Vetoan sinuun, ihan tavis-vl palstallakävijä, henkilökohtaisesti. Juuri sinuun, joka selailet tätä palstaa satunnaisesti, ja joskus vastailetkin, kenties nimettömänä, kenties nimimerkillä. Sinulla on mahdollisesti jotakin tietoa hoitokokousasiasta, jotakin kuulopuheita, jotakin nähtyä tai jotakin koettua.
Hoidetut, kuten tiedämme, kirjoittavat palstalle aktiivisesti, ja kysyvät heihin kohdistuneiden asioiden oikeutusta. Yleisimmät heille kirjoitetut vastaukset:
- Miksi kaivaa vanhoja, anteeksiannettuja asioita esiin?
- Eikö kristityn tulisi antaa anteeksi?
- Olivatko hoidetut muka syyttömiä?
- Miksi haukutte ja arvostelette meitä, jos kerran olette oikeassa?
- Miksi ette mene sopimaan kasvotusten hoitajien kanssa?
Yritän nyt tehdä sinulle, palstan lukija, lyhyen ja selkeän esimerkin tilanteesta:
Koulussa kiusataan yhtä oppilasta. Häneltä tivataan, miksi olet erilainen. Häntä haukutaan ja kuulustellaan, pidetään kenties pilkkanaan. Hänen tekemisiään tarkkaillaan, ja niistä kerrotaan eteenpäin. Lopulta hänet erotetaan muiden yhteydestä. Hän ei saa olla muiden kanssa tekemisissä. Jos on, häntä kohdellaan kuin ilmaa. Häntä ei tervehditä, eikä pidetä saman koulun oppilaana. Hän on muukalainen.
Mitä tälle yksinäiselle oppilasparalle tapahtuu? Hän kenties löytää jonkun toisen erotetun, ja he kuljeskelevat koulun nurkissa saaden pilkkaa ja kehotuksia muuttua samanlaisiksi muin muut. Tai hän on yksin ja muuttuu vihamieliseksi muita kohtaan, koska rakkaus jota hän muilta saa...onkin vihaa. Vahvinkin yksilö on mahdollista murtaa tällä tavoin henkisesti, ja viedä häneltä oma persoona ja ajattelu, oma minä.
Joukosta erotetun mahdollisuus valittaa asiasta on olematon. Päätös on tehty ja se on lopullinen. Jos erotettu yrittää puolustautua, häntä vastaan löytyy aina riittävästi hyökkääjiä, jotka pitävät hänet aisoissa, ja potkivat tarvittaessa nivusiin. Viisaat erottajat katsovat ylenkatseellisesti ja toteavat, että kun tulet samanlaisiksi kuin me, pääset takaisin.
Haluan tarkoituksella kuvata asian "koulun pihalla," koska meillä kaikilla on jokin omakohtainen muistikuva siitä, miten sitä heikointa kohdeltiin siellä omassa opinahjossa. Minun muistikuvani on sellainen, ettei se varmaan kiusatuista mukavaa ollut. Ehkä täällä on kiusattuja tai kiusaajiakin.
Kun mietit tätä, palstan lukija, minkälainen halu sinulla olisi lähteä tuohon isoon porukkaan tekemään sovintoa? Eikö arkuus tai kiukku estäisi sitä jo alkuunsa? Minulla ainakin, jos olisin hoidettu. kyllä se tuntuisi paljon mukavammalta, jos porukasta lähetettäisiin se vähemmän pelottava sovittelijatyyppi luokseni sinne koulun nurkalle neuvottelemaan, josko edes haluan takaisin. siitä se voisi lähteä etenemään, pikku hiljaa.
Mutta: Porukan tulisi myöntää r e h e l l i s e s t i tehneensä tyhmyyksiä. Sellainen "no tuu nyt mukaan sitte" -tyyli ei käy ollenkaan. Asia täytyy selvittää, sopia, ja keskustella läpikotaisin. Jos porukka on sitä mieltä ettei koskaan ole mitään väärää tullut tehtyä, kaikki on turhaa.
Palstalla on monia hoidettuja kirjoittajia, mm. Heino, x-vl, Leena Huovinen, sirkka, vanha vaimo, albert, jne. jotka k a i k k i kykenevät kertomaan tarkkoja kuvauksia ja tietoja hoidoista ja hoitokokousajoista. He ovat kaikki myös rohkeita esittämään mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten tähän on jouduttu ja miten tästä tulisi mennä eteenpäin. Siksi vetoan sinuun palstalainen, älä pahenna tätä vaikeaa asiaa kirjoittamalla noita (turhia) yllä mainittuja vakiokommentteja. Asia on esillä, ja se tulee selvittää. Jos ei tänään, niin huomenna. En halua uskoa, että Jumala tahtoo jättää tällaista asiaa keskeneräiseksi. Perkele kyllä haluaisi.
Hoidetut, kuten tiedämme, kirjoittavat palstalle aktiivisesti, ja kysyvät heihin kohdistuneiden asioiden oikeutusta. Yleisimmät heille kirjoitetut vastaukset:
- Miksi kaivaa vanhoja, anteeksiannettuja asioita esiin?
- Eikö kristityn tulisi antaa anteeksi?
- Olivatko hoidetut muka syyttömiä?
- Miksi haukutte ja arvostelette meitä, jos kerran olette oikeassa?
- Miksi ette mene sopimaan kasvotusten hoitajien kanssa?
Yritän nyt tehdä sinulle, palstan lukija, lyhyen ja selkeän esimerkin tilanteesta:
Koulussa kiusataan yhtä oppilasta. Häneltä tivataan, miksi olet erilainen. Häntä haukutaan ja kuulustellaan, pidetään kenties pilkkanaan. Hänen tekemisiään tarkkaillaan, ja niistä kerrotaan eteenpäin. Lopulta hänet erotetaan muiden yhteydestä. Hän ei saa olla muiden kanssa tekemisissä. Jos on, häntä kohdellaan kuin ilmaa. Häntä ei tervehditä, eikä pidetä saman koulun oppilaana. Hän on muukalainen.
Mitä tälle yksinäiselle oppilasparalle tapahtuu? Hän kenties löytää jonkun toisen erotetun, ja he kuljeskelevat koulun nurkissa saaden pilkkaa ja kehotuksia muuttua samanlaisiksi muin muut. Tai hän on yksin ja muuttuu vihamieliseksi muita kohtaan, koska rakkaus jota hän muilta saa...onkin vihaa. Vahvinkin yksilö on mahdollista murtaa tällä tavoin henkisesti, ja viedä häneltä oma persoona ja ajattelu, oma minä.
Joukosta erotetun mahdollisuus valittaa asiasta on olematon. Päätös on tehty ja se on lopullinen. Jos erotettu yrittää puolustautua, häntä vastaan löytyy aina riittävästi hyökkääjiä, jotka pitävät hänet aisoissa, ja potkivat tarvittaessa nivusiin. Viisaat erottajat katsovat ylenkatseellisesti ja toteavat, että kun tulet samanlaisiksi kuin me, pääset takaisin.
Haluan tarkoituksella kuvata asian "koulun pihalla," koska meillä kaikilla on jokin omakohtainen muistikuva siitä, miten sitä heikointa kohdeltiin siellä omassa opinahjossa. Minun muistikuvani on sellainen, ettei se varmaan kiusatuista mukavaa ollut. Ehkä täällä on kiusattuja tai kiusaajiakin.
Kun mietit tätä, palstan lukija, minkälainen halu sinulla olisi lähteä tuohon isoon porukkaan tekemään sovintoa? Eikö arkuus tai kiukku estäisi sitä jo alkuunsa? Minulla ainakin, jos olisin hoidettu. kyllä se tuntuisi paljon mukavammalta, jos porukasta lähetettäisiin se vähemmän pelottava sovittelijatyyppi luokseni sinne koulun nurkalle neuvottelemaan, josko edes haluan takaisin. siitä se voisi lähteä etenemään, pikku hiljaa.
Mutta: Porukan tulisi myöntää r e h e l l i s e s t i tehneensä tyhmyyksiä. Sellainen "no tuu nyt mukaan sitte" -tyyli ei käy ollenkaan. Asia täytyy selvittää, sopia, ja keskustella läpikotaisin. Jos porukka on sitä mieltä ettei koskaan ole mitään väärää tullut tehtyä, kaikki on turhaa.
Palstalla on monia hoidettuja kirjoittajia, mm. Heino, x-vl, Leena Huovinen, sirkka, vanha vaimo, albert, jne. jotka k a i k k i kykenevät kertomaan tarkkoja kuvauksia ja tietoja hoidoista ja hoitokokousajoista. He ovat kaikki myös rohkeita esittämään mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten tähän on jouduttu ja miten tästä tulisi mennä eteenpäin. Siksi vetoan sinuun palstalainen, älä pahenna tätä vaikeaa asiaa kirjoittamalla noita (turhia) yllä mainittuja vakiokommentteja. Asia on esillä, ja se tulee selvittää. Jos ei tänään, niin huomenna. En halua uskoa, että Jumala tahtoo jättää tällaista asiaa keskeneräiseksi. Perkele kyllä haluaisi.
Vastaukset 71
Vanhimmat
jos vaikka kuinka yrittää parhaansa, niin jos yhden sanana sanot väärin. Vaikka voi ketjun alkupäässä pyytää anteeksikin.
Niin koko ketju voi jatkua niin, etttä vielä omien joukosta tullaan näyttämän, että minkälainen sitä on.
Ja se ketju voi jatkua ihan vaan sillä tavalla, että yhtä ihmistä vaan parjataan ja syytä ei tarvitse olla paljon. Ja näin voi mennä ketjun loppuun asti. Eikä yhtään anteeksi pyyntöä ole tullut.
Kuka tällaista jaksaa. Minä ainakin lopetan. On mahdollisuus paremminkin virkistyä näillä palstoilla, jossa on pieni ryhmä ja vl-vetäjänä ja tuttuja.
Anteeksi nyt.
Ja kyllä täällä on yritetty sen verran mitä osaa puhua. Muttta eihän ihmisen tarvi yli voimien yrittää. Ja vaikea sitä on puhua, jos ihminen ei edes ymmärrä mitä puhuu.
Joskus sillekin tulee loppu miten paljon sitä jaksaa, ja on uskovaisellakin se sietokyky kuitenkin rajallinen.
Heitä on kutsuttu täällä RY:lle. Sekin on jo rakkautta. Jos asia on tarpeeksi tärkeä, kyllä he tulee.
kohdalla kun näkee, että muissa on aina syy. Ja he ei ole itse koskaan tehneet mitään.
Olet todennäköisesti sama kirjoittaja molemmissa viesteissä. Käytä samaa nimimerkkiä vaikka xxxx, niin sinut voi havaita. Harras pyyntö.
Oletko tehnyt siis kaikkesi, kuten lammasten paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaan puolesta? Eikö Jeesus ole esimerkkinä meille, miten lähimmäistä tulisi kohdella? Laitoin aivan yksinkertaisen esimerkin, jotta voisimme asettua siihen asemaan, jossa hoidettu on ja on ollut. Ei se ole ollut helppo edes sivustakatsojan silmin, saati itse hoidettuna.
Kysymys ei ole vain siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan siitä, miten ihmisiä kuuluu kohdella. Yritin sitäkin kuvata esimerkissäni. On helpompi lähestyä sovittelevaa ihmistä, kuin uhkaavaa laumaa. Kuvaannollisesti sanoen. Mielestäni tämän palstan "hoidetut" ovat kaikki olleet rohkeita, kun he ovat aika henkilökohtaisiakin raskaita ja kipeitä asioita täällä julkisesti kirjoittaneet. Se jos mikä kertoo siitä, että asia ei heille ole merkityksetön, ja vielä vähemmän uskon asia on heille merkityksetön. Eivät he täällä muuten olisi. Kuolleet näet eivät kysele.
väsynyt. Saanhan sitä väsyä.
Olen vaan väsynyt. Saahan sitä väsyä.
Olen itsekin ollut hoidettavana. Mutta olisin halunut auttaa. Mutta ei mikään ole auttanut.
Kiitos vastauksesta ja nimimerkin ottamisesta;)
Sanon sinulle tämän henkilökohtaisesti: Et saa lakata uskomasta ja rukoilemasta, että tämä asia selviäisi. Raamatun mukaan Jumala antaa meille kaiken, mitä me Häneltä pyydämme. Jos sinä sydämestäsi uskot, että tämä asia selviää, se selviää. Kukapa sitten Jumalaa rukoilisi jos ei kristitty? Jumalan aika on vain eri kuin meidän ihmisten. Kenties Hän tahtoo meille vielä jotakin näyttää, kun hän "pitää auki" tätä asiaa.
Mikko Juva, Arkkipiispa 1979 vanhoillislestadiolaisuuden tilasta, Juva oli arkkipiispa ja käytännössä kirkon hierarkiassa korkein paimen ja vastuussa puheistaan, hänet on hyvin vaikea leimata paskanpuhujaksi ja perättömien juorujen levittäjäksi.
"Kun vielä 40-luvun lopulla vl-lestadiolainen pappi saattoi perustella uskonnollista taivutteluaan sanomalla: "minä tiedän, että tässä on tie Jumalan rauhaan; saa 70-luvulla turhaan odottaa, että rauhanyhdistyksen ulkopuolella kenenkään myönnetään selviävän helvettiin joutumiselta.""
"Mutta lopuksi: Missä lähimmäisiä painostetaan nöyryyttäviin tunnustuksiin, missä kielletään seurustelemasta vääräuskoisen naapurin kanssa, tai edestervehtimään tätä, missä sairasta estetään hakeutumasta lääkärinhoitoon, missä lapset eristetään "epäuskoisista" leikkitovereista ja missä vaimot alistetaan joka suhteessa, nimenomaan myös seksuaalisesti aviomiestensä käskyvaltaan, siellä luterilainen paikallisseurakunta ei voi enää vaieta."
"Mutta on selvää, että jos esim.länsisuomalaisen seurakunnan vl-kirkkoherra kohtelee pakanoina seurakuntalaisia, joiden esi-isät elivät Jumalan sanasta jo silloin kun Lappia vielä hallitsivat noitarummut, tästä seuraa iso riita."
"Monet kirjoitukset, yksityiskirjeet ja puhelinsoitot kuvaavat riipaisevalla tavalla sitä ahdistusta, jossa nämä painostuksen alaiset uskovaiset elävät, vaikein ja järkyttävin asia on se, että luterilaisen paikallisseurakunnan ja lestadiolaisen rauhanyhdistyksen välisessä jännityksessä heikot ja oppimattomat ja puolustuskyvyttömät jäävät puristutkseen."
Lainaukset arkkipiispa Mikko Juvan raportista 1979. Onko hän virassaan paskanpuhuja ja valehtelija?
ainakaan asiantuntija.
Alaspa noteeraat kirkkomme piispat. He ovat perin juurin hyvin perillä kirkkomme uskonnollisesta kentästä ja tietävät hyvin miten siellä uskotaan.
Mikko Juva nimenomaan on ehkä tärkein henkilö kirkossa jonka voimin vanhoillislestadiolaisuus käännettiin yhdessä Erkki Reinikaisen kanssa jokseenkin normaalille raamatunmukaiselle uskon perustalle.
Keskustelujen tulokset löytyvät maakunta-arkistosta, Reinikaisen alustuksesta joita ei rivi-veeällille ole julkaistu kuin mitä joitain murusia on päässyt vuotamaan julkisuuteen laajasta-alustuksesta joka pidettiin vuonna 1987 vl-papistolle.
Joitain murusia joita on vuotanut alustuksesta,
Väärät opit:
-Oppi Jumalan huoneen hallituksesta
-Henkiparannusoppi
-Pakkoparannusoppi
-Julkirippioppi
-Omantunnon vähättely
-Ihmisten nöyryyttäminen
-Joukkohysteria
Olisi mielenkiintoista saada se Reinikaisen alustu s pois arkistosta pölyyntymästä, enempi sille olisi käyttöä "kentällä", ja oikeastaan olisi velvollisuus julkistaa alustus koko vl-liikkeen jäsenistön tietoon. Niin radikaalia ja harhaista oli -70 luku että ihmisten olisi saatava tietää mihin sitoutuvat uskossa.
Arkkipiispa Mikko Juva oli erittäin vastuuntuntoinen tehtävässään ja lämmin kristitty. Hän näki miten raskaaksi tavallisille pienille uskovaisille ihmisille kävi SRK:n hengellinen terrori. Mikko Juva yritti parhaansa, mutta kirkon valtarakenteeet eivät olleet halukkaita puuttumaan asiaan. Lopulta harvat niistä joilal itsellään ei ole hätää, alkavat kantaa huolta ahdistetuista, tämä sama tilanne on tänäkin päivänä.
Piispa Juva kantoi huolta niistä joita herätysliikkeen johto piinasi ja nöyryytti kauhistuttavalla tavalla, muka Jeesuksen nimissä.
Kävin itse kirjeenvaihtoa piispa Juvan kanssa noina vuosina.
lehtien yleisönosastossa alustusta nähtäväksi omassa rauhanyhdistyksessänne?
JOs esiintyy omalla nimellään, on selvää että tällainen toivomus tulkitaan SRK:n arvosteluksi. Asianomainen joutuu heti puhutteluun ja pahimmassa tapauksessa hänet "sidotaan" eli eristetään kaikesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lakataan tervehtimästä ja kutsumasta seuroihin yms. Tästä aiheutuu raskas psyykkinen kärsimys, sillä yleensä uskovaisella ei ole muuta ihmissuhdeverkostoa, vaan kaikki tärkeät ystävyys- ja muut ihmissuhteet rakentuvat rauhanyhdistyksen ja oman suvun piiriin.
Kauhistuttavaa julmuutta lähimmäistä kohtaan. Ja nämä pitävät itseään ainoina Jumalan valittuina.
Ei voi kuin ihmetellä vl-pimeyttä.
on ovela. Se pystyy ottamaan hallintavaltansa alle jopa kokonaisen herätysliikkeen. Vanhoillislestadiolainen herätysliike on tästä esimerkkinä.
jos ihminen ei itse sitä halua.
Miten sitten voi ihmiselle sanoa: "Teet tänään parannuksen, tai sinut on iäksi suljettu Taivaan Valtakunnan ulkopuolelle. Tämän jälkeen, kun m i n ä olen näin sanonut, se ei enää ole mahdollista." Kaikkivaltias Taivaan Jumalako näin kehottaa meitä sanomaan?
Eikö parannuksen tekeminen ole henkilökohtainen sydämen muutos, eikä vain ulkoinen jonkun kehotuksesta tehty tunnustus?
Isä ei kovistellut tuhlaajapoikaakaan, vaan antoi tämän lähteä omin päin retkilleen. Mutta kun poika malttoi mielensä, ja kääntyi, Isä j u o k s i häntä vastaan!
tämä kutsu.
ehdollistettu armo... ja se on ihan oikein.
Armoa ei ansaita seikä sen saamiseen voi ehtoja asettaa. Armoa on aina ansiotta saatu lahja. Tarjoatko heille ehdollisen armon?
Armon saamisen ehtona on että unohdat kaikki menneet. Kaikki jätät selvittämättä ja kaikessa pystyt inhimilliseti täydelliseen anteeksiantoon. Ja hyäksyt armon ehtona sen että ylilyöntejä tehtiin ja keskusteluyhteys suljettiin ulosheitettyihin.
Hyäväkyt sen että toistuvista yrityksitä huolimatta hoitajat kieltäyvät keskustelemasta mistään.
Ei kuulkaa kyllä se niin päin menee että ensin annetaan armo ja sen saamiseen ei voi ehtoja asettaa. Armoa ja rakkautta pitää jakaa ylenpalttisesti niillekkin jotka ovat omasta mielestämme osattomia oikeasta uskosta. Ei niin että sanomme ehdot joilla Jumalanvaltakuntaan tullaan. Usko ei ole ihmisen teko vaan Jumalan lahja. Lahjaksi olemme saaneet lahjaksi antakaa. Ehdoitta ilman rahaa ja palkkaa.
Kovin ovat uskovaiset vaativalla mielellä. Armon ehtona pitää olla lahjana antaa tekoja ja sanoja....
Kyllä se niin on että kysyvälle pitää vastata kolkuttavalle avata. Siemetä pitää kitsastelematta kylävää kun se on kuitenkin Jumala joka kasvun antaa.
Eikä niin että me ylönkatsomme ihmistä mitä tuohon kannattaa aikaa ja vaivaa haaskata ei siinä siemen idä?
hoitokokouksia ihannoivan henkilön kommentti.
sinne pääse, vaikka niin luulevat.
Kaikilla noilla luettamillasi nimimerkeillä ja nimillä on eri oppi-
meille se opillinen ero.
Sinä vain tuomitsit perustelematta tylysti.
Aika rohkea teko.
Jos synnit uskotaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, missä siinä kohden menee väärän opin raja.
ettei kyse ole ensinkään opista vaan ihmisten inhimillisestä kohtelusta! Etkö kykene tuntemaan ensinkään empatiaa väärinkohdeltuja kohtaan? Oletko sitä mieltä että jotka ajattelevat mitättömistä maallisista asioista hieman erilailla oikeuttaa tekemään henkisiä raakuuksia? Siihen ei oikeuta mikään "eri oppi" eikä mikään muukaan asia.
Sinulla on kasvun paikka ihmisenä.
Toivon vl:nä että nämä asiat selvitetään.
sinä tunnut olevan hyvin perillä kaikista opeista. Kerro nyt kaikille ensin ainakin nimimerkkisi, ja sen jälkeen nuo kaikki opit, joita nämä hoidetut edustavat. Ja vielä tärkeimpänä, mikä heidät erottaa Kristuksesta?
Minusta olisi varsin mukavaa, jos joku tunnustaisi olevansa kristitty.
rahansanaan kuuluvia. Ja heillä ei ole sama oppi kuin vl:illä.
Jospa Jumala varjelisi, ettei ikinä enää joutuisi tuohon vl-oppiin, joka voi pahimmillaan viedä hoitokokouskäytäntöihin! Jos vl-oppi palaisi perustaansa, niin sitä vaaraa ei niin paljon olisi.
Tiedätkö, mikä "vika" on rauhansanalaisten opissa? Minä kerron: he eivät pidä SRK:ta tarpeeksi tärkeässä roolissa. He eivät kumartele maallisen yhdistyksen johtomiehiä!
"Jospa Jumala varjelisi, ettei ikinä enää joutuisi tuohon vl-oppiin, joka voi pahimmillaan viedä hoitokokouskäytäntöihin!"
Usko on omakohtainen asia.
Taisit sanoa sanottavasi jo toiseen kertaan.
jos anteeksianto menisi ihmisjärjen mukaan, seitsemässä kerrassa olisi kylliksi, kuten Pietari ajatteli. mutta se ei mene, ja siksi anteeksi tulee antaa seitsemänkymmentäseitsemän kerta. Montako kertaa näille hoidetuille on annettu anteeksi tähän mennessä? Tämä Raamatun kohta on juuri sen kohdan jälkeen, jossa Jeesus puhuu syntien anteeksiantamisesta ja pidättämisestä. Sen voi lukea ja ymmärtää erikseen, mutta se tulisi lukea ja ymmärtää kokonaisuutena.
Jos vain menisin kysymään armoa heiltä, niin nykyisin se annettaisiin ilman mitään erittelyjä ja ehtoja. Sitten ehkä jaksettaisiin odottaa määrittelemätön aika, milloin oikeita vl-uskon hedelmiä alkaan ilmaantua. Ehkä siinä kärsivällisyys ja pitkämielisyys on lisääntynyt sitten hoitokokousvuosien?
Tärkeintä olisi tunnustaa, että haluan juuri tuossa joukossa ja tuo joukon edustajan kautta saada synninpäästön. Muiden antamana se ei kelpaa! Olisi tunnustettava, että "vain me veeällät" olemme Jumalan lapsia täällä Suomessa! Siinä on se vl-oppi, johon en halua.
miksi sitten vuodesta toiseen itket palstalla kaipaustasi.
"...jaksettaisiin odottaa määrittelemätön aika, milloin oikeita vl-uskon hedelmiä alkaan ilmaantua. "
Jotakin hedelmiä tai ainakin marjoja kuitenkin pitäisi ilmaantua, muuten anteeksianto loppuu. Kyllä se on silloin edelleen seitsemän kerran oppia. Se ei ole Kristuksen oppi, vaan ehdollista ihmisen tulkinnan mukaista anteeksiantoa. Kristuksen oppi on täydellinen rakkauden oppi.
Oletko sinä kristitty???? Jos olet, ihmettelen miksi et ole niitä lampaita kutsumassa, jotka eivät täällä jaksa enää itkeä. He ovat tosin kujilla ja kaduilla, baareissa ja ravintoloissa, joten se on likaista ja raskasta työtä. Parempi ja helpompi pysyä kotona, ja hoitaa vain x-vl:n sielua. Vuodesta toiseen.
Ethän sinä aivan kuuro olekaan!
Olet sentään itkuni kuullut.
Ei se silloin ole turhaan mennyt.
Voisitko tulla itkemään kanssani, kuten Sanakin kehoittaa? Se voisi helpottaa.
Toivottavasti olet uskottavampi kuin me, joiden puolesta kirjoitat. ;)
Ainakin viestisi kertoo sen, että olet lämpimästi ajamassa oikeutta, avoimuutta ja rehellisyyttä. Ja tärkeimpänä kristillistä rakkautta, joka ilmenee suhtautumisessa lähimmäisiin. Erityisesti niihin, joita on loukattu ja kiusattu uskon varjolla ja sen turvissa. Miten sellaista joku voi puolustella ja selitellä nurinpäin ja pyöritellen?
Kiitos Sinulle!
kuuluvat sanovat molemmat itseään vl:ksi.
Et löydä täältä palstalta entisiä vastustajiasi. Ei srk voi pyydellä anteeksi jonkun ihmisen tekosia. Sinun pitää ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja puhua asiat halki.
Nykyään asenteet ovat muuttuneet ja seuroihin saavat tulla kaikki, jotka haluavat.
Jumalan armo kuuluu kaikille, jotka sitä halajavat.
Jos srk pyytäisi anteeksi julkisesti niitä asioita, se ei tyydyttäisi kuitenkaan kaikkia asiasta kärsineitä.
Hoitajatkin ovat voineet uskoa jo kaikki tekemänsä vääryydet anteeksi annetuiksi ja armonmereen upotetuiksi ja niitä asioita ei ole kenenkään lupa sieltä kaivella.
Paras ratkaisu tähän olisi se että otatte toisiinne yhteyttä (hoitaja ja hoidettu) ja puhutte mitä on jäänyt mieltä painamaan ja lopuksi siunaatte toisianne evankeliumilla.
Mielestäni olisi varsin luonnollista, että väärin perustein julkisen parannuksen tekemään joutuneet saisivat julkisen anteeksipyynnön. se olisi kyllä oikea tapa.
Jos kaksi ihmistä sopii kulman takana, on hyvin todennäköistä, että siitä vain lähtee huhumylly liikkeelle, mistä he oikeastaan ovat sopineet. Selvintä olisi jukinen anteeksipyyntö. vaikka se vähän kirpaiseekin. Käsitykseni on, että nimenomaan srk:n puolelta on se kanta, että mitään sopimista ja anteeksipyydettävää ei ole.
nämä mainitsemasi "tehneet parannusta", siksihän he ovatkin ulkona, itse ratkaisivat
tuulesta temmatuista asioista, kuten jonkun toisen henkilön hengestä? Sehän kuulostaa ihan noituudelta.
Synti erottaa ihmisen Jumalasta, sanotaan Raamatussa. Parannus on mielenmuutos ja parannus tehdään siitä, mistä on aihetta, mistä omatunto muistuttaa. Omatunto on Jumalan ääni ihmisessä.
Et selvästikään hahmota ongelman luonnetta.
>> Ei srk voi pyydellä anteeksi jonkun ihmisen tekosia.
Kyse ei ole yksittäisen ihmisen "tekosista" vaan SRK:n masinoimasta hengellisestä terrorista, jona siis SRK:n johtokunta käynnisti ja hvyäksyi.
Tähän päivään mennessä SRK:n johto ei ole irtisanoutunut noista tuonaikaisista menettelytavoista. päinvastoin pääsihteeri on ilmoittanut lehtihaastattelussa pitävänsä hoitokokouksia siunauksellisina.
Me hoitokokouksista kärsineet olemme luonnolliseti antaneet väärin toimineille yksittäisile ”hoitomiehille” ja muille vastuussa olleille henkilöille jo aikaa sitten etulahjana heidän rikkomuksensa anteeksi, sillä vain siten voi terveenä pysyen jatkaa elämäänsä niiden aiheettomien nöyryytysten ja ihmisoikeusloukkausten jälkeen.
Mutta yhteisönä SRK:n mainetta ja tämän päivän toimintaa tahraa loputtomiin häpeällinen maine vuosikausien helvetistä, jonka se aikaansaattoi hengellisellä painostuksella ja ihmisten nöyryyttämisellä.
Asia kosketti tuhansia ja rikkoi ystävyyssuhteita, katkoi sukulaisuusyhteyksiä, tuotti psyykksisiä ongelmia ja masennusta, johtaen jopa vuosikausien kärsimystä aiheuttaneisiin sairaustapauksiin.
Julkisella yhteisöllä on vastuu tässä yhteiskunnassa oman toimintansa oikeutuksesta. Rehellisyyden maine ei ole itsestäänselvyys jos asioita salaillaan ja eikä avoimesti pyritä totuudellisuuteen.
Nykyään ei enää itse kirjoitettu maineenkiillotushistoria riitä vaan julkiselta yhteisöltä edellytetään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, myös oman toiminnan menneisyyden suhteen. On runsaasti esikuvia siitä, miten organisaatiot ja jopa hallitukset ovat selvittäneet omia menneisyyden vääriä tekojaan, tunnustaneet ne nykypäivänä julkisesti ja pahoitelleet niistä kärsimään joutuneille.
Tästä on kysymys.
On pidettävä merkillisenä sitä että anteeksipyytämistä ja -antammista julistava yhteisö ei itse kykene pyytämään anteeksi omia virheitään.
>> Hoitajatkin ovat voineet uskoa jo kaikki tekemänsä vääryydet anteeksi annetuiksi ja armonmereen upotetuiksi ja niitä asioita ei ole kenenkään lupa sieltä kaivella.
Herää kysymys, kenen saarnaamana ovat anteeksi saaneet, kun koko SRK:n johtokunta ja hoitokokousten vetäjät sekä puhujat olivat tässä väärässä opissa, jossa siunausta pyytäville ihmisille ei anteeksi annettu, ihmisiä erotettiin ja eristettiin ilman syytä jne.
Sanoit:
>> Nykyään asenteet ovat muuttuneet ja seuroihin saavat tulla kaikki, jotka haluavat.
Millä tavoin tämä "asennemuutos" on voinut muulla tavoin tapahtua kuin että johto tekee vääistä asenteistaan parannuksen? Tietääkseni muulla tavoin ei vääryydestä irit päästä kuin parannusta siitä tekemällä.
Mutta miten SRK:n johto on voinut oarannusta tehdä kun koko johto ja saarnaajat olivat noissa väärien asenteiden opissa, ja olivat velvoittaneet myös tavalliset uskoviset siihen oppiin parannuksen tekemään?
Siionissa ei ollut juuri ketään, joka ei olisi ollut käynyt seurakunnan edessä tekemässä julkirippiä hölynpölyasioista, ja siten kaikki kkäntyivä johdon edustamaan oppiin.
Siten Pyhää Henkeä ei ollut enää jäljellä rauhanyhdistyksessä eikä SRK:ssa.
Missä oli se "Lapin Maria", jolle kaikki nämä saattoivat käydä parannusta tekemässä?
Eivät väärässä hengessä olleet voineet kai sentään toinen toisiaan siunata??
Sellaista on ollut tapana nimittää hengelliseksi huoruudeksi.
"Hoitajatkin ovat voineet uskoa jo kaikki tekemänsä vääryydet anteeksi annetuiksi ja armonmereen upotetuiksi ja niitä asioita ei ole kenenkään lupa sieltä kaivella."
Opetetaan anteeksi saamista ja antamisesta? Eihän se noin voi mennä, että joku vaan pyytää vääryyttään anteeksi joltain ulkopuoliselta, ja sitten uskoo sen anteeksi annetuksi? Tuohan on ihan väärin ja tuudittaa ihmisen väärään rauhaan.
Jos asioita ei sovi hänen kanssaan jota vastaan on rikkonut, niin eihän vääryyttä kokenut voi koskaan edes tietää toisen katumuksesta. Niitä asioita on ihan lupa kaivella siihen asti kunne anteeksi annetaan ja anteeksi saadaan.
Jos sinulta vaadittaiin parannusta vaikka huorintekemisestä niin jos omatuntosi kertoo sinulle ettet ole tehnyt mitään sen kaltaista että tälläistä voitaisiin sinulta vaatia niin mitä seuraisi siitä jo tekisit siitä parannusta?
-> aviopuolisosi ymmärtäisi asian niin että olet käynyt vieraissa?
Tai sitten kieltäytyisit tekmästä parannusta ja sinut suljettaisiin ulos kun et ymmärrä tehdä parannusta teosta jota et ole tehnyt?
Monenkin ulos joutuneen kohdalla on kyse siitä että omatunto ei anna myöten tehdä parannusta ihmisten edessä teosta jota Jümalan edessä ei ole => näin ollen ei voi palvella ihmisiä jumalana
Eli jos nyt sitten vaadimme heitä parnnuksen tekoon siitä synnistä jonka vuoksi heidät on ulos heitetty vaadimme heiltä kuuliaisuutta ei Jumalalle vaan erehtyvälle ihmiselle.
Ihminen voi toki esittää inhimillisiä ehtoja sille millä perusteilla toinen ihminen on oikeutettu armoon. Jumala ei tune armolle ehtoja.
Miksi SRK ei saisi esittää anteeksipyyntöä hoitokokousoperaationsa vuoksi, vaikka kaikki tiedämme juuri SRK:n olleen kaiken julmuuen taustalla?
Mikä on mielessäsi nostanut SRK:n niin korkealle, ettei se voi edes tekosiaan pahoitella? Vieläkö teitä pelotellaan niin paljon, ettet uskalla myöntää tosiasioita? Elätkä tätä päivää vai 70-luvun pelon aikaa?
Oli hyvä esimerkki, miten asiat voivat kulkeutua, kun SRK:n "silmäätekevät" saavat yliotteen. Noinhan siinä käy, kun omantunnon tilalle tulee toinen opettaja.
Tämä palstakaan ei ole sopiva luettavaksi, kun täällä SRK:ta arvostellaaan. On huomattava, että Raamattu lupaa tutkiskella, onko henki oikea, mutta SRK: ei haluaisikaan sitä sallia. SRK: "vaatii" kuuliaisuutta SRK:lle, ja sen "yksimielisille päätöksille". SRK haluaa rahaa ja valtaa.
On paljon ihmisiä, joiden usko "nojautuu" vieläkin pitkälti noiden "hoitajien" uskoon ja uskonymmärrykseen. Syykin on selvä. He lukevat vain SRK:n julkaisemaa Päivämies-lehteä ja Lehti on tuosta aiheesta aika hiljaa.
Tuo "hoitajien usko" näkyy siten, että he ovat omasta mielestään kykeneviä erottammaan kuka uskoo oikein ja kuka väärin. Ja noita vääräuskoisia tuntu olevan lähes kaikki muut, paitsi he itse! Eli jos SRK tarvitsee 20 "milliä" rahaa, niin sitä ei saa arvostella, koska arvostelijat ovat "pimeitä", ja "parjattujen varoilla" on ennenkin toimittu.
Mitäpä muuta osaisi toivoa, kuin että SRK: saisi varattua ja varmistettua taivaspaikan kaikille "alaisilleen".
Jeesus on luvannut valmistaa sijaa omillensa, joten se asia ainakin on hoidettu!
"Ei srk voi pyydellä anteeksi jonkun ihmisen tekosia."
oli keskeinen hoitokokousten organisoija koskien koko maata. Tottakai se voi - ja sen pitää - pyytää anteeksi niitä väärinkäytöksiä, joita hoitokokoukset pitivät sisällään.
Tuollainen SRK:n ja sen hännystelijöiden lausahdus on vain vastuun pakoilua ja itsensä nolaamista.
Kiitos asioihin vaikuttamisen halusta! Minulla on huoli niistä ihmisistä, jotka myöntyivät väärään oppiin.
Itselläni on se sama usko, missä olen ollut koko elämäni ajan, mitään en ole muuttanut, mutta Rauhanyhdistys VALITETTAVASTI on. Sille asialle minä en voi mitään.
Hyvää ja rauhaisaa joulua itsekullekin säädylle, jokaiselle, joka palstoilla on.
Jouluterveisin sirkka
Jaamme samat kokemukset, pettymyksen ja järkytyksen kun oma uskonyhteisö johon oli kasvanut ja johon oli tottunut luottamaan, kääntääkin julmat ja kauhistavat vääryyden ja painostuksen kasvot. Me seurasimme tapahtumia, näimme ja tiesimme, että nyt oli vääryys saanut vallan rauhanyhdistykssessä.
Moni muukin tiesi - ja silti jäi sinne.
Arvostan kirjoituksiasi, Sirkka. Hienoa havaita että yhä silloin tällöin kirjoitat tänne. Toivotan Sinulle rauhallista ja hyvää joulua sekä siunausta tulevalle vuodelle!
Näin se on sirkka, usko Kristuksen päälle, niin sinun syntisi ovat iäksi unohdetut. Olen viime aikoina saanut tietoa hoitokokuksista, ja se tukee käsitystäni srk:n erehtymättömyysopista. En pyri mihinkään yltiöpäisiin tekoihin, mutta sanonpahan vain, että tarvittiin Natan sanomaan Daavidille vertauksen kautta, millainen huoripukki hän oli. En vertaa itseäni Nataniin enkä ole uskon sankari, mutta mielelläni näkisin, että nämä asiat selviäisivät. Huoruutta se on hengellinenkin huoruus. On helpompi jatkaa matkaa, kun ottaa välillä kiven kengästä. Siunausta sinulle sirkka.
Nimimerkille hoitokokouksissa ollut vielä: "Unohdin" sinut epähuomiossa listasta. Olen kyllä lukenut kirjoituksesi. Siunausta sinullekin.
Arvostan tapaa jolla nostat tämän kipeän kysymyksen yhteiseen keskusteluun, Osat tehdä sen rakentavalla tavalla. Kunpa me kaikki osaisimme ottaa tästä esimerkkiä. Tarkoitan lähinnä itseäni, haavoille lyöty ja kärsivä, ja puran joskus tarpeettoman jyrkästi suruani ja pettymystäni tällä palstalla. Antakoon Jumala sinulle voimia ja rohkeutta edelleen.
Oikeastaan olen varma siitä että niin kauan kuin hoitokokousasiaa ei SRK:ssa ja rauhanyhdistyksissä selvitetä, nin kauan kärsitään myös siellä, sillä puolella. Lähimmäisille syyttä aiheutettu kärsimys ei voi olla tuntumatta ja vaikuttamatta herätysliikkeen sisällä.
Historia tuntee esimerkkejä että vääryydet on voitu vaieta ja salata seuraavilta sukupolvilta - kunnes tulee totuuden hetki ja asiat paljastuvat kipeällä tavalla.
Kiitos lohduttavista sanoistasi ja lämpimästä toivotuksesta.
Rauhallista ja hyvää Kristuksen syntymäjuhlaa sinulle.
minakin, rivi-vl (inhoan tuota vl-lyhennetta, "vittu!-lesta!")
Tassa ketjussa keskustelu nayttaa asialliselta, vaikka rekisteroidyt nimimerkit puuttuvatkin.
Tuossa jaljempana, viime yona, kaipailin sita monesti mainittua Reinikaisen alustusta, ja vaikka alustusta ei saatukaan, siihenkin ketjuun tuli asiallisia kommentteja.
Olen itse elanyt hoitokokousajat. Tein parannusta ainakin kososlaisesta hengesta niin kuin nailla palstoilla on monesti kuvattu. En ymmartanyt, mika se sellainen kososlainen henki on ja oli, mutta lapsellisesti uskoin, etta se on jokin sellainen synti, jota itse ei huomaa. Sikali kuin tiedan, myos esimerkiksi isani ja monet suvustani kayttaytyivat samoin, vaikka tuskin pohtivat asioita senkaan vertaa kuin mina (k-rhommm). Ollaan oltu semmoisia maanhiljaisia. Olen nahnyt, kuinka hoitokokouksissa itketettiin mummoja ja pantattiin anteeksiantoa. Meilla pain silloin kavi kylla onneksi niin, etta toiset -tyhmat ja perin yksinkertaiset mummoroiset - pirtin peralla aityivat huutamaan, etta mita se tallainen anteeksinnon panttaaminen on; Jumalan valtakuntahan on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Niin kaikille anoville annettiin synnit anteeksi.
Hoitokokousajat eivat juuri olisi palanneet mieleeni, ellei noihin vuosiin naissa keskusteluissa nyt olisi palattu.
Tiedan, etta hoitokokouksista ja niihin liittyvista asioista on sittemmin keskusteltu paakallonpaikallakin. Vuosia hoitokokousten paattymisen jalkeen ja paljon ennen internetin tuloa. Naissa keskusteluissa yleisesti on todettu, etta pieleenhan se meni. Hieman ihmettelen, miksi SRK ei nyt voi olla aktiivisempi osallistumaan asiasta kaytavaan keskusteluun. Ilmeisesti siksi, etta siella edelleen on niita senaikaisia hoitomiehia. Ok, he menivat silloin joukon mukana, tekivat virheita ja saavat toki kernaasti uskoa virheensa anteeksi - mutta etta "varmuuden vuoksi" he Heikki Saaren tavoin voisivat vaistya ja tehda tilaa toisille, jotka toiminnallaan eivat ole aiheuttaneet pahennusta Jumalan valtakunnassa.
Ehkapa siella on ripaus semmoista oman kunnian tavoittelua tai ainakin jonkinlaista pyrkimysta sailyttaa edes ripaus sita niin sanottua omaa kunniaa. Mita se sellainen on? Ihmisen oma kunnia, maine, menestys, siloinen julkisuuskuva, oikeassa oleminen ynna myyt semmoiset - eivatko ne ole kuin saastainen vaate Jumalan edessa. Eiko vanhastaan ole sanottu, etta menkoot oma kunnia ja maine, kunhan paasee vapaasti uskomaan ja antaa toisillekin vapauden.
Sekin luultavasti tekee tilanteen hamaraksi ja vaikeasti hallittavaksi, etta ehkapa juuri hoitokokousvuosien aikaan oli joitakin todellisiakin epakohtia, joihin samassa ruljanssissa voitiin puuttua. "Puimatannerta puhdistettaessa" vain samalla meni hyvaakin siementa roskiin.
Tassa ketjussa on mainittu, etta mitapa ne "vahingossa maton alle lakaistut roskat" voisivat tehda - muuta kuin kertoa kokemuksistaan ja pitaa asiaa esilla - - - kun toisella puolella on mahtava organisaatio. Nailla poispotkkituillakin ilmeisesti on halu paasta taivaan kotiin. Eiko olisi kristillista rakkautta, etta meidan mahtava organisaatiomme kaikin kaytettavissaan olevin keinoin lahestyisi heita, myontaisi Reinikaisen tapaan sen harhaopin, jonka valtaan Jumalan valtakunta 1970-luvulla joutui, ja sitten jatkettaisiin matkaa yhdessa. Jos jollekulle viela sittenkin olisi 'jaanyt jokin karvas juuri', se tulee kylla aikaa myoten ilmi - ja voidaan taas pesta vikoja ja virheita pois Jeesuksen verella.
Jos on totta, kuten joskus olen kuullut mainittavan, etta hoitokokousten jalkeen opetus Jumalan valtakunnassa meni elamantapapainotteiseksi - silloinhan ollaan jouduttu omavanhurskaan farisealaisuuden tielle. Omavanhurskaus ei ole kaukana kenestakaan meista. Juhani Uljas sanoo kirjassaan, etta omalta puoleltamme me olemme pesunkestavia fariseuksia.
Tuolla toisella palstalla http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
on aloite "Jumalan valtakunnan rajat" ja asiallista keskustelua siita(kin). Vanhoillislestadiolainen vain me -oppi nayttaa farisealaiselta harhalta - emmehan me pelastu uskomalla vanhoillislestadiolaisuuteen, vaan uskomalla siihen, etta Jeesus on karsimisellaan ja kuolemallaan sovittanut minunkin syntini. Samoin uskovat sitten kokoontuvat yhteen. Etsivat turvaa toinen toisestaan. Siina on Jumalan seurakunta.
Sectori, Sinahan voisit tulla keskustelemaan meidan kanssamme myos tuonne Mopin palstalle. Sama kutsu kuuluu toisillekin taman palstan keskustelijoille. Moppi on siina etusivullaan toivottanut kaikki asialliset keskustelijat tervetulleeksi. Siella taitaa olla teologejakin. Yritetaan yllyttaa heidat keskustelemaan vaikkapa tasta farisealaisteemasta.
Jumalan valtakunnassa on vahnastaan sanottu, etta vuoroin olemme kantajina, vuoroin kannettavina. Jumala on luvannut olla niiden tykona, joilla on sarjetty ja noyra henki.
Kiitos viestistäsi, Sointula. En tiennyt, että olet myös elänyt hoitokokousajat. Kirjoituksesi oli mukavaa luettavaa.
Olen pohtinut tuota toista palstaa, ja käynyt lueskelemassakin siellä. Tiedän että siellä on hyviä kirjoittajia, joten kirjoittelun taso on varmasti korkea. Ja rekisteröityminen karsii ainakin suurimman osan häiriköinnistä. Saattaapa olla...jotenkin tuntuu, että ei ole oikein aikaa keskittyä kaikkeen, tähänkään palstaan aina. Täällä on kyllä se hyvä puoli, että "kansan syvät rivit" kuuluvat aidosti:) Homma menee aina välillä mahdottomaksi, mutta silloin voi hyvin pitää taukoa. Ja kyllä aina helmiäkin tulee matkalla, vaikka ei joka simpukasta. Toistaiseksi siis viihdyn täällä. Siunausta sinulle.
Sanoit:
"Ihmettelen, miksi SRK ei nyt voi olla aktiivisempi osallistumaan asiasta kaytavaan keskusteluun. Ilmeisesti siksi, etta siella edelleen on niita senaikaisia hoitomiehia. Ok, he menivat silloin joukon mukana, tekivat virheita ja saavat toki kernaasti uskoa virheensa anteeksi."
Miten niin SRK:n hoitomiehet "menivät joukon mukana"??
He ja heidän lähettämänsä saarnaajat olivat itse joukon edessä ja johtivat joukon outoon harhaiseen oppiin. Toistan. Eivät he suinkaan menneet joukon mukana vaan vetivät kaikki muutkin pakkoparannuksen kautta väärälle tielle.
Ja sillä tiellä SRK:n johtokunta on yhä. Tämä on täysin selvä jokaiselle joka tuntee asiat.
oli huono, ainakin epatarkka. Oletin, etta kavi niin, etta joku (Heikki Saari) tai jotkut (Heikki Saari ja kumppanit) keksivat henkiopin ja saivat siihen erehdytetyksi toisetkin mukaan.
Huomasitteko - taman palstan kirjoittajat - loysin juuri PUNAISEN LANGAN! Tuolla sivun alussa 23.12.2006 on uusi aloitukseni "Hoitokokousten harhat - sitominen!" Odotanpa mielenkiinnolla, syntyyko siita keskustelua. Teologian opiskelijan opastus toisaalla ketjussa oli mielestani VUOSISADAN OIVALLUS. Joku voi ajatella, etta teen tassa pilkkaa, mutta en!!! Asia on mielestani todellakin noin yksinkertainen.
Se teologian opiskelija toisessa ketjussa kirjoitti, etta Raamatussa lukee
"jos veljesi rikkoo sinua vastaan..."
ja tulkitsi, etta sehan koskee vain uskovaisten keskinaisia valeja.
Raamatussa kylla lukee
"jos veljesi tekee syntia..." ja niin edelleen - ja sitten se Kristuksen kirkkolain mukainen menettely.
Ne uudet aloitukset olivat hoitokokousasiasta olivat siis vain fundamentalismipaskaa. Ei niihin opiskelijoihin nakojaan voi luottaa, vaaria tietoja levittelevat ihan niin kuin Aimo Hautamaki vai oliko se Matti Laakko - sanoi.
Et nähtävästi päässyt alkuunkaan jyvälle siitä mitä Teologian opiskelija kirjoitti. Raamatun varhaisimmissa teksteissä on tässä kohtaa suuria puutteita ja eri käännöksissä keksittyjä sanoja ja kokonaisia lauseita keskenään ristiriitaisella tavalla tulkittu historian mittaan. Tämän päälle vanhoillislestadiolaiset ovat vielä kehittäneet oman julman tulkintansa, jolla ei ole mitään perustaa missään.
Jo on soppa. Semmoiseksi se menee kun ei ole asiantuntemusta. Teologit potkittiin ulos vl-liikkeestä ja valta on auttamattoman tietämättömillä maallikkosaarnaajilla. Ei ihme että yhteisössä on sairaita piirteitä.
Käsityksesi mukaan: "Teologit potkittiin ulos vl- liikkeestä ja valta on auttamattoman tietämättömillä maallikkosaarnaajilla. Ei ihme että yhteisössä on sairaita piirteitä."
Miksihän sinulle on tuollainen käsitys muodostunut? Itse nuo ajat eläneenä tiedän, että hoitajina oli kaiken ikäisiä ja monen ammattiryhmän edustajia, myös jo virassa pitkäänkin olleita pappismiehiä. Jotkut heistä toimivat yhä Ry:n piirissä. Nimiä en mainitse.
Niinkö tosiaan oli?
Onkin sitten kertaluokkaa vakavampi asia, jos tosiaan myös kirkkomme papit osallistuivat ihmisten kiusaamiseen ja harhauttivat ihmisiä vääränlaiseen mjulkirippiin.
SRK:n piirissä tomivilla papeilla, jotka näin tekivät, on selitettävää sinä päivänä kun kirkolliskokous laittaa nämä tapahtumat tutkintaan.
Tämä on itselleni uutta. Kiitos sinulle nimimerkki Sirkka tärkeästä oikaisusta.
1960 ns. pappiseriseuran tuulet vei 2/3 osaa tai toisen tulkinnan mukaan heidät potkittiin pois SRK:n leivistä. SRK:n työvaliokunnalle eli Jumalan huoneen hallitukselle uskollisia jäi 1/3 papistosta jotka myös velvoitettiin henkien haisteluun ja siionin puhdistukseen. Kieltäytyminen osallistumasta puhdistuksiin tiesi automaattisesti kenkää valtakunnasta ja siten ollen joutumista helvettiin.
1960- luvulla pappiseriseuraksi kutsutun hajaannuksen syynä olisi ollut opillinen käsitysero kasteesta. Siis (kuten kirkon virallinen kanta on???), että kastamaton lapsi ei olisikaan taivaskelpoinen.
Rauhanyhdistys opettaa tässä asiassa (myös hoitokokousvuosina)edelleen niin, että myös kastamaton lapsi perii taivaan.
Ps. Usein jumalanpalveluksia radiosta kuunnellessa kerrotaan, kuinka "kasteessa on jumalanlapseksi ja seurakunnan yhteyteen otettu lapset...", ikäänkuin lapsi ei ennen kastamistaan olisikaan jumalanlapsi.
Taannoin (seitsemisen vuotta sitten) yritin Rauhan Tervehdys- lehdessä viritellä aiheesta keskustelua, mutta suoraa vastausta en pyynnöistäni huolimatta saanut.
Rauhan Tervehdys- lehti on siis Oulussa painettu kirkon julkaisu. Lehdessä on palstatilaa myös lukijoiden aiheille.
ei itsessään ole ollut mitään vikaa. Pelkkää sanahelinää ja turhaa kitinää näiden suusta olen kuullut.
heität kovin kevyesti ilkeämisen ja vihjailevan kommentin. Tuollaiseen kykenee semmoinen ihminen, joka on haluton asettumaan kärsivän ihmisen asemaan eikä myöskään tunne taustoja.
Kommenttiisi voin todeta nuo vuodet eläneeä ja monella paikkakunnalla hoitokokouksissa olleena, että ylipäätään missään uskovaisille hoitomiesten sinkoamissa syytöksissä ei ollut perää eikä perustaa. Syytteet ja julkirippivaatimukset eivät perustuneet myöskään Raamattuun. (Tämän ovat mm. Erkki Reinikainen ja Seppo Lohi todenneet useasti.)
Kuten varmaan tiedät, julkirippi koskee tilannetta, jolloin on hyvin vakavasti ja laajasti aiheutettu vanhinkoa sionissa, tai muualla yhteiskunnassa, vaikkapa omassa ammatissa. Julkirippi ei koske tavallisia yksityisen ihmisen yksityisessä elämässään tekemiä erehdyksiä. Näin on kristillisyydessä aina ymmärretty, ennen hoitokokouksia. Ev.lut.kirkkomme muuten luopui julkiripin käytöstä yksityisten ihmisten synninpäästön muotona jo 1800-luvulla.
Se että hoitomiehet vaativat tavallisia uskovaisia tekemään julkisesti parannusta asioista, joihin he eivät olleet millän tavoin syyllistyneet, on tietysti aivan pöyristyttävää. Kun nämä piinatut vanhat ihmmiset hätäännyksissään yrittivät pyytää anteeksi heille ei siunausta "myönnetty". Seurakunta olisi halunnut tietysti siunata, mutta kaikki katsoivat peloissaan hoitomiehiin, jotka puistelivat päätään. "Olet sidottu!"
Koko show oli niin kieroa peliä että en ollut moista koskaan nähnyt. Silloin, vielä nuorena ihmisenä, näin elävän havaintoesityksen manipuloinnista, uhkailusta, pelottelusta ja joukkohysterian lietsomisesta kilttien tavallisten uskovaisten keskuudessa. Jos yritti kysellä että mistä on kyse, siitä joutui myös piinapenkkiin. Hoitomiehet eivät sietäneet vähintäkään arvostelua.
Mitä taas tulee siihen, millaisia uskovaisia olivat ne jotka hoitomiehet kulloinkin poimivat silmätikuikseen, niin he olivat aivan tavallaisia ihmisiä, sellaisia kuin sinä ja minä (jos olet uskovainen). Eivät varmaankaan erehtymättömiä mutta olivat ahkeroineet seuroissa käydä ja panna omaltatunnolta syntiä pois. Ei sen kummempaa. Mutta kauhea hengellinen väkivallan aalto käynnistettin läpi maan, ja se vei mennessään suuren joukon hartaita uskovaisia, ja sai aikaan paljon tarpeetonta kärsimystä.
Koko yhteisön harhaan johtamiseta eivät hoitomiehet eikä SRK ole koskaan tiliä tehneet.
Jälkensä se vuosia kestänyt prosessi jätti ilman muuta myös niihin ihmisiin jotka jäivät ry:lle. Harva niistä tapauksista mielellään juttelee, niin paljon ne hävettävät ja ahdistavat mukana olleita.
nuo sinun juttusi, arpapelilläkö arvottiin hoidettavat. Kyllä he ovat suurimpia vikapäitä, mutta omasta mielestään viattomia. Odottelemme vain heidän tuntonsa heräämistä ja anteeksipyyntöä.
Kun uusi hoitokokousoperaatio käynnistetään, saatat olla itse vainottujen joukossa. Miten sitten suu pannaan?
heräämistä. Esitithän tällä palstalla täysin perättömän valheen. Suurin vikapää mitä olen täällä tähän mennessä havainnut.
Kaiken hoitokokouksiin liittyvän pahan alku ja juuri oli oppi: "Me olemme erehtymättömiä".
Miten ihmiset voivat mennä niin sekaisin, että alkavat pitää itseään jumalallisina ja erehtymättöminä? Onko syynä pelkkä äärettömän suuri vallanhimo vai mahdollisesti jotakin muuta?
Vieläkö SRK ja vl-saarnaajat nykyään opettavat, että erehtyväisistä ihmisistä muodostuva kopla on "erehtymätön"?
Minun nähdäkseni erehtymättömyysoppi seuraa joko siitä, että joku/jotkut ihmiset ilmoittavat, että Jumala puhuu vain heidän kauttaan. Toinen vaihtoehto on se, että Perkele kehottaa lukemaan Raamattua siten, että sen tulkinta tulee niinsanotusti omaksi eduksi. Edellisen kaltaisia lahkoja on nähdäkseni paljon, mutta nämä ovat näitä maailmanlopun lahkoja, jotka kiihottavat jäseniään joukkoitsemurhiin, tai johonkin muihin järjettömyyksiin. Tästä ei vl-uskossa ole kyse, vaan uskon ennemminkin tuohon Raamatun tulkitsemiseen. Jostakin opetuksesta tai tulkinnasta on jäänne, että on yksi erehtymätön maanpäällinen seurakunta, ja se elää sitkeässä.
Mielestäni erehtymättömyysopin opettaminen on vakavampi asia, kuin sen uskominen. Siksi en voi muuta kuin todeta, että suunta täytyy tarkistaa. Raamatun mukaan niin, että kirkas kointähti saa opastaa meitä oikeaan paikkaan. Se oikea paikka on joulun sanoman mukaan Betlehem, jossa me voimme nähdä vastasyntyneen pienen poikavauvan. Tätä pienokaista maailman valta ja kunnia alkaa vainota, ennenkuin tämä poikalapsi edes kävelee.
Olen monesti muistuttanut palstalla niitä, jotka uskovat erehtymättömyysopin mukaan, että heillä on tulenpalava kiire alkaa tehdä lähetystyötä kaikkeen maailmaan, koska vain heidän sanomansa on oikeaa. Heiltä en vain ole saanut vielä vastausta kysymykseen, miten Kristukseen voi uskoa väärin?
2.Pietarin kirje:
2:22 Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa."