Tällainen palsta on

1) Ne, jotka ovat huostaanottouhan alla lapsineen.

2) Jotka elävät huostaanottoa elämässään.

3) Ne, jotka ovat saaneet lapsensa kotiin ja ovat nähneet, mitä suomalainen lastensuojelu voi olla pahimmillaan.

Toki on hyvä kuulla välillä myös myönteisiä kokemuksia, koska niitäkin on. Mutta valitettavasti kaikki lasten sijoitukset eivät ole ollenkaan onnistuneita.

Vertaistuen merkitystä lisää se, että yhteiskunta ei tarjoa tukiryhmiä, vaikka lain mukaan terapian, tuen ja avun tarjoaminen kuuluisikin viranomaisten tehtäviin. Huostaanotto pitäisi yrittää estää avohuollon tuella ja jos avohuoltoa ei tarjota, vanhemmat eivät halua sitä tai se ei ole riittävää ja huostaanottoon päädytään, pitäisi tukea saada myös huostaanoton syiden poistamiseen. Sitäkään ei aina tarjota, on jopa tilanteita, jossa huoltosopimusta ei edes olla tehty jne, paljon puutteita löytyy.

Koska monesti vanhemmat jäävät aivan yksin ongelmineen, on vertaistuen merkitys sitäkin suurempi. Tosin monesti tuntuu, että kaikkein ongelmaisimmat tännekään harvemmin kirjoittavat. Toivoa sopii kaikille vain rohkeutta kirjoittamiseen provoista välittämättä.