Kun katsomme tulevaisuuteen, näemme lapsien kasvavan ja oppivan maailmasta lisää, mutta hyvin vähän. Syy on tähän että lapsille ei opeteta rajatiedosta oikeastaan mitään mikä olisi tärkeää oppia ja se olisi tulevaisuudelle tärkeää.
Ajatelkaapa nyt, sielu tulee käymään 4 vuotiaalla kylässä ja kyselee asioita. No ne siinä juttelee ja äiti ja iskä tulee justiinsa sitten kotiin niihin aikoihin. No 4 vuotias poika tai tyttö, jompikumpi se on niin ei kuullut että äiti tai iskä tuli eikä sielukaan kuullut. No äiti menee vähän kuuntelemaan lähempää kun isi tuo kasseja auton peräkontista. Äiti menee 4 vuotiaan lapsen ovelle kuuntelemaan ja se lapsi puhuu siellä kuin jollekkin puhuisi.
Äiti römäyttää oven auki ja kysyy mitä täällä tapahtuu, no sielu ei näyttäydy äidille, sielu on pojan vieressä ja äiti katsoo ympäriinsä mutta ei näe ketään. Äiti ottaa pojan kädestä kiinni ja pakottaa autoon, äiti sanoo isälle että poika on tullut hulluksi. No ne lähtee lääkäriin päin ja lääkärissä sitten lääkäri kysyy pojalta että puhuitko jonkun kanssa vai yksiksesi. Poika sanoo että minä puhuin kaverini kanssa joka vain näyttäytyy minulle. Äiti huokaisee ja kysyy lääkäriltä onko tähän lääkkeitä.
No lääkäri sanoo että ei vielä hätäillä...Lääkäri ottaa tuloksia pojasta. Ei mitään mutta lääkäri tarjoaa lääkkeitä jos ne auttaisivat harhanäköihin, kun poika voi sairastaa skitsofreniaa. No poika lähtee äidin ja isän kanssa kotiin, poika juoksee huoneeseensa ja läimäyttää oven kiinni, (ovessa ei lukkoa) samalla poika juoksee sänkyynsä ja vetää peiton korville ja itkee peiton alla. Miksi ne eivät usko minua, miksi minua kohdellaan näin. Sama sielu kaveri ilmestyy paikalle.
Sielu kaveri sanoo että he eivät ymmärrä vielä meitä tai tätä maailmaa, he uskovat maailmaan vielä sokeasti eivätkä ole aukaisseet silmiä. Poika pyyhkäisee silmiä ja laskee peittoa korvilta. Poika sanoo kiitos että olet luonani ystäväni. Äiti kuulee taas ja alkaa tulemaan ovesta sisälle. Sielu piilottaakin pojankin näkymättömäksi, sielu sanoo pojalle älä pelkää, suojelen sinua vaikka sinun pitäisi käydä vaikka ja mitä läpi. Äiti huutaa isälle missä poika on.
Isä sanoo että eikö se sitten omassa huoneessaan ollut kuuluu tuvasta ruokapöydän ääressä. Isä oli syömässä voileipää ja heittää voileivän pöydälle. Äiti huomaa että ikkuna on auki, äiti hoksaa että poika on karannut kotoa. Isä ja äiti lähtevät autolle ja lähtevät etsimään poikaa. Kun pojan isä ja äiti lähtivät sielu kaveri sanoo että meitä on monta samanlaista kivaa kaveria, me voimme yrittää muuttaa isäsi ja äitisi mieltä että he uskoisivat mitä sanoit. Poika sanoo että miten te muuttaisitte heidän mieltään. Odota hetki pieni kun he palaavat surullisina etsintä reissultaan sielu kaveri sanoi.
No isä ja äiti palasivat surullisina ja onnettomina kotia. Missä oikein poikamme on sanoivat isä ja äiti. Poika avasi oman huoneen oven että täällähän minä. Isä ja äiti riensivät halaamaan poikaa, äiti kysyi miksi lähdit. Poika sanoi että hän pelkäsi kuollakseen lääkkeitä ja kun ette uskoneet minua niin luulin että viette minut hullujen huoneelle. Samalla isä ja äiti näki sielun hymyilevän pojan vieressä. He tietävät nyt tästä lähtien että se sielu on pojan kaveri, eivät he halua enää riistää pojalta onnea. Loppu.
Tässä hieno tarina, joka kertoo esimerkiksi mitä voisi tapahtua jossakin perheessä kenties. Ei sitä koskaan tiedä missä tapahtuu mitäkin, kaikki ovat niin erilaisia perheitä.
Ajatelkaapa nyt, sielu tulee käymään 4 vuotiaalla kylässä ja kyselee asioita. No ne siinä juttelee ja äiti ja iskä tulee justiinsa sitten kotiin niihin aikoihin. No 4 vuotias poika tai tyttö, jompikumpi se on niin ei kuullut että äiti tai iskä tuli eikä sielukaan kuullut. No äiti menee vähän kuuntelemaan lähempää kun isi tuo kasseja auton peräkontista. Äiti menee 4 vuotiaan lapsen ovelle kuuntelemaan ja se lapsi puhuu siellä kuin jollekkin puhuisi.
Äiti römäyttää oven auki ja kysyy mitä täällä tapahtuu, no sielu ei näyttäydy äidille, sielu on pojan vieressä ja äiti katsoo ympäriinsä mutta ei näe ketään. Äiti ottaa pojan kädestä kiinni ja pakottaa autoon, äiti sanoo isälle että poika on tullut hulluksi. No ne lähtee lääkäriin päin ja lääkärissä sitten lääkäri kysyy pojalta että puhuitko jonkun kanssa vai yksiksesi. Poika sanoo että minä puhuin kaverini kanssa joka vain näyttäytyy minulle. Äiti huokaisee ja kysyy lääkäriltä onko tähän lääkkeitä.
No lääkäri sanoo että ei vielä hätäillä...Lääkäri ottaa tuloksia pojasta. Ei mitään mutta lääkäri tarjoaa lääkkeitä jos ne auttaisivat harhanäköihin, kun poika voi sairastaa skitsofreniaa. No poika lähtee äidin ja isän kanssa kotiin, poika juoksee huoneeseensa ja läimäyttää oven kiinni, (ovessa ei lukkoa) samalla poika juoksee sänkyynsä ja vetää peiton korville ja itkee peiton alla. Miksi ne eivät usko minua, miksi minua kohdellaan näin. Sama sielu kaveri ilmestyy paikalle.
Sielu kaveri sanoo että he eivät ymmärrä vielä meitä tai tätä maailmaa, he uskovat maailmaan vielä sokeasti eivätkä ole aukaisseet silmiä. Poika pyyhkäisee silmiä ja laskee peittoa korvilta. Poika sanoo kiitos että olet luonani ystäväni. Äiti kuulee taas ja alkaa tulemaan ovesta sisälle. Sielu piilottaakin pojankin näkymättömäksi, sielu sanoo pojalle älä pelkää, suojelen sinua vaikka sinun pitäisi käydä vaikka ja mitä läpi. Äiti huutaa isälle missä poika on.
Isä sanoo että eikö se sitten omassa huoneessaan ollut kuuluu tuvasta ruokapöydän ääressä. Isä oli syömässä voileipää ja heittää voileivän pöydälle. Äiti huomaa että ikkuna on auki, äiti hoksaa että poika on karannut kotoa. Isä ja äiti lähtevät autolle ja lähtevät etsimään poikaa. Kun pojan isä ja äiti lähtivät sielu kaveri sanoo että meitä on monta samanlaista kivaa kaveria, me voimme yrittää muuttaa isäsi ja äitisi mieltä että he uskoisivat mitä sanoit. Poika sanoo että miten te muuttaisitte heidän mieltään. Odota hetki pieni kun he palaavat surullisina etsintä reissultaan sielu kaveri sanoi.
No isä ja äiti palasivat surullisina ja onnettomina kotia. Missä oikein poikamme on sanoivat isä ja äiti. Poika avasi oman huoneen oven että täällähän minä. Isä ja äiti riensivät halaamaan poikaa, äiti kysyi miksi lähdit. Poika sanoi että hän pelkäsi kuollakseen lääkkeitä ja kun ette uskoneet minua niin luulin että viette minut hullujen huoneelle. Samalla isä ja äiti näki sielun hymyilevän pojan vieressä. He tietävät nyt tästä lähtien että se sielu on pojan kaveri, eivät he halua enää riistää pojalta onnea. Loppu.
Tässä hieno tarina, joka kertoo esimerkiksi mitä voisi tapahtua jossakin perheessä kenties. Ei sitä koskaan tiedä missä tapahtuu mitäkin, kaikki ovat niin erilaisia perheitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaksaako kukaan enään käyttää tieteellisiä menetelmiä, vaikka onko kaikki uusi tärkeä tieto vain mielikuvituksesta?
Siirsit sen väärän viestin sieltä etkä sitä oikeaa. Oisit siirtäny ne kaikki sieltä etkä tätä huonoimpaa viestiä missä ei kerrota. MRKALA NYT SULLE TULI PAHA PAHA VIRHE. Siirsit väärän väärän viestin ja siitä olen pahalla mielellä. Siirsit sen viimeisen huonoimman viestin sieltä että alappa tonkimaan nyt sitä aloitus viestiä.
...opettaa (mahdollisille) omille lapsillesi ko. juttuja? Voi olla että kohta ovat sosiaaliviranomaiset kotona, kun lapsi tarhassa/koulussa kertoo: isä/äitä sanoi että sielu tulee käymään minulla kylässä tms.
Minäpäs tulen teille kylään tässä jonakin päivänä sielunmuodossa. Että ei muutakuin kahvia keittämään ja pullat pöytään valmiiksi. Nähdään. ;)
ihan outoa...
A: Suomessa ei saa KETÄÄN nelivuotiasta noin vain hullujenhuoneelle, kuten kirjoittaja sanoo. En edes viitsi kuvaamaan prosessia, pistää niin vihaksi. Ottakoon itse selvää.
B: Olkoon koko alkperäinen kirjoitus pelkkää provosaatiota. Se on kuitenkin niin huonolaatuista ja tietämätöntä, että olisi ollut parempi jättää se kirjoittamatta
C: Nelivuotias. Yksin kotona. Hullujenhuoneelle?