Saan kai tänne vähän purkaa näitä tuntoja...
Odotan ensimmäistä viikolla 21 ja nyt pikkuhiljaa on hiipinyt mieleen nämä kauhukuvat ns. "sokerilapsista". Eli hirveän isoina syntyvistä lapsista. Itseni tekee hirveästi mieli makeaa, olen hulluna salmiakkiin ja chocolate chip kekseihin, trio jäätelöstä puhumattakaan - näitä menisi niin paljon kun miehen selkä jaksaa kantaa kotiin. Olen toki yrittänyt hillitä, jättänyt yhden päivän sieltä täältä väliin ja yrittänyt taistella himoja vastaan. Jos ei ole sitten jotain makeaa käsillä, etsin mitä tahansa muuta syötävää jääkaapista.
On ollut päiviäkin, jolloin en tajua syödä "kunnon ruokaa" ollenkaan, vaan vedän keksejä ja lakuja ja cokista sun muuta!! (Hävettää)
Arvatkaa miten paljon haaveilen arnoldsin donitseista...Ei mitään rajaa. Haaveilen, että voisin ostaa suklaata ja salmiakkia kilokaupalla, sitten uppoutua herkkujeni kanssa syvälle sohvaan ja istua siinä koko illan. Meneekö tämä jo överiksi, kun pitää ihan päiväunia nähdä herkuista?
Kaiken tämän jälkeen, en kuitenkaan osaa hillitä himojani, enkä oikeastaan haluaisikaan, herkut kun ovat niin taivaallisia.
Paino on tähän mennessä neuvolaan mukaan noussut normaalisti, on tullut vähän päälle 3 kiloa lisää, eikä turvota.
Mutta olen todella huolestunut, en halua synnytettäväkseni 4-6 kiloista lasta. Miten teillä muilla? Oletteko syöneet herkkuja ihan surutta vai soimaako omatunto?
Kuulisin mielelläni kokemuksia ja joitain lohdutuksen sanoja...olenko ainoa tällainen pullasorsa?
Odotan ensimmäistä viikolla 21 ja nyt pikkuhiljaa on hiipinyt mieleen nämä kauhukuvat ns. "sokerilapsista". Eli hirveän isoina syntyvistä lapsista. Itseni tekee hirveästi mieli makeaa, olen hulluna salmiakkiin ja chocolate chip kekseihin, trio jäätelöstä puhumattakaan - näitä menisi niin paljon kun miehen selkä jaksaa kantaa kotiin. Olen toki yrittänyt hillitä, jättänyt yhden päivän sieltä täältä väliin ja yrittänyt taistella himoja vastaan. Jos ei ole sitten jotain makeaa käsillä, etsin mitä tahansa muuta syötävää jääkaapista.
On ollut päiviäkin, jolloin en tajua syödä "kunnon ruokaa" ollenkaan, vaan vedän keksejä ja lakuja ja cokista sun muuta!! (Hävettää)
Arvatkaa miten paljon haaveilen arnoldsin donitseista...Ei mitään rajaa. Haaveilen, että voisin ostaa suklaata ja salmiakkia kilokaupalla, sitten uppoutua herkkujeni kanssa syvälle sohvaan ja istua siinä koko illan. Meneekö tämä jo överiksi, kun pitää ihan päiväunia nähdä herkuista?
Kaiken tämän jälkeen, en kuitenkaan osaa hillitä himojani, enkä oikeastaan haluaisikaan, herkut kun ovat niin taivaallisia.
Paino on tähän mennessä neuvolaan mukaan noussut normaalisti, on tullut vähän päälle 3 kiloa lisää, eikä turvota.
Mutta olen todella huolestunut, en halua synnytettäväkseni 4-6 kiloista lasta. Miten teillä muilla? Oletteko syöneet herkkuja ihan surutta vai soimaako omatunto?
Kuulisin mielelläni kokemuksia ja joitain lohdutuksen sanoja...olenko ainoa tällainen pullasorsa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyllä meikäläinen on ainakin ihan hirvee herkkuperse ja syön kyllä ihan mitä mieli vaan tekee=)
en tiedä pitäskö olla huolissaan mutta,huonoa omaa tuntoa en oo vielä kertaakaan tuntenu!
senkun annat mennä vaan että napa ruskaa=)
joulu on syömisen aikaa=)
Valitettavasti en voi sanoa sinulle, että "anna mennä vaan, täälläkin mussutetaan!"
Raskausdiabetes ja isot vauvat ovat ihan oikea riski, vaikka painoa sinulle ei juurikaan ole tullut alkupainosta. Mutta alkupainostasi et kerrokaan, joten noilla ruokatottumuksilla voi olla plussalla? Tiedät varmaan, että aika huonoa ravintoa ja rakennusainetta nuo keksit ja karkki vauvallesi ovat. Olethan tutustunut huolella neuvolasta saatuihin ravinto-ohjeisiin. Ohessa vielä...
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;9878;10024;10156;10165;10170
Raskausdiabetes tai jättivauvan synnyttäminen ei ole leikin asia :-(
Itse sain vauvani jo elokuussa, mutta aikoinaan ultrassa vauvan vatsanympärys näytti isolta. Pissit olivat kokoajan puhtaat, mutta jouduin silti sokerirasitukseen, kun epäilivät raskausdiabetestä. Mutta sekin oli ok, onneksi, koska pelkäsin saavani jättivauvan. Oli sitten onneksi vain 3,5 kg ja viikolla meni yli.
Ehdottaisin, että koitat karkkipäivä-systeemiä. Kerran viikossa herkuttelua ja muutoin terveellistä normiruokaa, se pitää nälänkin paremmin, eikä verensokerin romahduksia pääse tulemaan.
Mukavaa loppuodotusta :-)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000019819815&view_mode=flat_threaded
olen aivan tajuton herkkuperse...mutta ei se syöminen pelkästään herkkuihin lopu, vaan mätän myös kunnon ruokaakin. ei se kyllä mitään uutta ole että ruoka maistuu (BMI 29)sillä en ole mikään langanlaiha, mutta kyllä alko vähän huolestuttaa kun rv 14 0 oli tullut jo 4kg lisää...ja minulla kyllä omatunto soimaa joka kerta kun avaan suuni...mutta kai se tästä tasaantuu pikkuhiljaa...
Miekin voisin syödä makeata vaikka kuinka, mutta kun sitä jo ajattelee tätä pikkuista (nyt 16 1). Karkkia olen syönyt todella vähän (normaalisti pidän karkkipäivän) ja muutenkin olen vähentänyt sokerista ruokaa. Olen huomannut senkin, että kun sokerisia ruokia vähentää ja popsii tilalla vaikka porkkanaa ja omppua, niin makeanhimo hellittää.
Tietääkseni sokerisesta ja rasvaisesta ruuasta on muutakin haittaa vauvalle kuin pelkkä "ylipaino". Vauva ei yksinkertaisesti voi hyvin. Ajattelepa mikä olo itselläsi on sokeriähkyssä!
Ja tuota salmiakkiahan saa suositusten mukaan syödä raskaana alle 50 g per päivä.
Koeta vähentää sokerista ja rasvaista ruokaa ihan pikkuisen takia ja syö tilalla terveellistä perusruokaa :) Toki välillä voi herkutellakin :)
muistaa syödä oikeatakin ruokaa. tee tai mene syömään jotain mistä oikesti tykkäät.
Tarvitsee se vauva muutakin kuin hiilihydraattia kasvaakseen :)
ja sitten siinä on sekin hyvä puoli että kun on masu täynnä ruokaa ei välttämättä tuu napsittua niin paljon herkkuja.
...mutta ihan näin kaikkien raskaana olevien naisten puolesta sanon: Anna mennä! Jos joskus nainen saa harkutella niin silloin kun se on raskaana!!!
Mulla on 3 lasta, ja kaikkien raskauksien aikana on ollut raskausdiabetes. Synnytykset käynnistettiin viikkoa ennen laskettua aikaa ja lapset olivat syntyessään 53cm/4100g, 50/4010g ja 50/3800g, joten ei mitään hirveen jättiläisiä..Itse en syönyt mitään erityisen paljon makeaa raskauden aikana, loppuajan söin sokerittomia karkkeja ja jouduin myös pistämään insuliinipiikkejä. En tiedä vaikuttaako ikä siihen jotenkin, olin itse 30v., 33v. ja 35v. raskauksien aikana.
mä en oikein ikinä oo tajunnu sitä periaatetta että raskaana ollessa sais syödä ku hullu:)
eihän kukaan halua olla himo läski sitten ku vauva on syntynyt,eks niin?
kylä minäkin herkuttelen,mutta vähän päivittäin.tyyliin yks patukka tai jotain...
ihan vaan sen takia että en halua tulla läskiksi.oma paino laski alussa melkein 5-6 kg...joten minulla on varaa lihotakkin...mutta oletan että ne kilot tulee muulla kun karkin syönnillä:)
koita rajoittaa et eyk herkku annos/päivä...esim yks jätski annos,tai vähän keksejä:)
se vähentäminenkin onnistuu. Itse olen ollut kova herktutelemaan aina, mutta painokilojen kanssa ei ole ollut ongelmia. Nyt olen raskauden aikana kuitekin alkanut kiinnittämään siihen huomiota, ja yritän syödä pienempiä herkkumääriä. Esim. jos on sipsejä, otan niitä pieneen kulhoon ja pidän pääni siinä, että syön vain tämän. Ja kun syö hitaasti, niin ehtii jo täyttymäänkin. Tätä ei tarvitse tehdä kauhean kauaa, kun alkaa jo tottumaan tilanteeseen. Kokeile edes!! Ja jos nyt yhtenä kertana lipsahtaa, niin turha sitä on surra, ei se sinua ihmisenä huononna. Ja kokeile oikeasti esim. jotain melooneja ym, jotka on myös makeita ja hyviä. Tsemppiä vähentämiseen ja hyvää joulua!
Laihduin keväällä 12 kiloa ihan vain järkeistämällä annoskokoa. En ollut ylipainoinen silloin, ja nytkin on painoindeksi ihan normaalin rajoissa. Sitten paukahdin raskaaksi ja olen päättänyt, että painoa saa tulla vain sen verran lisää kuin on tarkoituskin. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikanahan painon ei käsittääkseni tarvitse juurikaan nousta. Ei raskauden aikana tarvitse syödä kahden edestä. Yksi ylimääräinen leipä juustosiivuilla kattaa ylimääräisen energitarpeen.