lemmikit

yksinäisyyteen. Koirasta on enemmän seuraa kuin kissasta, koska sen kanssa täytyy ulkoilla ja näin tutustuu muihin koiraihmisiin.

Kissa on kuitenkin helpompi juuri sen vuoksi, ettei sen kanssa ole pakko ulkoilla.Tosin meidän naapurustossamme kissoja ulkoilutetaan remmissä.

Kissa tarvitsee kuitenkin esim. kiipeilypuun ja voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa raapimalla ja kiipeilemällä vaikka mihin.

Jos ei ole ketään varahoitajaa, tilanne on aika hankala. Eihän eläimiä aina ole kiva johonkin hoitolaan viedä ja yksin niitä ei pidemmäksi aikaa voi jättää.
Tämä varmasti on esteenä monen ihmisen lemmikin hankkimiselle.

Eräs tuttavani viettää kaikki lomansa Ranskassa. Hän ottaa koiran mukaansa ja kissaa käy joku 4 H-piiristä hoitamassa.

Kyllä eläimistä voi olla apua, mutta ne voivat aiheuttaa myös epätoivon tunteita. Jos olet oikein masentunut ja koira vaatii sua nappisilmillään ulos pisulle ja reippailemaan, niin sulle saattaa tulla vaan entistä huonompi olo, kun et millään jaksaisi ja silti olisi pakko lähteä.
Eli se, mitä yritän sanoa on se, että lemmikistä voi tulla sulle entistä huonompi omatunto ja voit alkaa surkutella sitä, ettet ole tarpeeksi ahkera ja hyvä kaveri koirallesi.
Tämän takia minulla ei ole koiraa, vaikka niistä pidän. Olisin sille liian huonoa seuraa.

Kissat toki ovat helpompia, itsenäisiä metkuilijoita. Toki kissakin tarvitsee hoivaa ja tarpeeksi ison reviirin. Esim. yksiössä se voi ahdistua. Eli jos sulla on tarpeeksi iso kämppä, rahaa murkinoihin ja tietenkin tarpeeksi rakkautta sitä kohtaan osoittaa, niin sitten se on ihan hyvä kaveri. Päivät se selviää omillaan, ulkoiluttaminen ei ole pakollista. Matkustuskopassa se kulkee kätevästi pitkiäkin matkoja, kunhan siihen pienestä pitäen tottuu.