Mä olin viettänyt lopun päivästä kotona suremassa ja katsomassa telkkaa. Mutsi tuli kotiin reilusti yli puolen yön ja ihan kännissä. Se oli ollut jossain ystävättärensä pikkujoulubileissä. ”Niina! Missä vitussa sä oot? Miks koiralla on paskat lattialla? Tuu tänne ja vähän äkkiä!2 Mutsi huusi. Mä päätin olla, kuin en olisi kuullutkaan. Ehkä se sitten antaisi olla ja menisi nukkumaan. Mutta ei: ”Niina saatana! Ooks sä vittu kuuro? Ylös siitä!” Mutsi oli tullut mun sängyn viereen ja alkoi repiä mua hiuksista. ”Mitä sä oikein teet?! Irti musta!” Mä huusin, mutta mutsi ei irrottanut otettaan, joten mä jouduin lyömään sitä, että se irrottaisi. ”Ai helvetti! Mitä sä kakara hakkaat mua?” Mutsi löi mua. Sitä mä en olisi koskaan siitä uskonut. Se löi omaa lastaan! Mä tunsin, kuinka jokin näkymätön naru meidän välillämme katkesi. Mun ei enää tarvinnut totella sitä. Se oli ohi. Mä en enää tarvinnut mutsia. Vihdoin sekin tajusi, mitä oli tehnyt. ”Voi Niina… Mä en tarkottanut… Anna anteeksi!” Mutsi aneli. Mä tiesin, että se oli tosissaan. Ei se sitä tahallaan tehnyt, mutta teki kumminkin. Mä tiesin, etten tulisi antamaan anteeksi. Se oli kännissä, eikä ollut tajunnut, mitä oli tekemässä. Mutsi oli tosi pahoillaan ja rakasti mua, mutta me kummatkin tiedettiin, etten mä voinut antaa anteeksi. ”Mä lähden. Menen faijan luo ja olen siellä ainakin joulun yli. Katsotaan sitten, mitä tehdään. Mene pois. Mä pakkaan ja soitan faijan hakemaan.” Musta tuntui tosi pahalta jättää mutsi, mutta mä en juuri nyt pystynyt olemaan sen kanssa kahdestaan. ”Voi Niina..” Mutsi vielä yritti, mutta mä käskin sen menemään ja se totteli.
Sori, kun tää on näin lyhyt, mutta kun on toi koulukin.
Sori, kun tää on näin lyhyt, mutta kun on toi koulukin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kielesi on vielä vähän haparoivaa.
Mutta sinulla on kerrottavaa,
mikä on tärkeintä. Suomalainen
lähiötodellisuus pomppaa jutustasi
esille.
Haparoivaa? Pystytkö selittämään paremmin?
Se oli kerrontaa.
Tyyli oli vähän tavanomainen.
Jos tekee kirjan, tärkeintä on, että osaa
pukea sanottavansa tekstiksi.
Sen sinä osaat.
Jos tekee hyvän kirjan, pitää olla oma,
selkeä tyyli, ns. " oma ääni ".