tuollaista papa luokitusta kyllä rintasyövän kohdalla kuullutkaan..
eikä vielä voi olla mahdollisuutta,että ei ole syöpää, kunn näyte oli kerran epäselvä
Samaa kysyin lääkäriltä, mutta sanovat kuulemma suoraan, ei ole sitä mahdollisuutta että se ei olisi syöpää.
Jos sellainen ihme kävisikin, niin se patti on kuitenkin leikattava ja viimeistään silloin kai tutkivat mikä se on ja päättävät sen mukaan paljonko kudosta poistetaan.
Googletin nuo papa luokat, niitä on I-V. I-III ei anna aihetta huoleen, IV sisältää solumuutoksia ja vahvan syöpäepäilyn ja V pahanlaatuisia soluja.
Että tässä sitä nyt sitten ollaan, rintasyöpäpotilas. Voi elämän kevät.
keskitettävä kaikki voimasi itsesi huolehtimiseen ja annettava kaikki vastuu kodista puolisosi hoidettavaksi. Kuulostaa tietenkin tyhmältä ja kornilta sanoa, mutta yritä pitää positiiviset ajatukset mielessä ja muistaa että lähemmäs 90% parantuu ja aikaisin löydetyistä lähemmäs 100%.
Anna myös lapsesi ja puolisosi pitää sua hyvänä..
en osaa oikein muuta sulle sanoa..kyllä sä selviät..usko siihen..
Itse sain tiedon syyskuussa,joten kaikki on tuoreesa muistissa ja ymmärrän täysin tunteesi.Tiedon kuuleminen ja aika ennen leikkausta ainakin minusta oli kaikkein pahinta aikaa. Kun pääsin leikkaukseen tiesin, että jotain aletaan tehdä parantumiseni hyväksi. Aika leikkauksen ja hoitojen alkamisen välillä oli välillä raastavaa.Sitten kun hoidot alkoivat taas helpotti.Nyt olen saanut sytostaattia kolme kertaa ja tunnen oloni turvalliseksi.......minua hoidetaan.
Toivottavasti lähelläsi on ihmisiä joille voit kertoa tuntemuksiasi.
Voimia sinulle....kyllä me selviämme
Jotenkin meni nyt toivo itseltänikin, tuloksia siis edelleen odottelen, Mielestäni kun tuo sinun pattisi ei juuri "kuulostanut" syövältä. Ilmeisesti sitä ei sitten voi tosiaan juuri päätellä..
Ajattelin itse kysyä huomenna sieltä labrasta, että onko sitä näytettä edes käsitelty kun se kirurgian poli kerta on kiinni ja aukeaa siis 2.1 että saanko minä ne tulokset huomenna joltain jos kysyn..en jaksa odottaa!!
Ikävä uutinen :(
Itsekin sairastan rintasyöpää ja koko rinnan poistolla kaikki saatiin pois, kainalosta 2:ssa imusolmukkeessa oli syöpäkudosta. Nyt saan hoitoja, kaikki minullekin annetaan nuoren ikäni vuoksi (36 v.) Ja silti minä PARANEN! Niin kuule sinäkin! Usko pois! Saat parhaan mahdollisen hoidon mitä SUOMESSA voi ikuna vaan saada! Nyt ei muuta kuin katse kohti paranemista, tosin tie on pitkä ja välillä kuoppainenkin, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole mitään merkitystä! Meitä on niin monta naista täällä tallustamassa saman sairauden kourissa ja siten et siis ole yksin! Paranemisia sinulle ja jaksamisia!
Ikävä kuulla tuo viestisi. Samassa veneessä ollaan eli minutkin leikataan tammikuussa 9.1.
Ensin on se vartijasolmukkeiden kuvaus 8.1.
Pelottaa. Kasvain mulla on pieni alle 1 cm, mutta kuitenkin, aina se on semmoinen fiilis, että pelkää pahinta. Mä olen ihan koukussa tähän palstaan ja luen sitä koko ajan. Kotona ja töissä.
Kirjoitellaan ja yritetään viettää uusi vuosi.
Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi.
Kyllä me selvitään.
Niin, oishan sitä tietty toisenlaisiakin uutisia suonut kuulevansa, mutta kai sitä jotenkin aavisteli, liekö se kuuluisa naisten vaisto vai mikä sitten kehotteli hoitamaan tekemättömiä asioita ja jättämään ostamatta itselle jotain tiettyjä juttuja, kuten uusia goretexhousuja.
Isothan ne ois olleetkin ens kesänä, sit kun taas niitä tarvin. Luulen että sen verran tässä tulee kiloja karisemaan, vaikken nyt mitenkään ylipainoinen ole, mutta kai sitä aina varaa laihtuakin on :)
Ja jos nyt joka kymmenes nainen tähän sairastuu, niin jos tuntemistani naisista kymmenen pistän riviin, niin en kyllä rehellisesti sanottuna kellekkään heistä tätä mieluummin antaisi.
Kyllä täältä noustaan, alkuitkut kun saan itkettyä, niin itseni tuntien naarasleijonan sisulla tästä selviän entistä vahvempana. On sitä ennenkin tuntunut, että elämä loppuu just siihen paikkaan (vaikkei välttämättä sairauden muodossa), mutta kummasti sitä vaan ihminen jaksaa. Lapseni takia aion selvitä, näin olen päättänyt.
Pidetään yhteyksiä ja tuetaan toisiamme! :)