Auttaisitko?

Eli (olet tämän varmaan jo tehnyt) myönnät olevasi sairas. Mutta myönnät myös että tämä sairaus on itseaiheutettua. En väitä että ei olisi sairaus, mutta kyllä se on myös itseaiheutettu. Kun tuon myöntään, niin saa sen "vallan" siihen takaisin. Eli jos se on omaa syytä, niin ei ole mitään syytä olla lopettamatta. Mutta jos vain väittää että sairaus on sairas, antaa sen "vallan" kokonaan pois. "en mä sille maha mitään, mä olen sairas". Mutta se ei ole totta! Kun tajuaa ton, niin parantuminen voi alkaa.
Ekana päätät että et oksenna vaikka söisit mitä. Et laihduta, vain olet vaan. Normaalisoiduta syömisesi pikkuhiljaa vaan. Ala vaikka liikkumaan paljon. Tee kaikkea muuta, älä ajatele syömistä tai laihduttamista. Syö aina ruokapöydässä, missään muualla ei saa syödä! ja älä lue tai katso telkkaria. Keskity syömiseen ja omaan oloosi. Yritä lopettaa silloin kun olosi sanoo että on aika lopettaa. Laita haarukka/lusikka pöydälle vähäksi aikaa ja jatka. Yritä pitkittää ruokailua mahdollisimman pitkään. Mutta ei siis lisäämällä ruokaa ;) Jos sorrut muutamat kerrat, se ei haittaa mitään, yritä olla kuitenkin oksentamatta !

Vaikka välillä menisi ihan paskaksi koko homma, muista että ei se ole mennyt siitä pilalle. Aina voi yrittää uudestaan ja kyllä joskus sitten onnistut kanssa!
Päivä kerrallaan, niin sanotaan nyt esim. vuoden päästä elämä on jo paljon helponpaa. Taistelu ei kestä aina :)

Itse sairastin kauan syömishäiriötä, varsinaista bulimiaa kesti noin 2 vuotta mutta viimeisen kerran oksensin vielä kolme vuotta myöhemmin tuon jälkeen. Haluaisin auttaa kaikkia syömishäiriöisiä koska tiedän millaista sen sairastaminen on enkä samaa kenellekään toivoisi.. Jos syömishäiriöön kerran sairastuu se ei kokonaan elämästä koskaan häviä..Siitä voi siis parantua, en sitä tarkoita, itsekin olen parantunut. Mutta vaara sairastua uudestaan on aina olemassa,eikä ns. täysin terveeksi koskaan välttämättä tule. Minä aloin parantua kun minut huomattiin. Sairaalassa sain apua ja hoitoa lähinnä toiseen ongelmaani mutta samalla parannuin bulimiastakin, koska olin auttavien ihmisten ympäröimänä ja minuun keskityttiin. Nykyään, sairaala-aikaa 5 vuotta myöhemmin, voin sanoa olevani ihan terve, mutta lääkäri on varoittanut minua anoreksiasta, ja joskus tunnen itseni lihavaksi vaikka sen tiedän etten sitä ole. Taistelen syömishäiriötä vastaan koska tiedän että jos se kaikki taas alkaa siitä on niin vaikea päästä pois enkä todellakaan halua kokea sitä uudestaan. Hyvää joulua sinulle ja kaikille muillekin.Taistelkaa..!