Onko valonnopeus maksimi????
Kuvitellaanpa että olemme kiinnittäneet tennispalon kahden valouoden mittaiseen joustamattomaan timantista tehtyyn tankoon. Mitä tapahtuisi jos nyppäisimme tankoa metrin taaksepäin siirtyisikö tennispallo metrin taaksepäin vasta kahden vuoden kuluttua. Eli joustaako tyhjyys vai ei!! Toivottavasti joku todellinen asiantuntija törmää tähän kysymykseen jota itse pidän jopa mullistavana kysymyksenä. Onko siis valonnopeus todellinen informaation kulun maksiminopeus?? Itse epäilen sitä suuresti.
Kuvitellaanpa että olemme kiinnittäneet tennispalon kahden valouoden mittaiseen joustamattomaan timantista tehtyyn tankoon. Mitä tapahtuisi jos nyppäisimme tankoa metrin taaksepäin siirtyisikö tennispallo metrin taaksepäin vasta kahden vuoden kuluttua. Eli joustaako tyhjyys vai ei!! Toivottavasti joku todellinen asiantuntija törmää tähän kysymykseen jota itse pidän jopa mullistavana kysymyksenä. Onko siis valonnopeus todellinen informaation kulun maksiminopeus?? Itse epäilen sitä suuresti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Epäilen itsekin, sanokoot tiedemiehemme mitä vain. Aina on kiertoteitä.
Vastaavia kysymyksiä on ollut tuolla tiede palstalla vaikka kuinka paljon, kannattaa hakea sieltä tai laittaa kysymys sinne.
Ja mistä tyhjyydestä puhut? etkö käyttänyt timantti tankoa esimerkkinä, ja kyllä, myös timatti voi "venyä", paljon vähemmän vain kuin monet muut materiaalit.
nyt en jummarrä, viittaat 2 valovuoden mittaiseen tankoon ja tyhjyydestä niiden pallojen välissä? siis mitä? eihän se tanko ole tyhjyyttä...
koskee myös atomitason hiukkasia. On aivan sama, mistä aineesta sauvasi on. Atomin ytimetkään eivät nykytiedon mukaan voi kiihtyä valonnopeuteen ilman, että niihin kohdistetun energian määrä kasvaa äärettömäksi.. Jos atomaarisella tasolla tarkastellaan, timantitankosi on lähes tyhjää höttöä, joka varmasti venyy ja paukkuu jos siihen kohdistuu hyvin suuria energioita.
Ts nykäisysi vaikutus siirtyisi alivalonnopeudella tangon "jouston" takia.
(AD/VK)
saa myös vastauksia.
"Onko siis valonnopeus todellinen informaation kulun maksiminopeus??"
Ei ole. Kun siirrytään moniulotteisuuteen, etäisyydellä ei ole merkitystä.
Tieto kulkee energiasiirtymänä ja on perillä välittömästi etäisyydestä riippumatta.
välittäjän. SM-energiassa, joka kulkee tyhjiössä valon nopeudella välittäjäkavanttina on massaton fotoni.
Mutta mikä välittää energian "välitömästi" ?
Vastauksesi ei vailitettavasti vastaa mihinkään.
Mitä tarkoitat moniulotteisuudella? Meillä on nyt 3 aika ja fysiikan mukaan niitä oli alkuun 10-11, mutta muut eivät ole enää näillä energiatasoilla mitenkään havaittavissa.
Matemaiikka käsittelee n-ulotteisia avaruuksia, mutta ilman, että niillä on reaalimaailmassa vastinetta.
(AD/VK)
Vuonna 1905 suhteellisuusteoria ja Albert Einstein vapauttivat fysiikan absoluuttisista, ehdottomista ajan ja paikan käsitteistä, joita aiemmin oli pidetty varmoina ja havainnoitsijasta sekä mittalaitteista riippumattomina suureina. Teoria osoitti, ettei tällaisia käsitteitä tarvita ja etteivät aiemmat lait olleet täysin yleispäteviä.
Eikä se mies monessakaan asiassa aivan "pihalla" tainut olla....
Tästä kvanttifysiikan puolelta taitaa nuokin asiat selkeentyä jollakin tavoin jopa "ymmärettäväksi"...
Suppeamman suhteellisuusteorian perustana oli oivallus siitä, että kappaleen liikkeesta voidaan puhua vain suhteessa johonkin tiettyyn vertailujärjestelmään, mikä puolestaan johti hämmästyttävään päätelmään: “kappaleen massa (energia), pituus (välimatka) ja aika (tapahtumavälit) näyttivät muuttuvan sen mukaan, miten kappale liikkui havainnoitsijan suhteen”.
Eli liikuttaessa valon nopeudella mitään aikaa eikä välimatkaa ole.
Kvanttifysiikka on lopullisesti todistanut ja poistanut viralta käsitteen aika. Aikaa voidaan venyttää, supistaa ja kyetään liikkumaan menneisyydessä, tulevaisuudessa, eli valon nopeus ei ole suurin signaalinopeus.
Avaruudellisesti mitään aikaa ei ole olemassa, se ei ole ulottuvuus. Aika on vain mitta ja on olemassa vain paikallisaikoja, josta seuraa, että normaalisti me tajuamme vain paikallistodellisuutta, joka on paikallisfysiikkaa.
Perinteisestihän aine – materia – määritellään siten, että sitä on kaikki se, mikä voidaan aistein tai tarkoitukseen sopivin mittalaittein havaita. On todettava, että mittalaitteet ovat ilmeisesti kehittyneet ohi määritelmän, eikä todennäköisesti meistä kukaan usko, että avaruus, tila, joka voidaan aistein havaita, olisi ainetta. Käsitteet massa ja paino usein yhdistetään aineeseen, mutta mitähän ne ovatkaan?
Massa on paikasta riippumaton ainemäärän mitta eli suure, joka kuvaa inertiaa, hitautta eli kykyä vastustaa liikkeensä nopeuden muutoksia, ja jonka suuruus riippuu mittaajan ja mitattavan välisestä nopeudesta. Massa ei siis tietyissä olosuhteissa ole mitään, tai se on pienimmän kuviteltavissa olevan annoksen, alkeishiukkasen, kvantin ominaisuus.
Paino puolestaan on paikkaan sidottu vetovoima, gravitaatio eli kiihtyvyys = ominaisuus, jota ei voi olla, jos ei ole edellistä ominaisuutta.
Teksti: Kalevi Kosonen
-------------------------------------------------------------------------------------------
" Suhteellisuusteoria herätti aikoinaan hämmennystä siihen liittyvien uudenlaisen ajan ja etäisyyden käsitteiden johdosta; olihan aikaa ja etäisyyttä pidetty ihmisen hahmotuskyvyn edellyttäminä keskeisinä koordinaatistosuureina. Suhteellisuusteoria toi melkoisen järkytyksen ajattelua yli 200 vuotta hallinneeseen turvalliseen ja järjestyneeseen Newtonilaiseen maailmaan. Toinen järkytys tuli kvanttimekaniikan tuomasta abstraktiosta. Hiukkasten ja aaltojen raja hämärtyi ja Newtonilainen jatkuvuus ja ehdottomuus korvautuivat diskreeteillä tiloilla ja todennäköisyyksillä. Kaiken tämän seurauksena luontoa ei enää voitu pitää ihmismielen logiikan mukaisena; niinpä moni fysiikan luennoitsija onkin aloittanut luentonsa kehottamalla kuulijoitaan olemaan yrittämättä ”ymmärtää” luontoa.
Filosofisessa mielessä ymmärtämisen vaatimuksesta luopuminen on jokseenkin outoa. Tieteellisen mallin keskeisenä tarkoituksenahan on juuri tehdä luonto ymmärrettäväksi. On totta, että on helpompi arvioida tieteellisen teorian ansioita mittaamalla sen kykyä ennustaa havaittavia ilmiöitä, kriteeri, jonka nykyiset teoriat ovatkin selvittäneet kiitettävästi useimmissa tapauksissa."
Teksti: Tuomo Suntola
Tässäpä vähän asiasta ja asian vierestä mietintää sen kinkun sulattelun yhteydessä...
"kyetään liikkumaan menneisyydessä, tulevaisuudessa, eli valon nopeus ei ole suurin signaalinopeus."
Mikähän mies toi Kosonen on. Olen lueskellut aihetta sivuavia asiantuntioiden kirjoituksia pitkään, enkä ole törmännyt moisiin väitteisiin. Mitä nyt Feinnmanin vektoreissa, joissa seuraus saattaa olla ennen syytä Plancin ajan puitteissa.
Onkohan ihan vakavasti otettava hemppa?
Vähän lähdekritiikkiä, pyydän.
Kuka sanoi: "Jos joku väittää ymmärtävänsä kvanttifysiikkaa, ei hän ymmärrä siitä mitään."
Mihin moniulotteisuuteen? Kyseessä on teoreettinen malli, jolla ei ole hyväksyttyä, tieteellisesti toteen näytettyä pohjaa todellisuudessa. Valon nopeus on maksiminopeus, koska E=mc^2, armotta.
Warp drive on valitettavasti utopiaa, ellei tieteessä tapahdu merkittävää läpimurtoa lähitulevaisuudessa. Fysiikan lait eivät anna anteeksi ja on selvää, että valon nopeuteen kiihdyttäminen vaatisi äärellisessä maailmankaikkeudessa äärettömän määrän energiaa. Toiseksi, mikään materia ei voi rikkoa c:n arvoa hajoamatta energiaksi.
Todista moniulotteisuus.
Mikä on siis materian ja energian ero.
Uskomukseen perustuva väite, itse siis uskon että materia voi olla puhdasta energiaa ja energia voi olla puhdasta materiaa.
Maailmankaikkeus on tällä tavalla paketissa. JOOKOSTA!
"E=mc^2,"
Tässähän se on. Jos ei selevällää Suomen kielellä niin ainakin matikaksi. Ei fysiikassa itse asiassa, jos pilkkua kiksautellaan, ole energian häviämättömyyden lakia. Aine voi muuttua energiaksi ja päin vastoin. Loppusumma on vakio. Mutta mitä aine on ? Massallisia alkeishiukkasia vai aaltopaketteja ? Nykyfysiikan mukaan molempia ja vielä samaan aikaan.
Muuten lueskelemani mukaan ainakin useilla fyysikoilla, jos ei lähes kaikilla, on se käsitys, että maailamankaikkeuden kokonaisenergia voi olla 0 = nolla.
Tyhjästä syntynyt. Ex nihilo nihil fit, sanoivat muinaiset roomalaiset ( taas voi Latinan oikeinkirjoitus heittää, niinkuin nimimerkissäni) ja olivat ehkä väärässä. Maailmankaikkeutemme (se minkä havaitsemme) on voinut syntyä tyhjästä.
Ehkä??
Mua paljon viisaampien mielestä...
Puhutaan ilmiöstä, jota kutsutaan Kosmiseksi Hilaksi. Se on yhteinen nimittäjä ja tasapainottaja kaikelle energialle ja kaikelle aineelle kaikkialla. Kaikki asiat saavat alkunsa tästä Kosmisesta Hilasta. Se täyttää koko Maailmankaikkeuden. Se on työväline, joka mahdollistaa sen, että asiat toimivat tietyllä tavalla.
Kosminen Hila on suurin koskaan kuvittelemamme energia. Se tunnetaan useilla eri nimillä mm. magneettinen energia, bioplasminen energia, avaruusenergia, vapaa energia, pimeä energia...
Kosmisella Hilalla on rakenne. Se muodostuu 12 pintaisista energiasoluista, mehiläisen kennoa muistuttavista suljetuista lokeroista, joita on vierivieressä, mutta silti ne eivät kosketa koskaan toisiaan. Kennojen välinen etäisyys pysyy aina samana. Kosminen Hila on eri aikakehyksessä kuin me.
Kennojen sisällä oleva Hilaenergia on nollabalanssissa, polariteetit on tasapainotettu nollaan. Energia on nolla-ajassa ja se on yhdenmukainen kaikkialla. Etäisyys on Hilalle täysin merkityksetön.
Kosminen Hila on tehokkaasti valmis ottamaan syötteen, informaation vastaan ja toimimaan energianvälittäjänä. Hilan nopeus on tähtitieteellinen verrattuna valon hitauteen. Informaatio etenee törmäyssiirtona. Kun Hilasolut törmäävät toisiinsa, ne luovat kuvioita niiden törmäilystä johtuen nopeudella, joka on lähes välitön miljardien ja taas miljardien valovuosien halki.
Ajatusenergia käyttää hyväkseen Hilan mekanismia. Telepaattiset yhteydet, infopaketit (ovat tätäpäivää), perustuvat myös Hilaan.
Kosminen Hila tulee tulevaisuudessa olemaan uskomattoman suuren voiman lähde - todellisen fyysisen voiman lähde - voiman, jota voimme käyttää tiedon siirtoon, matkustamiseen ja energiaksi.
"Kuvitellaanpa että olemme kiinnittäneet tennispalon kahden valouoden mittaiseen joustamattomaan timantista tehtyyn tankoon. Mitä tapahtuisi jos nyppäisimme tankoa metrin taaksepäin siirtyisikö tennispallo metrin taaksepäin vasta kahden vuoden kuluttua."
Tuota olisi muuten kiva kokeilla, mutta jos valo kiertää maapallon sekunnissa 7 kertaa, niin kaksi valovuotta on aikas pitkä matka, joten taitaapi maapallon timanttivarat loppua kesken. Ton pituisen tangon tekeminen ei onnistuisi edes aaltopahvista ;)
Tämä asia on täysin kuviteellinen, ei siis realistinen tapahtuma. Pyydän tarkkaavaisuutta ensi kerralla tekstin lukuun.
"Tämä asia on täysin kuviteellinen, ei siis realistinen tapahtuma. Pyydän tarkkaavaisuutta ensi kerralla tekstin lukuun."
Joo ymmärsin kyllä, heitin tuon edellisen kommentin lähinnä kevennyksenä. Tosin ei ole helppoa edes kuvitella esinettä, joka yltää jonnekin linnunradan tuolle puolen, mutta mielenkiintoinen visio kieltämättä.
ja näin huomaammekin että ihmismieli onkin melko rajallinen.
Ajatuksen nopeus on maksimi.
oikein. Mutta ajatuksenjuoksu, niin kuin sitä sanotaan, on toisilla henkilöillä hitaampi kuin toisilla. Olemme siis yksilöllisennopeita ajatellessamme matkaavamme kahden valovuoden päähän.
Ja jos et tiedä mitä kahden valovuoden etäisyydellä jossain avaruuden kolkassa on, et voi ajatella itseäsi sinne ollenkaan koska et tiedä minne/mihin olet menossa, tämähän on päivänselvä juttu.
Áatteles nyt pikkasen tarkemmin. Miten sie luulet, että humanoidit nopeuel liikkuu, ku ne kävi sen Roswellinkii onnettomuuden perumas. Ei kyllä perkule millään valonnopeudella tehdä mitään aikamatkoja, vaikka sä kuinka haluaisit. Jos mä meen valonnopealla formulalla ajassa taaksepäin niin ehä mä sinne pääsis vaikka kaasupohjassa naama punasena kuinka yrittäisin.
Kyllä minä tiiän, mut sie et!!!!!!!!
Muistan ameriikkalaisen rokumentin, jossa täräsmiäs lensi monta varvia maapallon ympäri niin kovaa , että aika kääntyi taaksepäin ja se sai kun saikin eukkonsa pelastettua maanvyöryn alta, johon akka oli jo kertaalleen kuallu.
Kylä muutkin tietää kuin sie.
Ainakin täräsmiäs.