Pitääkö mielestänne tanssiessa ylläpitää kohteliasta keskustelua tytön kanssa, eli kuuluuko se hyvään käytökseen.
Vai onko parempi yrittää vaan tanssia mahdollisimman hyvin.
Vai onko parempi yrittää vaan tanssia mahdollisimman hyvin.
TANSSI JA KESKUSTELU
vähän kokemusta
293239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
itseäsi! Eli tahdotko jutella kokoajan kun tanssit? Vai haitko tansimaan siksi että voit jutella? Myös daami voi tietenkin tehdä omia valintojaan jutella tai olla juttelematta. Ei kaikki vastuu ole miehellä, kohteliaisuudessakaan.
Monien tanssista ei tule mitään tai juttelu häiritsee sitä. Taas kyllä ne daamit osaa kuunnella vientiä ja sen kautta myös sitä mitä tahdot sanoa, mikäli osaat tanssia.
Parhaiten minusta asiat selviää kun kysyy juttelsutakin ja ilmaisee oman tahtonsa.
Ensinnäkin se vaikuttaa, miten tuttuja olette ennestään toisillenne. Sen mukaan määräytyy jo paljon ihan itsestäänkin.
Sitten vaikuttaa se, miten kokeneita tanssijoita olette. Keskustelu ei saa häiritä tanssia.
Aloittelijalla on täysi työ pysyä mukana musiikissa ja askelissa ilman keskusteluakin. Kokeneet tanssijat voivat vaikka käydä liikeneuvottelun siinä ohessa, jos tarve vaatii.
Myös on syytä olla varovainen keskustelunaiheiden suhteen -varsinkin, jos ei tiedä kovin paljo toisen elämänolosuhteista ja mieltymyksistä.
Ei ole väärin olla täysin hiljaakin, jos siltä tuntuu.
Mieluummin niin, kun kornien avausten kera: Käytkö usein täällä? Liukas lattia tänään jne.
Useimmiten naiset ovat puheliaampia kuin miehet. Niinpä saattaa olla, ettei tarvitsekaan muuta kuin vain myönnellä.
Kerro sinäkin vaino mielipiteesi tästä läpänheitosta tytön kanssa. Mites siellä vanhaintanssipiireissä tehään?
sen herran tulee vanhaintanssitunnelman edistämismielessä ylläpitää muutoin niin vakavaa vanhaintanssitunnelmaa keventävää keskustelua enimmäkseen niistä ja näistä sekä vähän säistä, mutta ei missään nimessä rakettitieteistä. Vanhaintanssietiketti täysin yksiselitteisesti kieltää sitä herraa pyytelemästä siltä daamilta vuolassanaisestikaan anteeksi, vaikkahan se herra siinä talloisi siltä daamilta vanhaintanssiavokkaista tahi muista vastaavista vanhaintanssikengistä toisetkin kärjet täysin littuun. Mitään muita keskustelurajoituksia tahi suosituksiakaan vanhaintanssietiketti ei ymmärtääkseni tunne.
herran tulee siinä heti sen nappaamansa daamin kanssa käymiensä keskusteluitten alkurepliikeillä pyrkiä erittäinkin pitkälti siihen, että sitä daamia korkeintansa ehkä pikkaisen siltä vanhaintanssireissultansa viimein kotionsa tullessa harmittaa sen daamin havaitessa, että kummallista kyllä nehän ovat raivolan rysäpöksystä saumat taaskin edessä, vaikka sehän daami silloin kotoa lähtiessä niitä rysäpöksyjä jalkoihinsa vedellessä nimenomaisesti katsoi, että tulevat saumat oikein eli taakse. Ja eikä sen tarvitse edes raivolan rysäpöksyn sauma olla, jota se daami silloin siinä syvissä ajatuksissansa mietiskelee, sillä täysin saumattomassa standardisukkahousussahan väärinpäin kääntynyt haarakiila aja käytännössä saman asian.
Tässä mielessä sen herran ja daamin vanhaintanssikeskustelulla on verbaalisessa mielessä täysin sama merkitys kuin eräässä muussa mielessä sillä vessapaperirullallisella, jota se sinänsä toki hyvinkin upea daami saniteettitilasta tullessansa koko pituudelta korkkarinsa tahi muun vastaavan vanhaintanssikenkänsä korossa ynpäriinsä siinä raahailee: nythän vasta hyvinkin pitkälti niin onkin, että eihän sillä daamilla toki sinne saniteettitilaankaan mennessä sitä rullallistakaan siinä ollut, mutta kaikkien muittenkin hämmästykseksi palatessapa oli, vaikka kuinka yritti huolellinen eli varovainen olla.
Lähtee jo selvästi irtoomaan, alat olla jo entisessä iskussa, toivotan sinulle HYÄÄ JOULUA:
mitäs mä tähänkin nyt sanoisin taikka en sanoisi, ettei pidettäisi kateelistenkin tahojen toimista ylpeänä ynnämuunasensemmoisena enänpi vanhaintanssillisepäsosiaalisena ilmentymänä. Ja siinä ohimennen vanhaintanssietikettiä ja osikseni jälleen kerran saamiani runsaita mitäilmeisimminkin kiitoksiani silmäillessäni sehän kirkastui mulle melkein laakista: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että vaikka siinä vanhaintanssietiketissä ei suoranaisesti sitä neuvotakaan, niin sen etiketin rivien väleistä voi mielestäni lukea niin, että vanhaintanssivuodenkiertoon olennaisena osana kuuluvien juhlapyhienhän alla saa vähäpuheisenpikin herra mukavasti jutunjuureksia siittä havainnosta, että em pyhien allahan voi ja etenkin täysin yleisesti näitten vanhaintanssipiirienkin ulkopuolella tunnustettujen hyvien tapojen nimissä tuleekin, kuten tuossa itsekin osoitit, toivotella hyvää tulevaa pyhää ja sensemmoista keille tahansa siinä vanhaintanssitilanteessa kuulo- ynnämuillavastaavilla etäisyyksillä läsnäoleileville tahoille ja etenkin helkkarin komean herran tapauksessani kyseessä ollen vähän syrjemmälläkin pitkiä ripsiään omista mielistänsä salaa - niinjuuri totta se hyvinkin pitkälti on: mä kyllä huomaan heti, jos jossain sellainen ripsipari vähänkin mulle räpsähtää, vaikka saattaisikin daamista näyttää siltä, että mä en taaskaan huomannut - räpsytteleville upeille daameille erityisesti ensin.
Tältä pohjalta vanhaintanssikeskusteluongelmaani näin rehellisellä mielelläni lähestyessäni mä uskaltaisin tässä yhteydessä nyt eritoten sinulle ja tietenkin kenelle tahansa muullekin tässä nimenomaisessa vanhaintanssitilanteessa läsnäoleilevalle taholle sanoa, että - en tietenkään enään Hyvää Joulua - vaan Hyvää Uutta Vuotta ja sensemmoista parasta mahdollista onnea tulevalle vanhaintanssivuodelle 2007.
pääasiassa ja etenkin siinä vanhaintanssitilanteessa erittäinkin pitkälti parisidonnaista joskin lähes aina eli kaikki kuorolaulutilanteet tarkasteluittemme ulkopuolelle sulkien täysin yksilölähtöistä. Vaikka joissain mitäilmeisimminkin poikkeustilanteissa näkee ja kuulee myöskinsä muutoin toki täysin erillisten, mutta po tilanteessa niinsanoaksemme yhteenajautuneitten parien välistä kommentointia, on siinäkin kyse täysin parisidonnaisesta ilmiöstä, jossa keskusteluihin siinä tilanteessa ajautuneet, muutoin erilliset vanhaintanssiparit toimivat yhteistuumin (vrt duetto eli helkkarin pieni kuoro, sisältä monta, mutta ulospäin yksi) sitä toista paria vastaan osoittavin kulmakarvaelein ja käsimerkein sekä myöskinsä suusanallisin kommentein.
Eli tältä kannalta vanhaintanssikeskustelua tarkastellessamme huomaamme yht'äkkiä olevamme kaikilta muiltakin sekä parinmuodostus- että etenkin parineroitusbiologioitten alueilta tutussa kananmunatilanteessa: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että läheskään aina ei voida täysin varmasti sanoa, synnyttääkö vaiko erottaako siinä vanhaintanssitilanteessa suoritettu keskustelu pareja ja em pariskuntia, vai synnyttääkö vanhaintanssi sinänsä po pareja ja ikäänkuin sen sivutuotteena sekä sen parin sisäistä että kilpailevien parien välistä keskustelua. Ainut, mikä tässä mielessä voitaneen jokseenkin varmana osatotuutena todeta on, että siinä vanhaintanssitilanteessa ilmenevää täydellistä keskustelunpuutostilaa eli kroonista kommunikaatiokatoa ei eräitä poikkeustapauksia lukuunottamatta voida pitää kovinkaan edullisena merkkinä uuden parin muodostumista silmälläpitäen.
Etenkin siksi on näihin myöskinsä vanhaintanssiparimuodostumis- ja -eroittumisasioihin tuon syvällisemmin perehtymättömille tahoille syytä huomauttaa, että aiemmin jo muodostuneen myöskinsä vanhintanssiparin sisäistä kommunikaatiokatoa eli kansanomaisesti sanottuna pääasiallisesti sen daamin taholta hyytävää mykkäkoulua ja herkeämätöntä niskainnakkelua voidaan kaikesta huolimatta etenkin sen herran toimesta hyvinkin edullisena merkkinä pitää, mutta siinä tilanteessahan, ei enään puhutakaan mistään parinmuodostumisesta sinänsä, vaan on se yksi sen daamin lukuisista ja jokseenkin hienovaraisista keinoista ehdotella sille herralle niitten vanhaintanssien jälkeisiä parirauhanneuvotteluita, joissa siis olisi tarkoituksena hieroa ankarasti ainakin alustavasti myöskin sovintoa niin pitkään kuin mahdollista. Eli tässä mielessä jo muodostuneen vanhaintanssiparin sisällä ei keskustelua sinäsnä yleensä kaivata muutoin kuin muutoin niin vakavaa vanhaintanssitunnelmaa keventävänä elementtinä, vaikka toki onkin ilmeistä, että kaikkea, mitä se herra siinä tilanteessa yrittää sille daamillensa sanoa, yrietetään käyttää sitä herraa vastaan.
kokemuksena sekä sen vanhaintanssiparin sisäisellä että myöskinsä niitten vanhaintanssiparien ja viimekädessä -pariskuntien välisellä keskustelulla on kaikesta etenkin täällä internetissä näkemästämme päätellen hurja sosiaalinen tilaus: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että siellä täällä internetissä olevissa keskustelupaikoissa kaikista esitetyistä vanhaintanssikeskustelutarpeettomuusväitteistä huolimatta käydään joskus raivoisaakin sekä etu- että etenkin jälkikäteisvanhaintanssikeskustelua, koska näihin keskusteluihin osia ottavat tahot mitäilmeisimminkin joko harmittelevat, etteivät silloin siinä käsillänsä olleessa vanhaintanssitilanteessa saaneet kriittisellä hetkellänsä suitansa auki tahi toisaalta po tahot voivat monista aiemmista kokemuksistansa viisastuneina yritellä availla vanhaintanssillisosiaalisana-arkkujaan hyvissä ajoin etukäsiin tulevaa vanhaintanssikiertuettansa silmälläpitäen, ettei taaskin jäisi harmillisesti kaikki oleellinenkin siinä käsille tulossa olevassa vanhaintanssitilanteessa sanomatta.
Tätä taustaa vasten vanhaintanssikeskusteluasiaa tarkasteltuna joutuvat kaikki vanhaintansikeskustelutarpeettomuusväitteet ja niiden esittäjät hieman outoon valoon ja onkin ilmeistä, että sellaisiakin väitteitä jatkuvalla syötöllänsä kaikissa mahdollisissa tilanteissa esittelevät tahot syylistyvät mitäilmeisimminkin tiedostamattaan etenkin kaikissa muissa eli näitten vanhaintanssipiirien ulkopuolisissa keskusteluissa nähtyjen keskustelijoitten kannoilta katsellen suurinpaan mahdolliseen perisyntiin: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että minkä tahansa keskustelun paras kuoletuskeinohan on nimenomaisesti alkaa sen kertojan toimista etukäsiin juurta ja jakasen salaa mielessään jäsentelmään juuri tulossa olevia sanomisiaan mukamas johonkin järkevänpään artikulaatiomuodostelmaan, jotta se kuulija pitäisi sitä kertojaa jollaintapaa viisaanpana eli ei pitäisi törppönä. Tällöin kertoja väistämättä takertuu ajatuksissaan siihen ilmeiseen tosiasiaan, että hän on pikapuoliin munaamaisillan itsensä juttuinensa ja joutumaisillansa siten naurunalaiseksi ja vaikeneekin tyystin, koska muistelee jostain joko lukeneensa tahi kuulleensa, että sehän onkin vaikeneminen suorastansa järkikultaa.
Minkä tahansa keskustelun käynnistys- ja etenkin ylläpityelymielessä tuiollainen lähestymistapa on täysin väärä, sillä todella älykästäkään keskustelua ei kovin lyhyin ja varsinkaan tarkoin harkituin sanakääntein käytännössä voi käydä tämän kertaisen esimerkkimme mukaisesti vain toisesta päästänsä vähän yli puoleksi palaneen tulitikun olemuksesta ja sen olemuksen merkityksestä mitäilmeisimminkin ylikuumenneen kansantaloutemme mittarina, vaikka voihan toki olla, että se tulitikku on siittä toisesta päästänsä palanut yksinkertaisesti siksi, että joku on sitä päätä raapaissut eikä kansantaloudella välttämättä pidä olla mitään tekemistä sen tikun kanssa sinänsä, mutta näinhän ei siis välttämättä tarvitse olla, vaan siihen palaneeseen tulitikkuunhan voi liittyä jokin mystillinen arvoitus, mikä jo sinänsä on oivallinen lisä juttuvalikoimaan ja mikäli ilmenee, että läheskään kaikki siihen toisesta päästä vähän yli puoleksi palaneeseen tulitikkuun liittyvät seikat eivät suoranaista päivänvaloa siedä, tulee siitä tulitikkujutusta raivoisa menestys eli juttu leviää ja kaikki alkavat puhua siittä.
Eli oleellista siinä on älykkäässäkin missä tahansa keskustelussa, että liikoja mietiskelemällä siittä keskustelusta ei kerrassaan mitään tule jo senkään vuoksi, että se juttuhan on jo syntyhetkellänsä joko älykäs tahi typerä eikä siittä mietiskelemällä muuksi muutu ja etenkin siinä vanhaintanssitilanteessa käsillä olevassa tilanteessa jää turhankin paljon sanomatta ja se tilaisuus luiskahtaa jonkun toisen ja suulaamman henkilön sinänsä toki hyvinkin taitaville käsille.
Minä olen kyllä vähän samoilla linjoilla, että ei missään nimessä pitäisi yrittää näyttää viisaammalta kuin tanssittelemansa daami.
tanssin mielelläni täysin tuntemattoman kanssa ainakin ensimmäisen kappaleen ihan hissun kissun, kappaleiden välillä voi sitten sitä jutusteluakin kehitellä. Luulen, että ainakin itsestäni näkyy se, että jos nautin kyseisen miehen kanssa tanssimisesta, sen jutustelun voipi silloin jättää vähemmälle. Joten siis tarkkaile daamiasi :)
En aloita keskustelua tuntemattomien daamien kanssa tanssiessa.
Yleensäkään en halua keskustella tanssin aikana vaan keskityn tanssimiseen.
Jätän aloitteen keskustelun avauksesta naiselle.
Joku voi ehkä kokea tämän kiusallisena, mutta näin on. Minua ei puhumattomuus häiritse.
Aivan kuten tanssikin, keskustelu vain alkaa joidenkin kanssa sujuvasti.
Hyvin tanssituttujen kanssa riittää muutama sananen ja loppu onkin sanatonta viestintää.
Ei tarvitse väkisin alkaa juttua keksimään. Voi olla aivan hyvin puhumatta.
Saanko luvan ja lopuksi kiitos riittää.
Tuo kolmasmies kirjoitti mielestäni hyvin
tästä asiasta. Vanha tanssin opettaja sanoi aikanaan, että "suomalainen mies ei tanssiessa
turhia lörpöttele, hän kertoo tanssin avulla kaiken sanottavansa". Tämä lienee hyvä kanta tähän asiaan.
Hyvähän se on sellaisten puhua puhumattomuuden puolesta, joilla muulloin on mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa.
Ikävä kyllä, meitäkin on, joille ainoa tilaisuus olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa avautuu juuri, ainoastaan ja vain tanssiessa.
Jos sitä tilaisuutta ei saa käyttää, on sitten sama vaikka leikkautaisi kielensä pois, koska ei sillä mitään käyttöä enää olisi.
Sorry Truehum, en tullutkaan ajatelleeksi asia tuolta kannalta.Tanssiminen kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja keskustelu on oleellinen osa siihen kuuluvaa seuraelämää.Tämä asia taitaa olla herkkää aluetta ja siinä jokainen valitsee oman käyttäytymistapansa, eikä siinä yleissääntöä voi antaa
Muitten vikako se on,jos joku on kykenemätön sosiaaliseen elämään ja muutenkin kyvytön elämään muuta kuin tanssiasiaan ripustautuen.
Ryhdistäytymistä ja hakeutumaan ihmisten pariin muuallakin,onhan näitä mahdollisuuksia,harrastepiirejä ym. vaikka kuinka, jos vaan käyttäisi energiansa muuhun kuin valittamiseen.
onhan tansseissa käyminenkin tavallaan harrastepiiri, joten ihan turhaan vähättelet ihmisiä jotka harrastavat tanssimista ainoana harrastuksenaan.
Arvaapa vain, miten monta tarkoittamaasi juttua tähän ikään on tullut kokeilluksi!
Listan alkua vaikka tähän: Opiskelu, joukkuepelit, yhditystoiminta, kuvataide- yms harrastuspiirit...
Teatteri ja konsertit ym. vastaavat ovat passiivisia vaihtoehtoja. Ei minua varten.
Ei löydy tuollaisista sopivaa seuraa. Kyllästyttää se porukka, mitä niissä pyörii.
Mieluummin tanssin kuin homehdun moisten seassa ihmettelemässä, mitä siellä teen.
Minusta ei ole mitään hyötyä puhumisesta, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Puhutaan silloin, kun siltä tuntuu ja ollaan hiljaa jos ei mitään jutun juurta luontevasti synny. Väkisin höpöttäminen on typerää.
Sellanen järkevä sanominen syntyy ihan itsestään älykkäiltä ihmisiltä ilman suurempia ponnisteluja.
Sensijaan toiset saavat pinnistellä ihan tosissaan ja sittenkään ei tule juuri mitään järkevää sanottavaa.
ei kaipaa keskustelua,,, Höpisiät koittaa peittää osaamattomuuttaan ,hyviin juttuihin,ns,hyviin
Eli tävän omasita on että, halutaan jutella tai keksiä asiaa "tikusta" kun tanssitaito on olematon ja pää asia on se joku muu. Myös se että daami ei tahdo jutella mistään niin on selvää ilamaisu ettei tahdo jakaa mitenkään tanssiaikaa.
Eli tarkoitan sitä että, "puhumattomuudesta" tanssinaikana on erinomaisia kokemuksia kun on voitu sopia etukäteen ja tanssia vaan.
Minä olen kyllä niin hyvä tanssija, että en tarvi enää tanssimiseen juurikaan keskittyä eli osaan tanssia kaikki tanssit, mitä näillä tanssipaikoilla tulee ja tarvittaessa vielä vähän muutakin.
Siksi usein keskustelen daamin kanssa, koska silloin helposti saa muodostettua käsityksen daamista ihmisenä. tanssimalla vaiti saa vain käsityksen tanssijana. Varsinainen kahden ihmisen välinen tutustuminen tapahtuu ilman muuta vain keskinäisen sanallisen kommunikoinnin kautta. Kylläkin muut tanssin ja kehon kielen kommunikaatiotavat edesauttaa asiaa....että näin.
Jos ei ole kiinnostunut niistä naisista muuten kuin tanssikavereina, niin eipä ole tarvetta tarkemmin tutustua. Juttelen, jos on oikeasti jotain sanottavaa, muuten pidän turpani kiinni.
Jos on ihana tanssittaja ja askeleet sattuu molemmilla täydellisesti tanssikappaleeseen ja yhteen se vetää hiljaiseksi, menee nautiskelun puolelle joten silloin jää turhat höpinät pois. Ja ne miehet joiden kanssa olen hiljaa ovat kaikki minulle ennestään tuttuja.
Tuntemattomien kanssa keskustelen tanssin ajan ihan mielelläni. Aloitan useasti itse keskustelun mutta osaan kyllä lopettaakin jos vastakaikua ei tule. Ps.Jokainen mies tanssii hyvin jokaisella vain on oma tapansa tanssia
Tuo sinun viimeinen lauseesi oli aika nätisti sanottu meistä miehistä. Ja muutenkin kiva asenne tanssimiseen ja tanssittajiin.
" Ps.Jokainen mies tanssii hyvin jokaisella vain on oma tapansa tanssia"
"Tuo sinun viimeinen lauseesi oli aika nätisti sanottu meistä miehistä. Ja muutenkin kiva asenne tanssimiseen ja tanssittajiin."
Onhan se tietysti hyvä, jos on positiivinen asenne. Ei maailma (edes tanssimaailma) silti muutu paremmaksi latteuksia latelemalla.
Maailmaa parantaa noilla parilla lauseella.
Enkä suinkaan uskonut niin tapahtuvankaan.Ehkä oli tarinat latteuksia ja täytyy yrittää jatkossa, jos vaikka yltäisi yhtä syvällisiin juttuihin kuin sinä Diefe.
Mies joka ei osaa tanssia vaan kävelee kaikki kappaleet tasan samalla tyylillä ja samalla puhua pajattaa niin että sylki lentää naamalle. Omien sanojensa mukaan käynyt jopa tanssikursseilla.......Olipa niin vastenmielinen tanssikokemus että annoin heti ymmärtää ettei toista kertaa tarvii hakea .