Tunteet solmussa

Voi elämän kevät!
On aivan pakko purkaa tuntoja tänne. OLen naimisissa ja suhde on ollut hankala koko 7 vuoden ajan kun on oltu yhdessä. Avioeropaperit on ollut jonkin aikaa sisällä, luottamuksen menetyksen vuoksi. Pitkän aikaa olen miettinyt mitä haluan ja miettinyt kannattaako olla yhdessä. Välillä on hyviä päiviä välillä ei.

No, eilen. Kävin huvikseni täällä chattailemassa ja tapasin aivan uskomattoman miehen! En tiedä miltä tämä mies näyttää tai tunne häntä sen paremmin, mutta tunsin sen mitä välillemme syntyi. Ja se saa vieläkin mahan solmuun ja kyyneleet silmiin. Tajusin myös asioita omasta elämästäni tämän asian takia. Mies tietää että olen naimisissa ja pyysin hätä ottamaan yhteyttä jos hän haluaa.

Nyt olen kuin kissa pistoksissa, odotellen hänen yhteyden ottoaan, pelko persuuksissa etten enää ikinä kuule hänestä. EN tiedä olisiko se loppujen lopuksi ollut mitään pientä ihastusta isompaa, mutta ihanalta se tuntui. *huokaus*

Voi tätä elämän virtaa!! Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa.

Ja miksi nämä tunteet on niin helvetin pinnassa?! :D

Ja tämä oli tässä nyt hyvin lyhennetyssä versiossa. :)
5870
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

tunteissasi ettet satuta itseäsi,koska täällä mikään ei vältämättä ole sitä miltä näyttää.Eihän toki normaalielämässäkään ole takeita mistään,mutta täällä virtuaalimaailmassa on vielä isompi riski tulla harhautetuksi.Ihastuminen on kuitenkin ihanaa ja antaa potkua itselle .Toivon sinulle onnea virtuaalimiehesi myötä.Ja noista pinnalla olevista tunteista sen verran että aina kun ihminen on elämän jakaajilla,eli muutostuulissa ,on hyvin altis myös tunnepuolella tuulettamaan

Äänestä
  • Juu varovainen olen varmasti. KEskustelut vain oli sellaisia virtuaalimiehen kanssa, ettei hän millään olisi voinut hairauttaa, ja sanoi itsekin olevansa aivan innoissaan. *hymy* Tietenkin kunnon miehenä sanoi ettei voisi aloittaa mitään niinkauan kuin olen naimisissa ja kunnioitan häntä siitä... Se vaan harmittaa kovin. Itsellä ollut elämä sekaisin jo kohta vuoden, ja haluaisi jotakin hyvääkin välillä. No siskon sanojen turvin, ota rauhassa ja mieti mitä haluat ja sitten keskustele.

    Näin ajattelin tehdä. En tiedä onko aviomiehenikään kovinkaan onnellinen, ei vaan kumpikaan uskalleta myöntää.

    Äänestä

Olen käynyt yksillä nettitreffeillä elämäni aikana ja oli suuri pettymys. Meillä ei ollut livenä mitään yhteistä. Henkinen yhteys puuttui täysin ja silloin ei fyysistäkään ole. Toisaalta niinkin, että jos fyysinen yhteys puuttuu, niin henkistäkään ei ole... Aikamoiset vaatimukset, mutta niin se menee. Nettideittini sais ulkonäöllään kenet vain, mutta muu sitten puuttuikin.

Kannattaa nähdä kasvoista kasvoihin mahdollisimman pian. Niin on parasta.

Äänestä

mennään että 7 vuoden suhde(vaikkakin vaikea) vaihdetaan päivässä johonkin chattailykaveriin...niin ei ole missään mitään järkeä enää!!!!!!!todella todella pelottavaa!!!

Äänestä
  • Hmm.. en minä vaihtamisesta ole puhunut. Avioero on ollut vireillä jo kohta puoli vuotta, harkinta aika menossa, joten ei ole mikään yhtäkkinen juttu, huonosti mennyt jo pitkään. Nyt ei ole aikaa kirjoittaa, mutta kyllä minä ymmärrän mitä edellinen sanoi ulkonäköasioista. Olen tavannut useita ihmisiä netin kautta, joskus nappaa joskus ei. Who knows. :)

    Nyt täytyy rientää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Eled kirjoitti:

Voi elämän kevät!
On aivan pakko purkaa tuntoja tänne. OLen naimisissa ja suhde on ollut hankala koko 7 vuoden ajan kun on oltu yhdessä. Avioeropaperit on ollut jonkin aikaa sisällä, luottamuksen menetyksen vuoksi. Pitkän aikaa olen miettinyt mitä haluan ja miettinyt kannattaako olla yhdessä. Välillä on hyviä päiviä välillä ei.

No, eilen. Kävin huvikseni täällä chattailemassa ja tapasin aivan uskomattoman miehen! En tiedä miltä tämä mies näyttää tai tunne häntä sen paremmin, mutta tunsin sen mitä välillemme syntyi. Ja se saa vieläkin mahan solmuun ja kyyneleet silmiin. Tajusin myös asioita omasta elämästäni tämän asian takia. Mies tietää että olen naimisissa ja pyysin hätä ottamaan yhteyttä jos hän haluaa.

Nyt olen kuin kissa pistoksissa, odotellen hänen yhteyden ottoaan, pelko persuuksissa etten enää ikinä kuule hänestä. EN tiedä olisiko se loppujen lopuksi ollut mitään pientä ihastusta isompaa, mutta ihanalta se tuntui. *huokaus*

Voi tätä elämän virtaa!! Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa.

Ja miksi nämä tunteet on niin helvetin pinnassa?! :D

Ja tämä oli tässä nyt hyvin lyhennetyssä versiossa. :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu