Meillä on ero harkinnassa.
Onko niin, että jos toisesta vanhemmasta ei ole ns. pahaa sanottavaa (alkoholismia tms.) niin on hyvin pienet mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Että yleensä aina määrätään yhteishuoltajuus ns. normaaleissa erotilanteissa?
Minua huolestuttaa asia aika lailla. Lapsemme on vasta 2-vuotias. Isä on hyvä hänen kanssaan, hoitaa hyvin jne. - ei siitä kyse. Mutta mietityttää, mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaisi?
Voiko noin pienen lapsen ollessa kyseessä määrätä esim. vuoroviikot? Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan enkä usko, että hänkään voisi olla minusta. On vielä niin kiinni äidissä.
Mitenkä tapaamiset lapsen kanssa yhteishuoltajuudessa yleensä järjestetään? Vai onko se ihan erikseen sovittavissa tapauksesta riippuen?
Entä onko isällä ihan joka asiaan sanansa sanottavana, jos on yhteishuoltajuus? Esimerkiksi jos haluan mennä pojan kanssa ulkomaanmatkalle tms.?
Onko niin, että jos toisesta vanhemmasta ei ole ns. pahaa sanottavaa (alkoholismia tms.) niin on hyvin pienet mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Että yleensä aina määrätään yhteishuoltajuus ns. normaaleissa erotilanteissa?
Minua huolestuttaa asia aika lailla. Lapsemme on vasta 2-vuotias. Isä on hyvä hänen kanssaan, hoitaa hyvin jne. - ei siitä kyse. Mutta mietityttää, mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaisi?
Voiko noin pienen lapsen ollessa kyseessä määrätä esim. vuoroviikot? Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan enkä usko, että hänkään voisi olla minusta. On vielä niin kiinni äidissä.
Mitenkä tapaamiset lapsen kanssa yhteishuoltajuudessa yleensä järjestetään? Vai onko se ihan erikseen sovittavissa tapauksesta riippuen?
Entä onko isällä ihan joka asiaan sanansa sanottavana, jos on yhteishuoltajuus? Esimerkiksi jos haluan mennä pojan kanssa ulkomaanmatkalle tms.?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yksinhuoltajuuden saa kivutta, jos toinen vanhemmista ei sitä vastusta. Eli jos lapsen isä tähän suostuu niin asia on sillä selvä. Yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus on ihan teidän vanhempien päätettävissä. Ainoastaan siis jos kumpikin yksinhuoltajuuden haluaa, tulee ongelmia...
Tapaamiset yhteishuoltajuudessa menevät myös ihan kuin haluatte.
Käsitykseni mukaan molemmissa em. tapauksissa voi sopimuksiin lisätä omia "pykäliä" eli esim. yhteishuoltajuudessa merkintä, että kumpikin vahhemmista ilmoittaa toiselle ulkomaanmatkoista vähintään 1 viikkoa ennen -tyyliin.
Yhteishuoltajuus on hyvä, jos vanhempien välit ovat kunnossa ja ovat yksimielisiä lapseen liittyvistä asioista. Muutoin yksinhuoltajuus on helpompi.
Alussa voisi mielestäni lapsi olla vaikka viikonloppuisin isänsä luona. Mielestäni vuoroviikot ovat huono ajatus. Lapsen tulisi tietää mikä on ensisijainen koti ja mikä toissijainen. Eli siinä ykköskodissa tulisi viettää reilusti enemmän aikaa kuin kakkoskodissa.
Tässä jotain ajatuksiani. Joku toinen täydentäköön/korjatkoon/jatkakoon...
»Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan»
..ja oletat että toinen haluaa tämän takia olla erossa pikkuisestaan YLI viikon kerrallaan?
Pyydän ajattelemaan asiaa muultakin kuin omalta kannaltasi.
Yhteishuoltajuus on tosiaan hyvä, jos vanhempien välit ovat kunnossa. Muuten yksinhuoltajuus on parempi YKSINHUOLTAJAN kannalta, etävanhemman kannalta taas huonompi. Riippuu tapauksesta mikä on paras lapsen kannalta, mutta lapsen paras ei aina ole äidin mielestä hauskin ratkaisu.
Mielestäni vuoroviikot on hyvä ratkaisu, jos molemmat ovat hyviä vanhempia. Jos on kaksi kotia, lapsi on molemmissa kotonaan. Jos taas toinen on vain vierailupaikka, lapsi on usein pois kotoaan.
Huoltomuotoina yksin- ja yksinhuoltajuus ei sinänsä mitenkään eroa toisistaan, mikäli kumpikaan vanhempi ei halua pelailla lapsen kustannuksella.
Yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat ovat tasavertaisempia vanhempia (tosin lähivanhempi on aina hieman tasavertaisempi).
Yksinhuoltajuudessa yksinhuoltaja pystyy hieman paremmin sanelemaan asiat, yhteishuoltajuudessa taas kumpikin pystyvät hieman enemmän tekemään kiusaa toisilleen. Jos kiusanteot ovat mielessä, molemmat huoltajuusmuodot ovat huonoja.
Meillä lapsi nyt 2v4kk ja vuoroviikot ovat toimineen nyt hieman yli vuoden, sitä edeltävät 10kk lapsi oli minulla (etällä) vain vapaapäiväni (viikonloput ja lomat).
Vuoroviikkoisuus on ollut parempi, koska rytmi on säännöllisempi ja molemmilla vanhemmilla on tasaisesti lapsen kanssa sekä arkea että pyhää.
Mitään huoltomuotoa ei MÄÄRÄTÄ jos vanhemmat pystyvät sopimaan asiasta. Myöskään tapaamisia ei määrätä jos pystytte niistä sopimaan joko keskenänne tai lastenvalvojan auttamana.
Riitatilanteissa vasta mennään oikeuteen, ja oikeus vasta määrää jotakin.
Eroperhe.net. Ihan ok keskustelujakin voit sieltä löytää. Lykkyä teille!
..pariton isä.
Itse äitinä näen että parhaan ja läheisimmät siteet luodaan silloin (lapsen ja vanhemman välillä)kun lapsella on mahdollisuus viettää normaalia arkea molempien vanhempien kanssa ja ainakin tämä viikkosysteemi on meillä toiminut todella hyvin (jo noin 6 vuotta)Lapsillamme on kaksi kotia (hyvää ja tasapainoista)eivätkä he koskaan "vieraile" toisen vanhemman luona. Miksi et voi antaa myös isälle viettää yhtä paljon aikaa lapsensa kanssa, kuin itse haluat? Minä en ainakaan näe että nyt ajattelet lapsesi parasta, vaan sitä omaa parastasi. Totta on että alussa on hirmu ikävä niitä omia rakkaita naperoita, mutta niin on myös isällä ja meillä ainakin lapset nyt isompana kiittävät siitä, että olemme antaneet mahdollisuuden olla molempien kanssa yhtä paljon (lapset rakastavat yhtä paljon sitä isääkin kuin äitiä, vaikka se monesta äidistä joskus tuntuu uskomattomalta)
Ja noista matkoista. Minä kyllä aina ilmoitan isommista matkiosta ja reissuista ja niin ilmoittaa isänsäkin. Ihan siitä syystä, jos jotain tapahtuu. Se on sitä vastuuta ja toisen ihmisen kunnioittamista. Ja ainakin meillä on isä ollut aina iloinen, jos omat lapset pääsee johonkin reissuun ja näkee muutakin maailmaa ja samalla lailla olen minä iloinen lastemme puolesta kun iskä vie lapset vaikka huvipuistoon kesällä tai vaikka sitten johonkin ulkomaille.
Laitahan syrjään omat tunteet ja katsele ainoastaan vain sen yhteisen lapsenne kantilta. Älä tuijota yksistään tätä kahta vuotta, vaan näe laajemmin ja myöskin sitä hetkeä, kun lapsesi on jo iso ja lähtee pesästä. Mitkä eväät haluat hänelle antaa? Ei ole tarvinnut nyt murkkuikäisen lapsen kanssa riidellä yksin, kun on se lapsen isä, joka myös tukee säännöissä ja kasvattaa samalla periaatteella kuin minä. Helpompi perustella ja sanoa, että: "olemme isän kanssa tätä mieltä että", kuin jos sanoisin, että olen päättänyt...
En halua tehdä kiusaa isälle ja varmasti ajattelen lapsen parasta enkä omaani. Minusta 2-vuotiaan ei kuulu reissata kahden kodin väliä. Tästä vuoroviikkosysteemistä on paljon keskustelua. Miltä teistä aikuisista tuntuisi asua vuoroviikoin eri osoitteissa? Lapsen oletetaan aina vaan sopeutuvan kaikenlaisiin järjestelyihin.
Meidän poikamme on täysin äidin poika. Isä on hyvä hänelle jne., ja saa minun puolestani viettää vaikka kuinka paljon aikaa pojan kanssa. Kunhan ei kuin maksimissaa yksi yö poissa kotoa (siis viikonloppu). Ja mistään lomamatkoista ei ole puhettakaan, ennen kuin poika on vanhempi ja ymmärtää tilannetta paremmin. Eihän hän vielä edes PUHU kuin muutamia sanoja!
Ehkä minun on tosiaan parempi hakea yksinhuoltajuutta tässä vaiheessa. Miehelle nimittäin ei varmasti olisi itselleen tärkeää saada lasta luoksi useaksi yöksi, mutta koska tietää kuinka se minuun sattuisi (huolehtisin, onko pojalla ikävä äitiä jne.), niin VARMASTI hän tätä vaatisi kiusallaankin.
Sen verran henkistä alistamista, nöyryyttämistä ja haukkumista olen useamman vuoden jo kuunnellut, että tiedän kuinka homma tulee menemään.
Onneksi minulla on hyväpalkkainen työ (tienaan paljon enemmän kuin mieheni) ja kaikki asiat kunnossa. En todellakaan pelkää yh:na elämistä. Henkisesti olen ollut sitä tähänkin asti, rakastava parisuhde ja vanhemmuus on ollut elämästämme kaukana. Sääli.
Sillä ei ole tapaamisten kannalta mitään merkitystä onko yksin- vai yhteishuoltajuus.
Tapaamiset toteutetaan sovitusti kummasakin tapauksessa.
Yksinhuoltajuudessa vain sinä päätät lapsen hoitopaikat, kouluasiat, passinhakemiset ym.
Meillä on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus ja pidän sitä hyvänä, koska myös lapsen isä saa sanoa sanottavansa lasta koskevissa asioissa.
Ainahan ei olla samaa mieltä asioista, mutta lapsen tähden täytyy joustaa molempien.
Kun erottiin, tehtiin niin että lapsi oli isällään joka viikonloppu yhden yön, vuorotellen perjantait ja lauantait. Nyt kun on vanhempi, on isällään joka toinen viikonloppu ja lisäksi viikolla kuinka isälle sopii lasta hakea.
On sellaisessa työssä ettei voisi lasta ottaakaan joka toinen viikko, eikä välttämättä viikollakaan ollenkaan.
Itse en ole myöskään vuoroviikkosysteemin kannattaja, sanokoot muut siihen mitä lystäävät.
Tällainen ratkaisu on sopinut meille hyvin.
Ja minun kanssani lapsi on jo reissannut paljon, olemme olleet yhdessä useita kertoja ulkomailla sukuloimassa. Kaikki kunnia isälle, mutta MINÄ olen tämän lapsen pääasiallinen huoltaja ollut tähän saakka.
Sitten kun lapsi on isompi, niin voi viettää pidempiä aikoja isänsä kanssa. Mutta parivuotiaan paikka on äidin kanssa, ainakin meidän tapauksessa. Tutuilla esimerkiksi on ISÄ ollut hoitovapaalla jo vuosia, heillä siis täysin toisenlainen tilanne jos ero tulisi.