Tämä on heille jotka pitävät kynsin hampain kiinni jouluperinteistä/ muista traditioista koska niin on aina ollut ja aina tehty!
Eikä muuta ole eikä tule!
Nuori vaimo ja tuore aviomies suunnittelevat ensimmäistä jouluaan. Mies kertoo haluavansa ehdottomasti kinkun joka on luuton. Nuori vaimo hiukan ihmettelee asiaa, eikö luullinenkin kinkku kävisi kävisi ja onko sillä luulla tai luuttomuudella nyt jokin isompi merkitys?
Mies selvittää että AINA, AINA on ollut luuoton kinkku, se kuuluukin niin olla muuten ei tule joulu!
Nuori vaimo ei oikein ymmärrä moista jääräpäisyyttä ja inttämistä ja kysyy syytä moiseen. Mies vain kertoo että aina heillä oli kotona kinkku luuton ja olipa se aina isoäitinsäkin luona niin joten se on meillä perinne jota ei voi muuttaa millään tavoin.
seuraavan kerran kyläillessään anoppilassa nuori vaimo kysyy anopiltaan tuosta kinkusta ja anoppikin vaan toteaa että ainahan kinkku on ollut meillä luuton, äitinikin niin aina teki ja niin sen kuuluukin olla!
Nuori miniä on hämillään mikä siinä nyt sitten on kun omassa kotonaan oli välillä luuta ja välillä ei, eikä se nyt jouluun vaikuttanut.
Hän pyytää että he menisivät vielä asiaa kysymään miehen elossa olevalta isoäidiltä vanhainkotiin.
Nuori vaimo ottaa kinkku asian puheeksi ja kysyy että miksi siinä joulukinkussa tässä suvussa ei saa olla luuta missään nimessä?
Vanha isoäiti alkaa muuttua synkemmäksi kasvoiltaan ja tuhahtaa viimein: Kun siihen saamarin uuniin ei mahtunut se luu ikinä!!
Niin mitähän tarina opettaakaan meille?
Miksi pitää kynsin hampain kiinni sellaisista asioista joista ei edes välttämättä ole varma että miksi jokin asia tehdään jollakin tietyllä tavalla. Avarakatseisuus ei olisi pahitteeksi monissa näissä perinne / traditio asioissakaan.
Mukavaa joulua kaikille olipa sitä kinkkua tai ei ja oli se luulla tai ilman =)
Eikä muuta ole eikä tule!
Nuori vaimo ja tuore aviomies suunnittelevat ensimmäistä jouluaan. Mies kertoo haluavansa ehdottomasti kinkun joka on luuton. Nuori vaimo hiukan ihmettelee asiaa, eikö luullinenkin kinkku kävisi kävisi ja onko sillä luulla tai luuttomuudella nyt jokin isompi merkitys?
Mies selvittää että AINA, AINA on ollut luuoton kinkku, se kuuluukin niin olla muuten ei tule joulu!
Nuori vaimo ei oikein ymmärrä moista jääräpäisyyttä ja inttämistä ja kysyy syytä moiseen. Mies vain kertoo että aina heillä oli kotona kinkku luuton ja olipa se aina isoäitinsäkin luona niin joten se on meillä perinne jota ei voi muuttaa millään tavoin.
seuraavan kerran kyläillessään anoppilassa nuori vaimo kysyy anopiltaan tuosta kinkusta ja anoppikin vaan toteaa että ainahan kinkku on ollut meillä luuton, äitinikin niin aina teki ja niin sen kuuluukin olla!
Nuori miniä on hämillään mikä siinä nyt sitten on kun omassa kotonaan oli välillä luuta ja välillä ei, eikä se nyt jouluun vaikuttanut.
Hän pyytää että he menisivät vielä asiaa kysymään miehen elossa olevalta isoäidiltä vanhainkotiin.
Nuori vaimo ottaa kinkku asian puheeksi ja kysyy että miksi siinä joulukinkussa tässä suvussa ei saa olla luuta missään nimessä?
Vanha isoäiti alkaa muuttua synkemmäksi kasvoiltaan ja tuhahtaa viimein: Kun siihen saamarin uuniin ei mahtunut se luu ikinä!!
Niin mitähän tarina opettaakaan meille?
Miksi pitää kynsin hampain kiinni sellaisista asioista joista ei edes välttämättä ole varma että miksi jokin asia tehdään jollakin tietyllä tavalla. Avarakatseisuus ei olisi pahitteeksi monissa näissä perinne / traditio asioissakaan.
Mukavaa joulua kaikille olipa sitä kinkkua tai ei ja oli se luulla tai ilman =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.