Mikset voi tervehtiä minua?

----------

erkkikään mitä yrität tuolla muka ilmaista.

Minulle tulee tämän ihmisen kanssa jollain tavoin lievästi sekasortoinen tunne kun tapaan häntä. Toisinaan hän juttelee, hymyilee, toisinaan katsoo ohi, ei tervehdi, ei mitään.
En tiedä miksi se minulle merkitsee. Miksi suorastaan murjotan, jos hän ei minua noteeraa. Joskus tämä ihminen jotenkin ikään kuin käveli kertatapaamisella sydämeeni, en osaa sitä paremmin sanoa.

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

Minulle tulee tämän ihmisen kanssa jollain tavoin lievästi sekasortoinen tunne kun tapaan häntä. Toisinaan hän juttelee, hymyilee, toisinaan katsoo ohi, ei tervehdi, ei mitään.
En tiedä miksi se minulle merkitsee. Miksi suorastaan murjotan, jos hän ei minua noteeraa. Joskus tämä ihminen jotenkin ikään kuin käveli kertatapaamisella sydämeeni, en osaa sitä paremmin sanoa.

olla ujo välillä.... ;)

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

Minulle tulee tämän ihmisen kanssa jollain tavoin lievästi sekasortoinen tunne kun tapaan häntä. Toisinaan hän juttelee, hymyilee, toisinaan katsoo ohi, ei tervehdi, ei mitään.
En tiedä miksi se minulle merkitsee. Miksi suorastaan murjotan, jos hän ei minua noteeraa. Joskus tämä ihminen jotenkin ikään kuin käveli kertatapaamisella sydämeeni, en osaa sitä paremmin sanoa.

Olin ehkä siksi surullinen, koska tämä ihminen - miten sen nyt sanoisi - hän merkitsee niin paljon, etten löydä sanoja. Tunteen tulivat voimakkaasti pintaan (ja varsinkin joulun alla), etten pystynyt sanomaan mitään. Sä et varmaan ymmärrä, mistä mä puhun. Ehkä olen ujo, joo, mutta...

Ja se on surullista, miten ihminen voi olla kyvytön sanomaan mitään juuri silloin, kun joku on todella merkityksellinen.

kanssaan usein tunne että en voi päästä hänen lähelleen ja kuitenkin tiedän hänen olevan aika yksinäinen.
Tuttavuutemme edistyy kuin lentohiekassa; yksi askel eteen, kaksi taakse.
Tympäisee kun ei koskaan tiedä, vastaako hän tervehdykseeni, näen häntä yleensä paikoissa missä on muitakin ihmisiä läsnä. Persoonani noteeraamattomuus vuorottelee täysin epäennustettavasti tuttavallisuuspuuskien kanssa, jolloin hän saattaa hymyillä kuin hangon keksi.
En tänäkään päivänä tiedä, pitääkö hän minusta vai olenko hänen mielestään jonkunlainen lievä riesa.

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

kanssaan usein tunne että en voi päästä hänen lähelleen ja kuitenkin tiedän hänen olevan aika yksinäinen.
Tuttavuutemme edistyy kuin lentohiekassa; yksi askel eteen, kaksi taakse.
Tympäisee kun ei koskaan tiedä, vastaako hän tervehdykseeni, näen häntä yleensä paikoissa missä on muitakin ihmisiä läsnä. Persoonani noteeraamattomuus vuorottelee täysin epäennustettavasti tuttavallisuuspuuskien kanssa, jolloin hän saattaa hymyillä kuin hangon keksi.
En tänäkään päivänä tiedä, pitääkö hän minusta vai olenko hänen mielestään jonkunlainen lievä riesa.

vaikka saatan semmosen käsityksen antaakin...ujo ihminen ku oon... :/

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

kanssaan usein tunne että en voi päästä hänen lähelleen ja kuitenkin tiedän hänen olevan aika yksinäinen.
Tuttavuutemme edistyy kuin lentohiekassa; yksi askel eteen, kaksi taakse.
Tympäisee kun ei koskaan tiedä, vastaako hän tervehdykseeni, näen häntä yleensä paikoissa missä on muitakin ihmisiä läsnä. Persoonani noteeraamattomuus vuorottelee täysin epäennustettavasti tuttavallisuuspuuskien kanssa, jolloin hän saattaa hymyillä kuin hangon keksi.
En tänäkään päivänä tiedä, pitääkö hän minusta vai olenko hänen mielestään jonkunlainen lievä riesa.

vähän ailahtelevampi ihminen? Fiilikset hyppii ylös ja alas, ja sitten niiden nykyisen sijainnin mukaan suhtautuu ihmisiin? Ehkä se on ujo? Ehkä se kävelee ajatuksissaan?

on vaan kirjoitti:

vähän ailahtelevampi ihminen? Fiilikset hyppii ylös ja alas, ja sitten niiden nykyisen sijainnin mukaan suhtautuu ihmisiin? Ehkä se on ujo? Ehkä se kävelee ajatuksissaan?

että tämäntyyppinen ujous johtuu ehkä siitä, että ujo ihminen reagoi syystä ja toisesta asioihin herkemmin ja hän kasvattaa ulkokuoren ympärilleen. Toisina päivinä hän saattaa olla hyvinkin rohkea ja toisina päivinä sen oman itsensä esiin tuominen tuottaa hankaluuksia. Sitten näistä hankaluuksista syntyy törmäyskohtia. Ihmiset tulkitsevat väärin asioita tyyliin: "Miksi tuo ei edes morjesta minulle". Tämäntyyppinen käyttäytyminen saattaa johtuu siitä, että taustalla on joku tunnetekijä tai ehkä hän miettii jotain muita asioita. Ehkä hän on tulkinnut väärin ap: sanomisia ja eleitä.

kommentoitava, kirjoitti:

että tämäntyyppinen ujous johtuu ehkä siitä, että ujo ihminen reagoi syystä ja toisesta asioihin herkemmin ja hän kasvattaa ulkokuoren ympärilleen. Toisina päivinä hän saattaa olla hyvinkin rohkea ja toisina päivinä sen oman itsensä esiin tuominen tuottaa hankaluuksia. Sitten näistä hankaluuksista syntyy törmäyskohtia. Ihmiset tulkitsevat väärin asioita tyyliin: "Miksi tuo ei edes morjesta minulle". Tämäntyyppinen käyttäytyminen saattaa johtuu siitä, että taustalla on joku tunnetekijä tai ehkä hän miettii jotain muita asioita. Ehkä hän on tulkinnut väärin ap: sanomisia ja eleitä.

tuo "ulkopolisen" kommentti osui minusta hyvinkin oikeaan, näet alkuperäisen kirjoittajan viesti voisi hyvinkin kuvata itseni ja hänen välejä, joskin kyseessä voi olla aivan muut henkilöt. Olen todella ailahtelevainen tunne-elämältäni, jonain päivinä menee hyvin ja pystyn kohtaamaan ihmiset, joinain päivinä taas en ollenkaan ja tuntuu todella tungettelevilta kaikki katseet tai hymyilyt ja tästä taas vedetään ties mitä johtopäätöksiä... Välillä on myös erittäin vaikea tulkita mitä se hymyily merkitsee, tai vastaavasti minua katsotaan kuin jostain kuusta tipahtanutta. Eikä luottamus ihmisiin ole kovin hyvä yleensäkään.

minä vaan kirjoitti:

tuo "ulkopolisen" kommentti osui minusta hyvinkin oikeaan, näet alkuperäisen kirjoittajan viesti voisi hyvinkin kuvata itseni ja hänen välejä, joskin kyseessä voi olla aivan muut henkilöt. Olen todella ailahtelevainen tunne-elämältäni, jonain päivinä menee hyvin ja pystyn kohtaamaan ihmiset, joinain päivinä taas en ollenkaan ja tuntuu todella tungettelevilta kaikki katseet tai hymyilyt ja tästä taas vedetään ties mitä johtopäätöksiä... Välillä on myös erittäin vaikea tulkita mitä se hymyily merkitsee, tai vastaavasti minua katsotaan kuin jostain kuusta tipahtanutta. Eikä luottamus ihmisiin ole kovin hyvä yleensäkään.

ajatus, että ihmisen muka pitäisi hirveästi luottaa kaikkiin ihmisiin?

On olemassa mielestäni hyvin harvoja ihmisiä, joihin pystyy oikeasti luottamaan. Itse suurin piirtein luotan vanhempiini ja itseeni. Sisaruksien, kavereiden ja muutaman ystävän kanssa juttu vaihtelee.

Mutta ylipäätään kun tutustuu uusiin ihmisiin, niin mielummin on hieman vainoharhainen kuin taas liian sinisilmäinen.

Minusta tietynlaisen kuoren kasvattaminen on vain hengissäselviytymistä. En voi päästää sisälleni ihmisiä, jotka eivät ole ystäviäni.

Tunne-elämän ailahtelevaisuus on saatava kuriin, jotta ihmiset eivät pidä outona. Sisältä voi kiehua, mutta ulospäin ei kannata näyttää todellisia tunteita sellaisissa paikoissa, joissa on kova kilpailu. Täytyy olla cool.

Kotona tilanne on eri. Koti ja vapaa-aika on tunnenäyttämö.

kommentoitava, kirjoitti:

ajatus, että ihmisen muka pitäisi hirveästi luottaa kaikkiin ihmisiin?

On olemassa mielestäni hyvin harvoja ihmisiä, joihin pystyy oikeasti luottamaan. Itse suurin piirtein luotan vanhempiini ja itseeni. Sisaruksien, kavereiden ja muutaman ystävän kanssa juttu vaihtelee.

Mutta ylipäätään kun tutustuu uusiin ihmisiin, niin mielummin on hieman vainoharhainen kuin taas liian sinisilmäinen.

Minusta tietynlaisen kuoren kasvattaminen on vain hengissäselviytymistä. En voi päästää sisälleni ihmisiä, jotka eivät ole ystäviäni.

Tunne-elämän ailahtelevaisuus on saatava kuriin, jotta ihmiset eivät pidä outona. Sisältä voi kiehua, mutta ulospäin ei kannata näyttää todellisia tunteita sellaisissa paikoissa, joissa on kova kilpailu. Täytyy olla cool.

Kotona tilanne on eri. Koti ja vapaa-aika on tunnenäyttämö.

täytyy olla cool, muuten ei pärjää. Ja ei todellakaan tänä päivänä voi luottaa muihin ihmisiin, olen sen kantapään kautta oppinut.

Vaikka miten haluis näyttää tunteensa, sen tietää, että joskus se kostautuu todennäköisesti. Asiat muuttuu...Ikävää, että taustalla pitää aina olla se "piru" kummittelemassa, mutta niin se vain on, jos meinaa pärjätä. Olen n ja ihastunut, mutta tilanne on tämä.

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

kanssaan usein tunne että en voi päästä hänen lähelleen ja kuitenkin tiedän hänen olevan aika yksinäinen.
Tuttavuutemme edistyy kuin lentohiekassa; yksi askel eteen, kaksi taakse.
Tympäisee kun ei koskaan tiedä, vastaako hän tervehdykseeni, näen häntä yleensä paikoissa missä on muitakin ihmisiä läsnä. Persoonani noteeraamattomuus vuorottelee täysin epäennustettavasti tuttavallisuuspuuskien kanssa, jolloin hän saattaa hymyillä kuin hangon keksi.
En tänäkään päivänä tiedä, pitääkö hän minusta vai olenko hänen mielestään jonkunlainen lievä riesa.

todella hyvin mua. Kun mulla on hyvä fiilis, se usein näkyy hyvänä mielenä ulos ja itsetunto on ylhäällä. Joskus on paskempi fiilis tai menee vain niin puihin. Yleensä sitä miettii, että mitäköhän toi nyt miettii. Ympärillä olevat ihmisetkin vaikuttavat asiaan.

ofelia* kirjoitti:

täytyy olla cool, muuten ei pärjää. Ja ei todellakaan tänä päivänä voi luottaa muihin ihmisiin, olen sen kantapään kautta oppinut.

Vaikka miten haluis näyttää tunteensa, sen tietää, että joskus se kostautuu todennäköisesti. Asiat muuttuu...Ikävää, että taustalla pitää aina olla se "piru" kummittelemassa, mutta niin se vain on, jos meinaa pärjätä. Olen n ja ihastunut, mutta tilanne on tämä.

minulla on sama ongelma. Olen saanut monta kertaa turpiini siitä, että olen aidosti näyttänyt tunteeni. Täytyy olla tosi tarkkana, että kenelle näyttää ja mitäkin. On muutamia hyvin luotettavia ihmisiä, joille pystyy kertomaan aidosti, että miltä nyt tuntuu.

Ihmiset järjestävät kaikenlaisia ansoja. Esim. näennäisesti mukavat ihmiset ujuttautuvat lähelle ja pelaavat avoimuuspeliä: he paljastavat itsestään asioita toivoen, että sinäkin paljastat itsestäsi yhtä sun toista. Niiden kanssa pitää pelata samoilla panoksilla: Kun toinen paljastaa jotain, niin toisenkin on kerrottava saman verran, mutta ei koskaan enemmän.

Tunteita voi näyttää kyllä, mutta aitojen ihmisten kanssa ja sellaisessa tilanteessa, jossa ei kilpailla.

Olen n.

alkuperäinen töhertelijä kirjoitti:

kanssaan usein tunne että en voi päästä hänen lähelleen ja kuitenkin tiedän hänen olevan aika yksinäinen.
Tuttavuutemme edistyy kuin lentohiekassa; yksi askel eteen, kaksi taakse.
Tympäisee kun ei koskaan tiedä, vastaako hän tervehdykseeni, näen häntä yleensä paikoissa missä on muitakin ihmisiä läsnä. Persoonani noteeraamattomuus vuorottelee täysin epäennustettavasti tuttavallisuuspuuskien kanssa, jolloin hän saattaa hymyillä kuin hangon keksi.
En tänäkään päivänä tiedä, pitääkö hän minusta vai olenko hänen mielestään jonkunlainen lievä riesa.

Käyttäydyn kuvaamallasi tavalla, mutta en ole "se henkilö", koska en ole yksinäinen.

Käyttäytymiseni johtuu

Siitä, että en halua paljastua, että olen ihastunut. Miksi? Se on ärsyttävää. Miksi? Muut ihmiset kekkaavat, että olen ihastunut. Miksi? Ihmisillä ei ole mitään muuta huvia kuin seurailla muita ihmisiä ja toiseksi teen itsestäni naurettavan. Miksi? Jos paljastan itseni, niin minua luetaan kuin avointa kirjaa. Miksi? Koska ihmiset ovat sanoneet, että minua pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa.

Osaat hakea huomiota muualtakin ja mielestäni toisina päivinä et kaipaa ylimääräistä huomiota. Miksi? Saat sitä riittävästi muutenkin.

Vaikka muuten tykkään sinusta, pidän sinua joskus "lievänä" riesana. Miksi? En pysty keskittymään, jos/kun olet vieressä. Miksi? Sinusta säteilee energiaa, joka häiritsee keskittymistäni ja toisaalta näen silmistäsi, että ajatuksesi harhailevat. Miksi? En minäkään ole mikään maailman epäviehättävin ihminen. Miksi? Olen naisellinen ja viehättävä. Miksi? Pukeudun nätisti, hieman meikkiä ja hajuvettä. Miksi? Koska tämä on ainut elämäni ja en halua kävellä säkki päällä.

miksi, miksi? kirjoitti:

Käyttäydyn kuvaamallasi tavalla, mutta en ole "se henkilö", koska en ole yksinäinen.

Käyttäytymiseni johtuu

Siitä, että en halua paljastua, että olen ihastunut. Miksi? Se on ärsyttävää. Miksi? Muut ihmiset kekkaavat, että olen ihastunut. Miksi? Ihmisillä ei ole mitään muuta huvia kuin seurailla muita ihmisiä ja toiseksi teen itsestäni naurettavan. Miksi? Jos paljastan itseni, niin minua luetaan kuin avointa kirjaa. Miksi? Koska ihmiset ovat sanoneet, että minua pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa.

Osaat hakea huomiota muualtakin ja mielestäni toisina päivinä et kaipaa ylimääräistä huomiota. Miksi? Saat sitä riittävästi muutenkin.

Vaikka muuten tykkään sinusta, pidän sinua joskus "lievänä" riesana. Miksi? En pysty keskittymään, jos/kun olet vieressä. Miksi? Sinusta säteilee energiaa, joka häiritsee keskittymistäni ja toisaalta näen silmistäsi, että ajatuksesi harhailevat. Miksi? En minäkään ole mikään maailman epäviehättävin ihminen. Miksi? Olen naisellinen ja viehättävä. Miksi? Pukeudun nätisti, hieman meikkiä ja hajuvettä. Miksi? Koska tämä on ainut elämäni ja en halua kävellä säkki päällä.

tiedän olevani varsin hyvä ihmistuntija. Minua häkellyttää kun en osaa lukea tätä ihmistä. En alkuunkaan tiedä, mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän minusta ajattelee.
Harmillista, kerrankin ihminen joka kiinnostaa minua ja mikään ei edisty minnekään.

ofelia* kirjoitti:

täytyy olla cool, muuten ei pärjää. Ja ei todellakaan tänä päivänä voi luottaa muihin ihmisiin, olen sen kantapään kautta oppinut.

Vaikka miten haluis näyttää tunteensa, sen tietää, että joskus se kostautuu todennäköisesti. Asiat muuttuu...Ikävää, että taustalla pitää aina olla se "piru" kummittelemassa, mutta niin se vain on, jos meinaa pärjätä. Olen n ja ihastunut, mutta tilanne on tämä.

Minusta on käsittämätöntä, että pitäisi olla joku "cool". Avoimuudella pääsee paljon pitemmälle.
Sen myönnän, että joissain tilanteissa olen yritellyt viritellä jotain pokerinaamaa, huonolla menestyksellä.