Il faut battre le fer pedant qu´il est chaud ”
Tapahtui vuonna 1997, vuodesta olen aivan varma, tälläkertaa...
Olin palaamasta Alfallani Torinosta, Lyonin kautta ja lähestyin hiljalleen Pariisia.
Silmäilin hermostuneena mittaritaulun välähteleviä valoja, ilmeisesti jossain oli
jotain löysällä, tai pahasti vialla.
Vähän väliä vilahti sekunniksi jokin varoitusvalo palamaan, pian sammuakseen.
Raivostuttava häikkä!
Niinpä en uskonut myöskään lämpömittarin 120 asteen lukemaa, ennen kuin jouduin
pysähtymään ruuhkanpoikaseen erään kylän liepeillä.
Pakkohan oli havahtua, kun nokkapellin alta alkoi purkaantua harmaata höyryä!
Kiepautin nopeasti lähimmälle levähdyspaikalle. Pelti auki, trasselitukko käteen ja
nopea kiepautus paisuntasäiliön korkista ja Svuuuuuuuuuhhhhh!!!!!!!!
Kiroillessani mahdollista kannentiivistettä, perääni parkkeerasi toinen Alfa – Romeo
ja siitä nousi hauskannäköinen nuorimies, joka ryhtyi utelemaan vaivojen syitä.
Hän kertoi olevansa ammatiltaan autonkuljettaja sekä omaavansa myös hiukan
mekaanikon taitoja.
Aikamme siinä taivasteltuamme, ryhdyin varovasti lisäämään vettä jäähdyttäjään,
muukalaisen tarkistaessa johtoliitoksia tietäväisen näköisenä…
En tiedä mitä hän sai aikaan kabiinissa, mutta puolen tunnin kuluttua Romeo kehräsi
kuin kissa, ainoakaan valo ei välkkynyt ja koneen lämpötila pysyi 85 :ssä asteessa.
Pitkästä matkasta, ja vaikeuksista uupuneena päätin jäädä siltä istumalta kylään yöksi.
Ehdotin pelastajalleni lasillista kylän hotellissa, jos se vaan hänelle maistuisi.
Tähän autonkuljettaja suostuikin, ilmeisen mielissään!
Siitä kehkeytyikin rattoisa iltapäivä, ilmeni että rekkakuskiksi uskomani mies olikin
erään varsin tunnetun julkisuushenkilön yksityiskuljettaja.
Tämä veikon kanssa vertailimme useita eurooppalaisia merkkejä keskenään.
Mieleeni jäi erityisesti se, kun hän kertoi ongelmistaan yhden nykyisistä työautoistaan, BMW:n yllättävien kaarreominaisuuksien suhteen, joita oli vaikea hallita…
Koska en itse juuri tunne näitä loistoautoja tarkemmin- eli - nostimme taas lasillisen talon
isännän viiniä!
Ulkomainen ystäväni kertoili uskomattomia tarinoita seurapiireistä, josta lupasimme vaieta, ennen kuin toisesta meistä aika jättää..
Annoin itselleni kertoa keski- Euroopan juomatavoista ja kulttuurista, kontra lappalaisten ryyppäämisen. Mutta näin vain kävi sinä siinä tilanteessa
Oli kai kolmannen karahvin alku, kun kumppanini ikään kuin havahtui todellisuuteen
Ja kertoi jatkavansa matkaa kohti Pariisia.
Yritin siinä häntä estelläkin, koska olimme jo nauttineet koko lailla!
Hän valittaen totesi työtehtävien vielä illalla odottavan. Saattelin hänet kiitosten kera ovelle, josta hän loikkasi punaiseen Alfaansa. Kaksi mustaa juovaa parkkipaikalla jäi hyvätekijäni jäähyväisiksi. Huiskutin iloisena etääntyville perävaloille.
Aamulla, hienoisen krapulan naputtaessa ohimoitani, olin tukehtua croissanttiini.
Le Monden aamulehdessä oli kuva järkyttävästä auto-onnettomuudesta jossa kerrottiin
siltapilariin törmänneestä isosta BMW: stä , sekä surmansa saaneesta kolmikosta.
Autokuljettajaystävästäni, ranskalaisesta rikkaasta herrasmiestä ja – Prinsessa Dianasta!
Tapahtui vuonna 1997, vuodesta olen aivan varma, tälläkertaa...
Olin palaamasta Alfallani Torinosta, Lyonin kautta ja lähestyin hiljalleen Pariisia.
Silmäilin hermostuneena mittaritaulun välähteleviä valoja, ilmeisesti jossain oli
jotain löysällä, tai pahasti vialla.
Vähän väliä vilahti sekunniksi jokin varoitusvalo palamaan, pian sammuakseen.
Raivostuttava häikkä!
Niinpä en uskonut myöskään lämpömittarin 120 asteen lukemaa, ennen kuin jouduin
pysähtymään ruuhkanpoikaseen erään kylän liepeillä.
Pakkohan oli havahtua, kun nokkapellin alta alkoi purkaantua harmaata höyryä!
Kiepautin nopeasti lähimmälle levähdyspaikalle. Pelti auki, trasselitukko käteen ja
nopea kiepautus paisuntasäiliön korkista ja Svuuuuuuuuuhhhhh!!!!!!!!
Kiroillessani mahdollista kannentiivistettä, perääni parkkeerasi toinen Alfa – Romeo
ja siitä nousi hauskannäköinen nuorimies, joka ryhtyi utelemaan vaivojen syitä.
Hän kertoi olevansa ammatiltaan autonkuljettaja sekä omaavansa myös hiukan
mekaanikon taitoja.
Aikamme siinä taivasteltuamme, ryhdyin varovasti lisäämään vettä jäähdyttäjään,
muukalaisen tarkistaessa johtoliitoksia tietäväisen näköisenä…
En tiedä mitä hän sai aikaan kabiinissa, mutta puolen tunnin kuluttua Romeo kehräsi
kuin kissa, ainoakaan valo ei välkkynyt ja koneen lämpötila pysyi 85 :ssä asteessa.
Pitkästä matkasta, ja vaikeuksista uupuneena päätin jäädä siltä istumalta kylään yöksi.
Ehdotin pelastajalleni lasillista kylän hotellissa, jos se vaan hänelle maistuisi.
Tähän autonkuljettaja suostuikin, ilmeisen mielissään!
Siitä kehkeytyikin rattoisa iltapäivä, ilmeni että rekkakuskiksi uskomani mies olikin
erään varsin tunnetun julkisuushenkilön yksityiskuljettaja.
Tämä veikon kanssa vertailimme useita eurooppalaisia merkkejä keskenään.
Mieleeni jäi erityisesti se, kun hän kertoi ongelmistaan yhden nykyisistä työautoistaan, BMW:n yllättävien kaarreominaisuuksien suhteen, joita oli vaikea hallita…
Koska en itse juuri tunne näitä loistoautoja tarkemmin- eli - nostimme taas lasillisen talon
isännän viiniä!
Ulkomainen ystäväni kertoili uskomattomia tarinoita seurapiireistä, josta lupasimme vaieta, ennen kuin toisesta meistä aika jättää..
Annoin itselleni kertoa keski- Euroopan juomatavoista ja kulttuurista, kontra lappalaisten ryyppäämisen. Mutta näin vain kävi sinä siinä tilanteessa
Oli kai kolmannen karahvin alku, kun kumppanini ikään kuin havahtui todellisuuteen
Ja kertoi jatkavansa matkaa kohti Pariisia.
Yritin siinä häntä estelläkin, koska olimme jo nauttineet koko lailla!
Hän valittaen totesi työtehtävien vielä illalla odottavan. Saattelin hänet kiitosten kera ovelle, josta hän loikkasi punaiseen Alfaansa. Kaksi mustaa juovaa parkkipaikalla jäi hyvätekijäni jäähyväisiksi. Huiskutin iloisena etääntyville perävaloille.
Aamulla, hienoisen krapulan naputtaessa ohimoitani, olin tukehtua croissanttiini.
Le Monden aamulehdessä oli kuva järkyttävästä auto-onnettomuudesta jossa kerrottiin
siltapilariin törmänneestä isosta BMW: stä , sekä surmansa saaneesta kolmikosta.
Autokuljettajaystävästäni, ranskalaisesta rikkaasta herrasmiestä ja – Prinsessa Dianasta!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...se oli kylläkin mercedes se pylvääseen törmännyt auto ei bmw....=)
Ei kai Handekaan voi kaikkea muistaa...=))
...annettakoon handelle anteeksi....=)
onhan bmw ja mercedes kuitenkin melkein sama asia...
totta töriset, taisin olla silloin enemmän
kännissä kuin muistankaan...
...sattuu...=)ihmisiähän me ollaan kaikki..jopa saddam hussein...=)
mukavaa, kun joku ymmärtää sen, millaista on
elää prinsessan kuolema omantuntonsa päällä.
Olisiko se autonkuljettaja muuten nauttinut
viiniä...
Husseinko ihminen? =)
..no ainakin sillä on kaksi jalkaa ja kättä sekä pää -> näyttää siis ainakin ihmiseltä...=)
mutta teot kyllä puhuvat vastaan...
olenko muuten koskaan kertonut työkomennukselta
Irakiin jokunen vuosi sitten...
...kehitteleppä siitä jokin hyvä juttu, joka tietenkin perustuu tosi seikkoihin....=))