Mistähän sitä osaisi lähteä hakemaan apua seuraavaan ongelmaan:
Käytännössä joka ikinen päivä vituttaa niin paljon että rintaan pistää?
Käytännössä kaikki asiat on hyvin (terveys,raha yms), mutta silti jatkuvasti tuntuu että on turha jatkaa elämistä. Eli mitä voi enää tehdä tässä vaiheessa, kun oma paha olo aiheuttaa sen, ettei pysty enää keskustelemaan edes läheisimpiensä kanssa saati sitten työpaikalla? (mikä taas ruokkii koko pahaa oloa kun joutuu väistelemään tuttujaan ja vaikuttaa väkisinkin epäsosiaaliselta)? Ei vain yksinkertaisesti pysty (tai viitsi alkaa) puhumaan, kun dialogit on tyyliin:
-"meidän pikku se ja se ja lastentarha blablabla..ja uusi sohva ja asunto..bla..bla"
-"ok,hyvä, itse ajattelin justiinsa polttaa itseni asuntooni, kun ei jaksa odottaa luonnollista kuolemaa"...
Itsemurhaa ei viitsi tehdä kun olin juuri muutama viikko sitten katsomassa moisen "suorituksen" tehneen läheisen ystävän hautajaisia ja läheisten surua.
Tähän pitäis ehkä pyytää vastaamaan jotain fiksua mutta minkäs teet kun ei kiinnosta pätkääkään. Ei tässä kuitenkaan eletä niin pitkään että ehtisi jotain typeriä "tapa ittes" kommentteja lukemaan...
Käytännössä joka ikinen päivä vituttaa niin paljon että rintaan pistää?
Käytännössä kaikki asiat on hyvin (terveys,raha yms), mutta silti jatkuvasti tuntuu että on turha jatkaa elämistä. Eli mitä voi enää tehdä tässä vaiheessa, kun oma paha olo aiheuttaa sen, ettei pysty enää keskustelemaan edes läheisimpiensä kanssa saati sitten työpaikalla? (mikä taas ruokkii koko pahaa oloa kun joutuu väistelemään tuttujaan ja vaikuttaa väkisinkin epäsosiaaliselta)? Ei vain yksinkertaisesti pysty (tai viitsi alkaa) puhumaan, kun dialogit on tyyliin:
-"meidän pikku se ja se ja lastentarha blablabla..ja uusi sohva ja asunto..bla..bla"
-"ok,hyvä, itse ajattelin justiinsa polttaa itseni asuntooni, kun ei jaksa odottaa luonnollista kuolemaa"...
Itsemurhaa ei viitsi tehdä kun olin juuri muutama viikko sitten katsomassa moisen "suorituksen" tehneen läheisen ystävän hautajaisia ja läheisten surua.
Tähän pitäis ehkä pyytää vastaamaan jotain fiksua mutta minkäs teet kun ei kiinnosta pätkääkään. Ei tässä kuitenkaan eletä niin pitkään että ehtisi jotain typeriä "tapa ittes" kommentteja lukemaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli tuossa tekstissä tunnistin aivan omat ajatukseni.
Monesti ajattelin juuri samoja asioita, en tiedä mistä se tulee ´mutta kuitenkin olen tosiaan kyllästynyt tuohon ympärillä olevaan systeemiin.
Puheenaiheet liikkuu juuri tuolla mainitsemallasi alueella, minua ei kiinnosta pätkääkään.
Eli kiva sinänsä kuulla että on muitakin ketkä ajattelee samoin.
Itsekin olen monesti miettinyt sitä ratkaisua kanssa että lopettais tään systeemin, mut on sitä kuitenkin niin selk'ärangaton ettei siihen pysty.
On vaan mentävä päivä kerrallaan, jospa se vielä aukeis tää elämän tarkoitus. jostain.
itse olen 31.
Mistä tykkäätte? (oliko huono kysymys).
Mikä mielestänne joulun tarkotus?(taas kysyn oliko huono kysymys).
Joulun aika on maagista aikaa, ihmiset hössöttää,
se ei johdu ihmisistä, vaan Joulun voimakkaasta viestistä, sitä taikaa on ilmassa ja siirtyy ihmisestä toiseen, jos ei pysähdy ja maistele ja tutki mikä oot TAIKA.
ja mikä kummallista se saa sinut valtaansa, riepottaa sinua ja kieputtaa, mutta saa myös sinut onnelliseksi, ja nauravaksi.
Se tunne, se joulu, on LAPSI sinussa, meissä kaikissa, ( oonko väärässä, mää kyllä oon aina väärässä ).
Kutittavaa Joulua meille kaikille.
Riippuen siitä onko sulla perhettä riippana vai ei.
Jos ei oo, niin pistä koko homma uusiks: lyö lapaset tiskiin ja lähde vaikka määrittelemättömäksi ajaksi Nepaliin johonkin luostariin. Tai vaihda asunto purjeveneeseen ja lähde matkaan. Tai lähde vaikka kouluun, johonkin ulkomaille opiskeleen jotain taidehistoriaa - ihan mitä vaan joka on ihan jotain muuta ja mikä nappaa sua.
Ei sen tartte välttämättä olla edes pitkä tai ihmeellinen reissu, kuukausi auton kanssa yksikses jossain keskellä Nevadaa tuulettaa ajatuksia kummasti.
Jos sulla on perhe, niin sit ei onnaa.
sen kummemmin neuvomaan, mutta yritä pärjätä seuraavat 40 vuotta. Sitten helpottaa. Onneksi ei ole kakaroita eikä kakaroiden kakaroita, joiden hoitopuheilla pitäisi naapureita rasittaa. Ukko on ja ihan mukava. 47 vuotta on oltu naimisissa. Yhdessä ja erikseen on toimittu. Joskus on ottanut kovastikin aivoon, mutta suurimmilta konflikteilta on vältytty. On voitu matkustella ja nauttia elämästä.
Joku sanoo, että mitäs kun olet vanha ja sairas eikä ole lapsia huolehtimassa! Eipä tosiaan tarvitse siirtää huoliaan kenellekään. Kun sairastaa niin sairastaa ja kun kuolee niin kuolee. Yksi ihminen on niin koin pieni tässä maailmankaikkeudessa.
sama ollu jo pitkän aikaa.
Onhan niitä hyviä aikoja ja huonoja aikoja. Välillä voi vituttaa niin ettei veri kierrä, mut tärkeää olla oman elämänsä herra ja löytää asiat mitkä tuottavat pitkäkantoisempaa onnea.
Jos sinua ympäröi kuvaamasi kaltainen keskustelu, en yhtään ihmettele, että vituttaa. Haluat kenties jotakin syvällisempää elämältä kuin he?
Taidat kärsiä myös unettomuudesta, kirjoituksesi kellonaikaan viitaten. Mitäpä jos olet masentunut, sairastunut masennus-nimiseeen sairauteen? (Minä nimittäin olen.)
Jos näin on - tai missä tapauksesssa tahansa - olisi syytä hakeutua lääkärin puheille. Sinun sijassasi kai ensisijaisesti työpaikkalääkärille. Hän sitten tarvittaessa kirjoittaa lähetteen jonnekin eteenpäin.
Sillä apua sinä tarvitset, vai mitä mieltä itse olet? Tuskin muutoin olisit palstalle kirjoittanutkaan. Jossain on nyt vikaa, ja ammattiauttaja voi auttaa sinua löytämään sen vian ja poistamaan sitä ainakin osittain. (Ei kellään ole aina hyvä olla...)
Voimia sinulle avunhankintaan! Olen ajatuksin mukanasi! Ihan totta.
tuttua niin tuttua. iskee ajoittain kuin tauti. ainoa asia jolla olen saanut muutosta fiilikseen on ottaa ja lähteä, laittaa kaikki uusiksi. ja ihmeellisiä asioita on tullut vastaan. kai se on joissakin meissä että se tasainen tavanomainen "tappaa" tolpilleen
Perkele.
Tämä on just tätä. En tiedä onko kyseessä kolmenkympin vai neljänkympin kriisi, enkä välitä.
Missään ei tunnu olevan mieltä, ja jotain pitäis kai tehdä, mutta kun ei nappaa.
Aamulla herätessä vituttaa, että vieläkö piti herätä tänne. Ja kenellekään ei huvita puhua, ketään ei huvita tavata.
Itsemurhaa ei viitsi yrittää, kun kuitenkin epäonnistuisin siinä ja olisin herätessäni vielä vittuuntuneempi.