Ikäluokkamme ihmiset muistavat sodista palanneiden uroittemme puhumattomuuden. Heidän kokemuksensa olivat sanoin kuvaamattomat. Kirjailijat viestittivät ensimmäiseksi sodan tuntemuksia kansan tietoisuuteen.
On olemassa sanoin kuvaamaton ilo tai suru. On sanaton laulukin. Joku on niin rakastunut ettei sitä voi sanoin kertoa. Toinen on täynnä mykkää vihaa.
Mitä kaikkea ei voi sanoin kertoa? Tämä on tietenkin mahdoton kysymys. Aikamme kuuluisa filosofi Luwig Wittgenstein sanoi, että "mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava". Hän ei tarkoittanut poliittista tai muuta ulkonaista pakkoa olla hiljaa, vaan jotakin elämän sisällä olevaa, johon ei ole sanoja.
Onko vaikeneminen edelleen kultaa?
On olemassa sanoin kuvaamaton ilo tai suru. On sanaton laulukin. Joku on niin rakastunut ettei sitä voi sanoin kertoa. Toinen on täynnä mykkää vihaa.
Mitä kaikkea ei voi sanoin kertoa? Tämä on tietenkin mahdoton kysymys. Aikamme kuuluisa filosofi Luwig Wittgenstein sanoi, että "mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava". Hän ei tarkoittanut poliittista tai muuta ulkonaista pakkoa olla hiljaa, vaan jotakin elämän sisällä olevaa, johon ei ole sanoja.
Onko vaikeneminen edelleen kultaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
,,,
Sanat käyvät vähiin, kun ihmisriepu joutuu perimmäisten kysymysten eteen. Otetaan vaikkapa SIELU käsittelyyn! Jokainen tuntee itsessään olevan epämääräisen olennon, jota kutsutaan sieluksi. Mutta mikä on sielu?
Joku ihminen on sielukas, mitä se tarkoittaa, kun ei tiedetä mikä sielu on. Jotkut uskovat sielunvaellusoppiin. Se on vielä hurjempi olettamus.
Muistaako kukaan, löytyisikö vanhoista sananlaskuistamme muistutusta siitä ettei kaikkiin kysymyksiin ole vastausta?
yksi hullu kysyy enemmään kuin viisi viisasta ehtii vastata.
Tuo on hyvä sananpaukaus. Hankalia kysymyksiä esittäviä pidettiin hulluina - ennenkin. Mitä se tommosia kyselee.
Hyvää Joulua!
Aarre
Viestisi toinen lause "Heidän kokemuksensa olivat sanoin kuvaamattomat" kertoo kaiken.
Jos jotakin ei voi sanoin kuvata niin kertomattahan asia jää.
Vaikeneminen on kultaa mutta puhuminen hopeaa. Kumpikin jalometallin arvoisia. Asiapitoinen, lähes minimoitu sanailu tai kirjoittelu lienee sentään parempi.
Vaikeneminen on monen masennustilan tai mahahaavan alku. Lörpöttelijä voi tuntua joskus rasittavalta, mutta luultavasti hän on sekä fyysisesti että psyykkisesti terveempi!
Olet Hintriika oikeassa, lörpöttely eli small talk pitää terveenä ja jos siihen kyllästyy, kannattaa kääntyä taiteen puoleen. Suomen kansa äänesti vuoden tauluksi Hugo Simbergin haavoittuneen enkelin. Siinä Paavo ja Esko kantavat omatekoisilla paareilla koulukiusattua Venlaa hohdokkammille maailman pihamaille. Venlan äiti, Männistön muori oli antanut hatkat pojille huutaen perään, että sen kyllä tietää mitä tuollaisista munavarkaista tulee!
Kun mäkikotkiemme hypyt eivät luista, telkun valistuneet urheilutoimittajat ovat panneet tunnariksi Finlandian, kun hyppykilpailuja näytetään. Jos tuo ei kohota itsetuntoa, niin ne hypyt ovat tuomitut hävittäviksi.
Ja sitten, jos joku kaipaa Joulun sanomasta sitä ainoaa oikeaa suomalaista tunnelmaa, se löytyy Juicen Joululaulusta -niin että HYVÄÄ JOULUA!