Räystäät tippuvat päähän jo näillä seuduin, mutta hetkellistä on tämä keväisyys. Siis lämpöjä kabiniin tarvitaan edelleen. Mutta säädöissä lienee pientä uppiniskaisuutta. Homma menee suurin pyörtein näin:
Kuumaa tulee riittävästi kummallekin puolelle kun vain kiekkoja pyörittelee. Mutta jos molemmat säätimet käännetään samalle asteluvulle, esim 22C, kuski saa huomattavasti enemmän löylyä kuin repsikka, jolle puhajaa melkoosen vilipoosta.
Kunnon kuumat vänkärille tulevat vain, kun kiekko on käytetty pakkokuumalla eli sen viimeisen naksauksen yli. Sitten voi siitä laskea lämpöä haluttuun astemäärään.
Kuskin puoli käyttäytyy sitten päin vastoin. Vaikka säädintä hilaa kuumemmalta siniselle alueelle, viileämpää ei tahdo tulla - löylyt pysyvät.... Kun säätöpyörän käyttää pikaisesti pakkokylmällä, niin sen jälkeen voi sitten passata lämpötilan halutuksi.
Siis ilman ääriasennoissa käyttämistä kuskin termari pelaa tavallaan vain kuumalla alueella ja repsikan viileällä puolella.
Kiusa on käytännössä pienehkö, sillä halutun lämmön kyllä saa aikaiseksi. Mutta tätä tehdas ei kaiketi ole järjestelmään tarkoittanut: säädöt täytyy tuolla viisin "nollata" ääripäissä, ennen kuin ne toimivat lämpötilojen välimaastossa halutusti? Tämä operaatio uusittava siis aina, kun auto käynnistetään.
Siispä missä kohteessa voisi olla tutkinnan ja pikapalaverin paikka? Kivestävätkö säädinyksiköt sellaisenaan, magneettiventtiilit vaiko sisälämpötilan anturit (missähän muuten sijaitsevat??) Oliskos mitään patenttia, jolla kotikonstein tuota solmua voisi paikallistaa?
Tulikohan nyt riittävän epäselvästi kuvailtua tämä torstaipähkinä...
Kuumaa tulee riittävästi kummallekin puolelle kun vain kiekkoja pyörittelee. Mutta jos molemmat säätimet käännetään samalle asteluvulle, esim 22C, kuski saa huomattavasti enemmän löylyä kuin repsikka, jolle puhajaa melkoosen vilipoosta.
Kunnon kuumat vänkärille tulevat vain, kun kiekko on käytetty pakkokuumalla eli sen viimeisen naksauksen yli. Sitten voi siitä laskea lämpöä haluttuun astemäärään.
Kuskin puoli käyttäytyy sitten päin vastoin. Vaikka säädintä hilaa kuumemmalta siniselle alueelle, viileämpää ei tahdo tulla - löylyt pysyvät.... Kun säätöpyörän käyttää pikaisesti pakkokylmällä, niin sen jälkeen voi sitten passata lämpötilan halutuksi.
Siis ilman ääriasennoissa käyttämistä kuskin termari pelaa tavallaan vain kuumalla alueella ja repsikan viileällä puolella.
Kiusa on käytännössä pienehkö, sillä halutun lämmön kyllä saa aikaiseksi. Mutta tätä tehdas ei kaiketi ole järjestelmään tarkoittanut: säädöt täytyy tuolla viisin "nollata" ääripäissä, ennen kuin ne toimivat lämpötilojen välimaastossa halutusti? Tämä operaatio uusittava siis aina, kun auto käynnistetään.
Siispä missä kohteessa voisi olla tutkinnan ja pikapalaverin paikka? Kivestävätkö säädinyksiköt sellaisenaan, magneettiventtiilit vaiko sisälämpötilan anturit (missähän muuten sijaitsevat??) Oliskos mitään patenttia, jolla kotikonstein tuota solmua voisi paikallistaa?
Tulikohan nyt riittävän epäselvästi kuvailtua tämä torstaipähkinä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
eli säädin systeemi vissiin uusittava mut voipi olla joku velho sais ne pinnat korjattua mut niin muistelisin "hovikorjaajan" ja myös tääl palstal kirjoitetun et uusiks menee
.
tsekkaisin magneettiventtiilit, varttitunnin homma. Konepelti auki, kuusi ruuvia irti ja venttiilit ulos ja kalvojen tarkastus, pienintäkään halkeamaa kalvoissa ei saa olla.
Tuohon omaan 200D (W124) tammikuussa kun oli jo pari vuotta kiusannut samanlaisilla ongelmilla.
Vaihtoon meni kaikenkaikkiaan joku 20min ja ongelmat hävisi. Osan ostin KL-osasta maksoi 145 rahaa
... säätökiekkojen toiminta olevan korvakuulolta yhdenmukaista. Eli normaaliksi säädetyssä mukavassa sisälämpötilassa molemmat puolet muuttavat asetuksia 20-22 asteen kohdalla, kun pyytää kylmempää tai kuumempaa. Siis jonkin sortin termarin naksaus kuuluu keskikonsolin sisältä kun kiekkoja pyörittää. Pitää kaiketi kurkistaa venttiilipuolellekin ensi hätään.