Hesarin parisuhdetestissä kysyttiin pitäisikö pettämisestä kertoa ja suuri määrä julkkiksia oli vastannut ei.
Mäkin ajattelin ensin, että mitä silmät ei nää - sitä sydän ei tunne. Ehkä?
Mutta kävi niin, että mies meni vaihtaa vauvan vaipan ja jätti koneen auki, oli tehny sen parisuhdetestin ja katsoin, mitä se vastas. Oli myös vastannut, ettei pettämisestä tarvii kertoa. Heräs epäilyt. Tyhmä minä, kun katsoin.
Toisaalta, oli myös vastannut rakastavansa puolisoaan, vaikka tämä lihoisi 20kg.
Mitäs ootte mieltä? Muotoillaan kysymys näin päin: Uskoisitteko, että miehenne kertoisi pettämisestään?
Mäkin ajattelin ensin, että mitä silmät ei nää - sitä sydän ei tunne. Ehkä?
Mutta kävi niin, että mies meni vaihtaa vauvan vaipan ja jätti koneen auki, oli tehny sen parisuhdetestin ja katsoin, mitä se vastas. Oli myös vastannut, ettei pettämisestä tarvii kertoa. Heräs epäilyt. Tyhmä minä, kun katsoin.
Toisaalta, oli myös vastannut rakastavansa puolisoaan, vaikka tämä lihoisi 20kg.
Mitäs ootte mieltä? Muotoillaan kysymys näin päin: Uskoisitteko, että miehenne kertoisi pettämisestään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
pettäjällä om oikeus vapauttaa itseään mieltään kaivamasta ongelmasta kertomalla siitä toiselle osapuolelle ja aiheuttaa hänelle pahaa mieltä. Se joka paljastaa syrjähyppyjään on paljon vilpillisempi kuin se joka niitä salaa, koska kertomalla hän haluaa aiheuttaa toiselle entistä pahempaa mieltä, ikään kuin kostakseen jostakin esim. toisen pihtaamisesta.
haluaisit elää parisuhteessa naisen kanssa joka jatkuvasti pettää sua, etkä halua asiaa tietää?
Mielestäni tässä asiassa menee raja milloin tulisi kertoa ja milloin ei. Jos on hairahtanut kerran, eikä siinä todellakaan ole ollut mitään senkummoisempia tunteita mukana, niin toki on kohtuullista että ei satuteta sitä syytöntä osapuolta. Mutta jos on tapapettäjä, niin en minä ainakaan haluaisi sellaisen kanssa suhdetta jatkaa ja haluaisin asiasta tietää! Sattui tai ei!
puolestani vastaan, niin uskoisin mieheni kohdalla että hän kertoisi.
Perusteluna se, että mieheni ei ole pettäjätyyppiä ja jos hän kerran sattuisi hairahtumaan niin luulen, että hän ei sitä kykenisi salassa pitämään eikä tahtoisikaan ihan jo sen takia, että tahtoisi antaa minulle mahdollisuuden päättää omalta osaltani jatkanko suhdetta vaiko en.
Jos hän olisi pettäjä tyyppiä, hän ei tietenkään kertoisi, koska hän tahtoisi pitää minut hyvässä uskossa ja sillä tavalla helpottaisi omaa tilannettaan.
Eli mielestäni ihminen kertoo hairahduksestaan silloin kun se nimenomaan on hairahdus mutta jos ihminen tekee sitä tarkoituksellisesti ja jatkuvasti, hän pitää sen salassa, tottakai.
Se että joku vastaa tuollaiseen kyselyyn, että ei tarvitse kertoa, ei tarkoita sitä, että kyseinen ihminen pettäisi !
en haluaisi tietää yhden illan hairahdusta. Olis liian raskasta kuulla ja sit miettiä mitä teen ja annanko anteeks.
Suhdetta tai jatkuvaa pettämistä en tietty antais anteeks. Sen haluaisin myös kuulla, ettei kauaa aikaa pyöriteltäis.
tv.stä tulevaa . Niinkuin salatut elämät, rohkeet ja kauniit, ym. kotikadut .
Kun tilaisuus tulee ja jano kasvaa
on heikko ja kokeilee, kun vastapuolena on viekoitteleva sanojenkäyttäjä .
Tunnustamaton pettää uudelleen....
Missä tänään on mies ja nainen, kun eivät
enää löydä toisiaan ??
kyllä todellisuus on monessa asiassa ihan toinen kuin käytäntö. Moni varmaan eläisi edelleen parisuhteessaan onnellisena jos ei tietäisi puolisonsa hypystä mitään ja se jäisi todella siihen kertaan. Petollistahan se elämä tietyllä tasolla silloin olisi, mutta sen arvoista?
Tuossakin asiassa kai ratkaisee paljon sekin miten itse suhtautuu pettämiseensä. Jos asia unohtuu ja elämä jatkuu niin se ei vaikuta suhteeseen, mutta jos se kalvaa mieltä niin jatkuva salaaminen käy ajan kanssa hermoon.
Moni kuvittelee teoriassa toimivansa ja ymmärtävänsä asioita toisin kuin sitten oikean paikan tullen. Itsestäänkin sen monissa eri asioissa huomaa hyvin.
On myös aika eri asia sekin kertooko itse ja tahtooko tietää toisesta saman. Vaikka itse ei tahdo salata niin silti saattaa haluta tietä jos toisella on salattavaa?
Tuollaisen testin takia en juuri vetäisi johtopäätöksiä, mutta jos asia vaivaa niin kannattanee jutella sen puolison kanssa eikä laskea täällä puolesta ja vastaan ääniä?
tuohon voisi kaiketi auttaa jos alussa säästeltäis niitä ehdottomuuksia, kuten: "se on sitten kerrasta poikki" ja "me ei iiiikinä pepteä". Ei tulis niitä paineita erota siinä samassa kun huomaa, että se toinen ei ollutkaan täydellinen.
Koska ja mikä riittää? Siis tarkoitan, että jos elämä on suurilta osin ihan ookoota sen toisen kanssa mut jos jostain syystä kävisi niin et toinen pettää ja vielä rehdisti tunnustaa pahoillaan, niin kyllä musta sen voi anteeksi antaa. Tää nyt on yksipuolisesti ajateltu, kun ihmiset on niin erilaisia ja ajattelee eritavoin..