Tilanne on tämä. Olen lapseton yli 30 v. nainen.
Olen aloittanut seurustelun kahden lapsen isän kanssa. Hän on eronnut jo useita vuosia sitten ns. sopuisasti eli minä en ole mikään toinen nainen. Hän rakastaa lapsiaan ja on ihan hyvissä väleissä exän kanssa.
Itse en halua lapsia, enkä oikeastaan lapsista niin erityisesti pidä edes.
Kysymys kuuluukin että kun hänellä nyt sitten on nämä kaksi lasta (yli 10 v. molemmat) ja jos me tämän miehen kanssa yhteistä tulevaisuutta ajattelemme (niin kuin ainakin nyt teemme), millainen "roolin" lasten kannalta minun pitäisi ottaa?
Eli olisiko lasten/äidin kannalta parasta, ettei heidän edes koskaan tarvitsisi tavatakaan minua? Äiti ja isähän heillä jo on ja äidillisyyttä minussa ei ole tippaakaan, joten en ainakaan halua teeskennellä että olisi.
Minä itse haluaisin, mikäli mies todella haluaa lasten minuakin tapaavan, olla oma itseni eli aika lailla neutraali heidän seurassaan.
Miltä yleensäkin äidistä/ lapsista tämä miehen uusi rakkaus tuntuu, olisiko sittenkin parasta vain yrittää unohtaa koko rakkaus etten sotkisi kenenkään perhe-elämää? Se vain ei ole kovinkaan helppoa:-(
Olen aloittanut seurustelun kahden lapsen isän kanssa. Hän on eronnut jo useita vuosia sitten ns. sopuisasti eli minä en ole mikään toinen nainen. Hän rakastaa lapsiaan ja on ihan hyvissä väleissä exän kanssa.
Itse en halua lapsia, enkä oikeastaan lapsista niin erityisesti pidä edes.
Kysymys kuuluukin että kun hänellä nyt sitten on nämä kaksi lasta (yli 10 v. molemmat) ja jos me tämän miehen kanssa yhteistä tulevaisuutta ajattelemme (niin kuin ainakin nyt teemme), millainen "roolin" lasten kannalta minun pitäisi ottaa?
Eli olisiko lasten/äidin kannalta parasta, ettei heidän edes koskaan tarvitsisi tavatakaan minua? Äiti ja isähän heillä jo on ja äidillisyyttä minussa ei ole tippaakaan, joten en ainakaan halua teeskennellä että olisi.
Minä itse haluaisin, mikäli mies todella haluaa lasten minuakin tapaavan, olla oma itseni eli aika lailla neutraali heidän seurassaan.
Miltä yleensäkin äidistä/ lapsista tämä miehen uusi rakkaus tuntuu, olisiko sittenkin parasta vain yrittää unohtaa koko rakkaus etten sotkisi kenenkään perhe-elämää? Se vain ei ole kovinkaan helppoa:-(
Vastaukset 6
Vanhimmat
millainen "roolin" lasten kannalta minun pitäisi ottaa?
Jos alat tämän miehen kanssa seurustelemaan niin sinun pakko hyväksyä lapsetkin! Eli lomilla lapset saattavat olla mukana ja heidän harrastuksensa vievät teiltä yhteistä aikaa yms.
millainen rooli? Olet oma itsesi,
Eli olisiko lasten/äidin kannalta parasta, ettei heidän edes koskaan tarvitsisi tavatakaan minua?
Miksi? Jos ovat kerran eronneet! Vaihda miestä jos et halua olla lapsien kanssa tekemisissä. Minne sinut aina piilotettaisiin, sängynalle? ;)
Minä itse haluaisin, mikäli mies todella haluaa lasten minuakin tapaavan, olla oma itseni eli aika lailla neutraali heidän seurassaan.
Mitä tarkoitta aika neutraali? Joudut kyllä heitä komentamaan ja heidän kanssaa keskustelemaan ottamaan kantaa heidän elämäänsä, laittamaan ruokaa, siivoamaan ylimääräisiä yms kaikki tulee ajallaan.
Kuten yläpuolella totesin, jos et halua olla tekemisissä lapsien kanssa ei homma pidemmänpäälle toimi. Jos menee yksiin yksinhuoltajan kanssa niin silloin otettaan koko paketti!
*millainen rooli? Olet oma itsesi*
Eli kun en ole äidillinen, tarkoittaa, ettei minun tarvitse yrittääkään paapoa miehen lapsia tai keskustella heidän kanssan jos ei ole asiaa. Onko se tosiaan ok?
*Eli olisiko lasten/äidin kannalta parasta, ettei heidän edes koskaan tarvitsisi tavatakaan minua?
Miksi? Jos ovat kerran eronneet! Vaihda miestä jos et halua olla lapsien kanssa tekemisissä. Minne sinut aina piilotettaisiin, sängynalle? ;)*
Siis kysyinkin yh-äitien mielipidettä. Minähän en voi tietää mitä lapset ajattelee. Jos lapset eivät halua tavata isänsä uutta rakkautta, niin voin toki joustaa niinkin paljon, ettei heidän tarvitse minua tavata! (Tässä ei nyt ollut kysymys siitä haluanko minä tavata lapsia)
*Mitä tarkoitta aika neutraali? Joudut kyllä heitä komentamaan ja heidän kanssaa keskustelemaan ottamaan kantaa heidän elämäänsä, laittamaan ruokaa, siivoamaan ylimääräisiä yms kaikki tulee ajallaan.*
Neutraali tarkoittaa ettei minun tarvitse esittää äitiä, joka heillä jo on. Eli en kai MINÄ voi alkaa heitä kasvattamaan. Kyllä minä ruokaa voin laittaa ja siivous sujuu, mutta toisten lapsiin ja heidän mielipiteisiinsä, kasvuun ja kehitykseen puuttuminen ei kai ole minun oikeus?!
Ja korostettakoon, että lapset asuvat äitinsä kanssa, eivät isänsä. Minä kyllä pärjään jos mies haluaa lasten ja minun tapaavan, kunhan saan olla oma itseni, eikä minun tarvitse teeskennellä jotain sijaisäitiä. Minähän olen ulkopuolinen (perhe= mies lapset ex-vaimo), ei minulla kait pitäisi olla mitään oikeutta eikä velvollisuutta sekaantua lasten kasvattamiseen?
Eli kun en ole äidillinen, tarkoittaa, ettei minun tarvitse yrittääkään paapoa miehen lapsia tai keskustella heidän kanssan jos ei ole asiaa. Onko se tosiaan ok?
Ovathan lapset jo sen verran isoja ettei heitä kyllä hirmuisesti tarvitse paapoa ja suurin vastuu on tietysti isällä. Mutta yhteiset säännöt täytyy soia kuinka yleensä käyttäydytään. Lapsista tuntuisi tosi kylmältä jos et heitä huomioisi, kyselisi päivän kuulumisista yms. Lapset kyllä kyselevät ja pitävät keskustelua yllä. Tikusta ei tarvitse vääntää asiaa :)
Aluksi voikin olla hankalaa lasten kanssa oleminen, mutta jos lapset eivät halua sinun kanssasi olla tekee se elämästäsi todella hankalaa!
Neutraali tarkoittaa ettei minun tarvitse esittää äitiä, joka heillä jo on. Eli en kai MINÄ voi alkaa heitä kasvattamaan. Kyllä minä ruokaa voin laittaa ja siivous sujuu, mutta toisten lapsiin ja heidän mielipiteisiinsä, kasvuun ja kehitykseen puuttuminen ei kai ole minun oikeus?!
Tottakai heillä on jo äiti, lasten komentaminen teidän taloudessa ei ole oikeus vaan velvollisuus. Teidän taloudessanne on teidän tavat ja TEIDÄN täytyy ne yhdessä opettaa! Vai olisitko hiljaa kun lapsi tulee esim. olkkarin sohvalle istumaan kengät jalassa, odottaisit vain kun miehesi kommentoi? (En nyt tarkoita että niin kävisi, mutta halusin laittaa vain kuvaavan esimerkin)
Niin kuin aikaisemmin totesinkin niin otat silloin koko paketin! Ja velvollisuutesi on lasten teillä ollessa myös komentaa heitä, vaikka et äiti olisikaan. Asiat tulevat kyllä luonnostaan ajan kanssa,kun olet ensin tutustunut lapsiin. Äitiä ei tarvitse leikkiä, mutta vastuuta on pakko ottaa!
Siis ehkä minä teen kärpäsestä härkäsen, toivon ainakin niin:-)
Kun ei itsellä tosiaankaan ole lapsista kokemusta ollenkaan, niin on vähän vaikea kuvitella etukäteen millainen tilanne tulee olemaan... Tosin tuskin aivan heti edes yhteen ollaan muuttamassakaan, ei ole edes taloudellisesti mahdollista kun miehen taloudelliset satsaukset jäi sinne "edelliseen elämään". No, ehkä sitten joskus?
Kaipa noista minun kirjoituksista saa kuvan että olen joku aivan sydämetön syöjätär;-) Kuitenkin olen ihan tavallinen, normaalit tunteet omaava ihminen luullakseni...
Ja se mitä olen yh-äitien mielipiteitä ko tilanteesta lukenut ei kyllä ole ollut mitenkään kannustavaa:-( Ehkä heidänkin puolelta sitten tällainen tilanne koetaan jotenkin uhkana?
No, pitänee ottaa päivä kerrallaan:-)
tuppaa yleensä järjestymään ja sitä huolehtii itse ihan tyhmistäkin asioista (en tarkoita että sinun asiasi olisi tyhmä, vaan yleensäkin). Huomaat kyllä aika pian, jos lasten läsnäolo alkaa sinua ahdistamaan.
Ja se mitä olen yh-äitien mielipiteitä ko tilanteesta lukenut ei kyllä ole ollut mitenkään kannustavaa:-( Ehkä heidänkin puolelta sitten tällainen tilanne koetaan jotenkin uhkana?
Jokainen on yksilö ja aluksi voi olla hankaluuksia kunnes tilanne taasoituu kaikin osin. Itse koin isän uuden tyttöystävän (nykyisen) vaimon vain hyvänä asiana:) Miksi kokisin hänet uhkana? Olimmehan eronneet jo pari vuotta aikaisemmin. Eri asia jos hän olisi rikkonut liittomme. kaikkien ei tarvitse tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta kyllä se helpottaa kummasti kaikkien elämää :)
Älä huolehdi liikoja, asiat menevät kuitenkin niin kuin menevät. Hitaasti hyvä tulee, pitää varmaankin paikkansa tässä tapauksessa. Kaikkea hyvää ja yritä pärjätä ;)
Äidin roolia sinun ei tarvitse eikä pidäkään ottaa. Kuulut kuitenkin lasten elämään, koska olet "iskän uusi". Villiviinin kirjoitukset tuntuivat musta...anteeksi vain, villiviini...aika hyökkääviltä.
Ole vain oma itsesi. Mitään roolia ei tarvitse ottaakaan. Vastuu lapsista on tietysti heidän omilla vanhemmillaan. Mutta jos lapset ovat luonasi ja aikovat vaikkapa valvoa tolkuttoman myöhään, myös sinulla on oikeus kieltää heitä. Mikään pakko ei tietenkään ole, mutta voin sanoa, että helpottaa elämääsi kummasti. Kotisi ei ole mikään tivoli, jossa voi viipottaa miten huvittaa :o)) Talossa talon tavalla.
Mun pojallani on myös "iskän uusi". Kerran ex toi uuden vaimokkeensa meille kylään ja kuis ollakaan, tulimme heti hyvin toimeen. Me "tytöt" päätimme lähteä tanssimaan, ex jäi lapsenvahdiksi ja antoi vielä molemmille rahaa mukaan. Oli todella hauskaa saada jutella "iskän uuden" kanssa ja tutustua. Kun tunnen nyt tuon naisen, voin hyvillä mielin antaa poikani hänen luokseen. Äiti hän ei yritä olla eikä tarvitsekaan. Kiva ja kunnollinen nainen ja poika tykkää tästä "iskän uudesta" ihan älyttömästi. Lapsella ei .. varsinkaan tänä päivänä ... ole koskaan liikaa hyviä aikuisia lähellään. Joten tsemppiä sulle, älä yritä olla äiti äläkä kaveri. Ole vaan aikuinen...oma itsesi.