Tää alkoi kolme vuotta sitten. Aloin katsoa ihmisiä silmiin ja tuijottamaan niitä, koska pelkäsin että he tuijottavat minua ja yrittävät alistaa/hallita minua. Tein tätä pitkän aikaa kunnes tajusin asian typeryyden... Mutta en oo päässy tästä eroon ollenkaan. Katson ihmisiä silmiin pitkään, jotta he eivät varmasti mua tuijota, mutta tää asia on mennyt aivan päälaelleen. En enää uskalla katsoa edes tuttujakaan silmiin ajattelematta tuijotusta... Aivan hirveää. Melkein kaikki ihmiset ajattelevat minun nähdessään että tuo on se outo tuijottaja. En halua olla tuijottaja, mutta sehän vasta outoa on jos ei toista katso ollenkaan silmiin tavattaessa. Tätä oon usein tehnyt ja saanut vielä oudommat katseet ja ihmettelyt. Nykyään pelkään kaikkia ihmisiä, en halua tuijottaa ketään mutta en halua että ihmiset katsovat minua ja ihmettelevät että mikä sitä vaivaa...
Olen niin väsynyt tähän asiaan...
Olen niin väsynyt tähän asiaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuollaisella kannata vaivata päätäsi, en mä ainakaan (enää) pahastu sun tuijotteluista. On näet jo vuosia sitten mennyt hermot samanlaisten asioiden takia niin pahasti ettei niitä enää ole, siis hermoja. Siihen pisteeseen kun pääset niin kaikki on hyvin, joten jatka vaan tuijottelua ja pistä ihmiset oikein vapisemaan katseellasi=)
silmiin,vaan voi fiksusti katsoa nenän kohtaan tai silmien väliin, kyllä se on paljon parempi ja se vaiva häviää, vähän voi katsoa myös sivuun puheen aikana, ettei tule kelleen tunnetta, mikä tuijottelija sinä olet. Olet vain ottanut itsellesi liian suuria paineita asiasta. Älä käytä kofeiinia, se pahentaa sympaattisen hermoston toimintaa, lisää stressiä ja pelkoja, jännitystä j.n.e., ei liian pitkiä ruokailuvälejä. Verensokerin liiallinen vaihtelu lisää myös oireita, eli on tehokas verensokerin aineenvaihdunta.