Hei kaikki ystävät!
Mitä teidän mielestä on rakkautta. Itse huomaan, että se on aika ongelmallinen asia.
Usein se sijoitetaan parisuhteeseen tai toiveeseen saada sellainen, mutta jotenkin suurin ongelma on osata rakastaa. Ilokseni seuraan lapsiani, jotka hoitelevat omia lapsian, uusia sukulaisiaan, ystäviään ja jopa minua, eronnutta äitiään sekä isäänsä.
Elelen yksikseni ja siten on aikaa ajatella hetki muitakin. Anoppini sairastaa Alzheimerin tautia hoitokodissa ja häntä ei moni käy katselemassa, vaikka hän hoiteli ja vietti aikaa lasteni kanssa paljon, kun minulla oli työkiireitä. Nyt hän on hoidokkina ja aika unohdettuna, ostin hänelle lahjan ja toivon, että saan aikaa ja tahtoa irrotetua käydäkseni hänen luonaan.
Annoin esimiehelleni joulukukkasen, vaikka hän organisaatiouudistuksessa jätti minut ja jouduin uuteen laatikkoon. Hän kääntää pään useimmiten pois kun tulee vastaan en tiedä syytä vaikka tykkään hänestä, hän on mies.(En ole lähennellyt häntä)
Järjestin jonkinlaisen joulujuhlan harrastusporukalle, jossa hoidan taloutta.
Jotenkin vaikka sydän on näissä asioissa alakuloinen, niin koen sen kuitenkin ns. rakkaudeksi.
Haikaan oikeaa parisuhdetta nyt lähes kaksi vuotta eron jälkeen, mutta sekin jos sellainen kohdalle sattuu taitaa olla aika haaste.
Ihmeelliseltä tuntuu, että saan eroottisia viestejä nuoremmilta, joita tapaan vaikka en sitä mielestäni kaipaa ehkä sekin on taas lahja yläkerralta ja olen sille asialle nöyrä.
Erityisesti näin jouluna rakkaus ja useiden ihmisten yksinäisyys tekee mielen ja sydämen karheaksi
Kuinka te sen koette?
Mitä teidän mielestä on rakkautta. Itse huomaan, että se on aika ongelmallinen asia.
Usein se sijoitetaan parisuhteeseen tai toiveeseen saada sellainen, mutta jotenkin suurin ongelma on osata rakastaa. Ilokseni seuraan lapsiani, jotka hoitelevat omia lapsian, uusia sukulaisiaan, ystäviään ja jopa minua, eronnutta äitiään sekä isäänsä.
Elelen yksikseni ja siten on aikaa ajatella hetki muitakin. Anoppini sairastaa Alzheimerin tautia hoitokodissa ja häntä ei moni käy katselemassa, vaikka hän hoiteli ja vietti aikaa lasteni kanssa paljon, kun minulla oli työkiireitä. Nyt hän on hoidokkina ja aika unohdettuna, ostin hänelle lahjan ja toivon, että saan aikaa ja tahtoa irrotetua käydäkseni hänen luonaan.
Annoin esimiehelleni joulukukkasen, vaikka hän organisaatiouudistuksessa jätti minut ja jouduin uuteen laatikkoon. Hän kääntää pään useimmiten pois kun tulee vastaan en tiedä syytä vaikka tykkään hänestä, hän on mies.(En ole lähennellyt häntä)
Järjestin jonkinlaisen joulujuhlan harrastusporukalle, jossa hoidan taloutta.
Jotenkin vaikka sydän on näissä asioissa alakuloinen, niin koen sen kuitenkin ns. rakkaudeksi.
Haikaan oikeaa parisuhdetta nyt lähes kaksi vuotta eron jälkeen, mutta sekin jos sellainen kohdalle sattuu taitaa olla aika haaste.
Ihmeelliseltä tuntuu, että saan eroottisia viestejä nuoremmilta, joita tapaan vaikka en sitä mielestäni kaipaa ehkä sekin on taas lahja yläkerralta ja olen sille asialle nöyrä.
Erityisesti näin jouluna rakkaus ja useiden ihmisten yksinäisyys tekee mielen ja sydämen karheaksi
Kuinka te sen koette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
paskaa mutta vähän asiaa...eli mikä tässä liittyy kadonneisiin ihmisiin? Jos rouva kaipaa juttuseuraa tai ylipäätään keskustelua rakkaudesta yms niin vaihtaa oikealle taajuudelle!
Hei!
Pahoittelen, jos juttu tuli väärän otsikon alle,
avasin sen kuitenkin uutena, en tähän kadonneisiin mutta siinä kun kritisoit, niin tuli mieleen, että usein käy niin, jos joku on yksin vailla läheisiä niin kuinka helposti käy niin että katoamista ei edes huomata, oli syy rikos, onnettomuus tai jotain eli seuraus on lähimmäisen välittämisen puutteesta
Toivon edelliselle kirjoittajalle kuitenkin hyvää joulua
mulla sattuu mahaan kun naurattaa toi teijän jutustelu..paljohan oli paskaa ja hehehhehhereehhehhehhe..hhiihiihhiiihiiihhiih..auts kun sattuu joo no joo. en tiiä kadooneista mitään mut joo voi sitä kadota myös henkisesti. seota tai menettää otteen todellisuutten varsinbkin kun on yksin ja ei o ketään. helsinki on siihen oiva paikka. paljon ikäviä ja harmaita betonilähiöitä joissa asuu paljon yksinäisiä jotka ettii treffiseuraa kadonneita palstalta. en voi muuta kun nauraa. anteeksi. hyvää joulua. hehhehhhehehhheh
Yksinäisyys paistaa sinun vastauksestasi.
Itse tarkoitin kyllä niitä, joilla ei välttämättä ole niitä mahdollisuuksia, joilla olla menestyjä. On lukuisia vammaisia, vanhuksia, rikkinäisiä, uskonksa menettäneitä tai liian aikaisin itsestään huolta pitämään joutunetia, joilla väkivalta tai alkholismi on ollut suuri osa kasvatusympäristöä.
Jos ihmisellä on vähään sielua ja välittämistä niin pyrkisi näkemään heitä arvokkaina ja luomaan mahdollisuudet eteenpäin menoon
Joulurauhaa
haetaan yksinäisyyydellä. On yksinäisiä, joita elämä on riepotellut, vanhuksia, sairaita, monivammaisia, alkoholia, väkivaltaa kokeneita, kaksi viimeistä kun on kasvattunut, huomaa ennen pitkää sen olevan todellisuutta, näissä ympyröissä heitä elämä on vienyt, niin sitä voi kadota henkisesti. On jääty yksin, eikä ole halua eikä inspiraatiota tarttua elämään, menettää otteen, ajautuu sitten ajan ratoksi kupille, siellä huomaa viihtyvänsä, ajatella tämä on kuin kodilta, lenkillä poikkeaa sinne uudestaan, virta vie sitten sitä rataa.
Ylläpito siirtäisi tämän viestin? Ei oikeen kuulu tälle palstalle.
Kaikki liittyy kaikkeuden ketjuun. Viestintä on vaikeaa. Minusta voi aivan hyvin olla täällä ja aloittaja puhuu kauniisti. me katoamme myös omaan yksinäisyyteemme. Yksin ei ole niin yksinäinen kuin joukossa. Asiaa puhutte.
Näemme ympärillämme hyväksymättömyttä, emmekä hyväksy sitä:?