Eilen klo 19.31 olit katsonut lähettämäni nettikortin. Haluaisin tietää mitä ajatuksia se herätti? Herättikö mitään? Yritin pysyä asialinjalla vaikka olisin halunnut siinä tunnustaa sen kaiken mitä en koskaan sinulle sanonut...ehkä näit sen mun silmistäni kuitenkin silloin joskus...Mulla on kova ikävä mutten sano sitä enään ääneen koska en halua enään hämmentää asioita sen enempää. Toivoisin vain edes pientä yhteydenottoa? Vai onko negatiiviset tunteet jo vyörynyt yli positiivisten tunteiden? Toivottavasti ei , sillä niin paljon susta välitän. Voisin jopa sanoa rakastavani, koska tämä henkinen kipu ja ikävä mitä vaikenemisesi on saanut aikaiseksi on ollut aivan sietämätöntä! Mitä muuta se voisi olla kuin rakkautta sinua kohtaan?. Niin paljon haluaisin sun kanssa, mutta kun en tiedä tunnetko yhtään samoin vai koetko minut vain kaverina jota pitää töiden puolesta mahdollisesti aina sillointällöin nähdä? Tulkitsinko sittenkin väärin sinua? Silti uskon että jotain meidän välillämme oli...sinunkin puolelta...ethän olisi varmaan tehnyt mitä teit noin vuosi sitten...Niin se päivä on yhä mielessäni niin elävänä...kuin se olisi tapahtunut eilen...se talvinen ilta, mun nuhanenä ja sun hellä suu...
Haluaisin niin paljon sitä lisää...vapautuneesti.'
Sun on PAKKO tunnistaa mut tästä jos täällä käyt (kuten toivon)
Ottaisit yhteyttä siihen osoitteeseen mistä kortin laitoin. Ei sun paljoa tarvi tarinoida. Haluan vain tietää sen että mitä ajattelet minusta!=(
*M*
Haluaisin niin paljon sitä lisää...vapautuneesti.'
Sun on PAKKO tunnistaa mut tästä jos täällä käyt (kuten toivon)
Ottaisit yhteyttä siihen osoitteeseen mistä kortin laitoin. Ei sun paljoa tarvi tarinoida. Haluan vain tietää sen että mitä ajattelet minusta!=(
*M*
Vastaukset 1
Vanhimmat
on ajatusta ja uskallusta, hienoa. Muutkin kaipailevat vois tarttua toimeen, ei sitä muuten saa mitään.